Eclesiastes 1

1 Palavras do Eclesiastes, filho de Davi, rei de Jerusalém.

2 "Fugacidade das fugacidades!", diz o Eclesiastes. "fugacidade das fugacidades! Tudo é fugaz!"

3 Que proveito tira o homem de todo o trabalho com que se afadiga debaixo do sol?

4 Uma geração passa, outra vem, mas a terra sempre subsiste.

5 O sol se levanta, o sol se põe e se apressa a voltar a seu lugar onde renasce.

6 O vento sopra para o sul, volta para o norte, volteia e gira nos mesmos circuitos.

7 Todos os rios se dirigem para o mar, e o mar não transborda. Em direção ao mar, para onde correm os rios, para lá correm sem cessar.

8 Todas as coisas se afadigam, mais do que se pode dizer. A vista não se farta de ver, o ouvido nunca se sacia de ouvir.

9 O que foi é o que será. O que aconteceu é o que há de acontecer. Não há nada de novo debaixo do sol.

10 Se é encontrada alguma coisa da qual se diz: "Veja, isto é novo", ela já existia nos tempos passados.

11 Não há memória do que é antigo, nem nossos descendentes não deixarão memória junto àqueles que virão depois deles.

12 Eu, o Eclesiastes, fui rei de Israel, em Jerusalém.

13 Apliquei meu espírito a um estudo atencioso e à sábia observação de tudo quanto se passa debaixo do céu. Deus impôs aos homens essa ocupação ingrata.

14 Vi tudo o que se faz debaixo do sol: eis que tudo é fugaz e vento que passa.

15 O que está torto não se pode endirei­tar, o que falta não se pode calcular.

16 Eu disse comigo mesmo: "Eis que amontoei e acumulei sabedoria mais do que todos os que me precederam em Jerusalém. Porque minha mente estudou muito a sabedoria e a ciência,

17 e apliquei o meu coração ao discernimento da sabedoria, da loucura e da tolice. E cheguei à conclusão de que isso é também vento que passa.

18 Porque no acúmulo de sabedoria, acumula-se tristeza, e quem aumenta a ciência, aumenta a dor".

Kaikki on turhuutta ja iäti yhtäläistä. Myöskin pyrkimys viisauteen on tuulen tavoittelua.

1 Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa.

2 *Job 7:16; Saarn. 2:11; Saarn. 11:8; Saarn. 12:8Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja,

turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!

3 *Ps. 39:7; Saarn. 2:22; Saarn. 3:9Mitä hyötyä on ihmiselle

kaikesta vaivannäöstänsä,

jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?

4 *Ps. 104:5; Ps. 119:90Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee,

mutta maa pysyy iäti.

5 *Ps. 19:7Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee

ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee.

6 Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen,

kiertää yhä kiertämistään,

ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.

7 Kaikki joet laskevat mereen,

mutta meri ei siitänsä täyty;

samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet,

ne aina edelleen laskevat.

8 *Sananl. 27:20Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta. 9 *Saarn. 3:15Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. 10 Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. 11 Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.

12 *1. Kun. 1:34Minä, saarnaaja, olin Israelin kuningas Jerusalemissa. 13 *1. Kun. 4:29Ja minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa. 14 *Saarn. 2:11Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua. 15 *Saarn. 3:14; Saarn. 7:14Väärä ei voi suoristua, eikä vajaata voi täydeksi laskea.

16 *1. Kun. 3:12Minä puhuin sydämessäni näin: Minä olen hankkinut suuren viisauden ja sitä yhä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua Jerusalemissa hallinneet, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa. 17 *Saarn. 2:12; Saarn. 7:26Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista. 18 Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.