1 Ey övgüler sunduğum Tanrı, 2 Sessiz kalma!
2 Çünkü kötüler, yalancılar 2 Bana karşı ağzını açtı, 2 Karalıyorlar beni.
3 Nefret dolu sözlerle beni kuşatıp 2 Yok yere bana savaş açtılar.
4 Sevgime karşılık bana düşman oldular, 2 Bense dua etmekteyim.
5 İyiliğime kötülük, 2 Sevgime nefretle karşılık verdiler.
6 Kötü bir adam koy düşmanın başına, 2 Sağında onu suçlayan biri dursun!
7 Yargılanınca suçlu çıksın, 2 Duası bile günah sayılsın!
8 Ömrü kısa olsun, 2 Görevini bir başkası üstlensin!
9 Çocukları öksüz, 2 Karısı dul kalsın!
10 Çocukları avare gezip dilensin, 2 Yıkık evlerinden uzakta yiyecek arasın!
11 Bütün malları tefecinin ağına düşsün, 2 Emeğini yabancılar yağmalasın!
12 Kimse ona sevgi göstermesin, 2 Öksüzlerine acıyan olmasın!
13 Soyu kurusun, 2 Bir kuşak sonra adı silinsin!
14 Atalarının suçları RABbin önünde anılsın, 2 Annesinin günahı silinmesin!
15 Günahları hep RABbin önünde dursun, 2 RAB anılarını yok etsin yeryüzünden!
16 Çünkü düşmanım sevgi göstermeyi düşünmedi, 2 Ölesiye baskı yaptı mazluma, yoksula, 2 Yüreği kırık insana.
17 Sevdiği lanet başına gelsin! 2 Madem kutsamaktan hoşlanmıyor, 2 Uzak olsun ondan kutsamak!
18 Laneti bir giysi gibi giydi, 2 Su gibi içine, yağ gibi kemiklerine işlesin lanet!
19 Bir giysi gibi onu örtünsün, 2 Bir kuşak gibi hep onu sarsın! düşmanlarının konuşmasıdır.
20 Düşmanlarıma, beni kötüleyenlere, 2 RAB böyle karşılık versin!
21 Ama sen, ey Egemen RAB, 2 Adın uğruna bana ilgi göster; 2 Kurtar beni, iyiliğin, sevgin uğruna!
22 Çünkü düşkün ve yoksulum, 2 Yüreğim yaralı içimde.
23 Batan güneş gibi geçip gidiyorum, 2 Çekirge gibi silkilip atılıyorum.
24 Dizlerim titriyor oruç tutmaktan; 2 Bir deri bir kemiğe döndüm.
25 Düşmanlarıma yüzkarası oldum; 2 Beni görünce kafalarını sallıyorlar!
26 Yardım et bana, ya RAB Tanrım; 2 Kurtar beni sevgin uğruna!
27 Bilsinler bu işte senin elin olduğunu, 2 Bunu senin yaptığını, ya RAB!
28 Varsın lanet etsin onlar, sen kutsa beni, 2 Bana saldıranlar utanacak, 2 Ben kulunsa sevineceğim.
29 Rezilliğe bürünsün beni suçlayanlar, 2 Kaftan giyer gibi utançlarıyla örtünsünler!
30 RABbe çok şükredeceğim, 2 Kalabalığın arasında Ona övgüler dizeceğim;
31 Çünkü O yoksulun sağında durur, 2 Onu yargılayanlardan kurtarmak için.
1 Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, sinä jota ylistän, älä enää vaikene!
2 Minun vainoojani ovat avanneet suunsa, nuo jumalattomat ja petturit! He puhuvat minulle valheita.
3 Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja ja hyökkäävät syyttä minua vastaan.
4 He palkitsevat ystävyyteni syytöksin. En ole tehnyt mitään pahaa!
5 He maksavat hyvän pahalla, ystävyyteni vihalla.
6 Pane ankara syyttäjä vastustajani kimppuun, pane armoton mies todistamaan häntä vastaan!
7 Kun hänen asiansa on oikeudessa, hänet tuomittakoon syylliseksi, hänen rukouksensakin katsottakoon pahaksi teoksi.
8 Vähiin jääkööt hänen elämänsä päivät, toinen ottakoon hänen työnsä ja toimensa.
9 Jääkööt hänen lapsensa orvoiksi, jääköön hänen vaimonsa leskeksi.
10 Joutukoot hänen lapsensa kerjuulle, mieron tielle kotinsa raunioilta.
11 Riistäköön koronkiskuri hänen omaisuutensa, ryöstäkööt vieraat hänen työnsä hedelmät.
12 Älköön kukaan osoittako hänelle armoa, älköön kukaan säälikö hänen orpoja lapsiaan.
13 Sammukoon hänen sukunsa, jo toisessa polvessa kadotkoon hänen nimensä.
14 Hänen isiensä synnit pysykööt Herran muistissa, hänen äitinsä rikkomukset älkööt unohtuko,
15 pysykööt ne aina Herran edessä. Hävittäköön Herra heidän muistonsa maan päältä!
16 Tuo mies ei ajatellutkaan tehdä hyvää. Hän vainosi köyhää ja avutonta, ajoi murtuneen ihmisen kuolemaan.
17 Hän syyti kirouksia - saakoon itse ne päälleen! Ketään hän ei siunannut - jääköön itse siunauksetta!
18 Kietokoon kirous hänet kuin vaate, menköön se hänen sisäänsä kuin vesi, hänen luihinsa kuin liukas öljy.
19 Olkoon se viittana hänen yllään, vyönä hänen lanteillaan.
20 Näin tehköön Herra niille, jotka minua syyttävät, niille, jotka puhuvat minusta pahaa.
21 Herra, minun Herrani, tule avukseni nimesi kunnian tähden! Sinä olet hyvä ja uskollinen, pelasta minut!
22 Minä olen köyhä ja avuton, sydämeni on haavoilla.
23 Minä katoan kuin väistyvä varjo, minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka.
24 Polveni horjuvat paastoamisesta, olen pelkkää luuta ja nahkaa.
25 Vainoojani pilkkaavat minua, nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät.
26 Auta minua, Herra, Jumalani! Sinä, joka olet uskollinen, pelasta minut!
27 Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman, saakoot tietää, että sinä, Herra, autat.
28 Kirotkoot vain -- sinä siunaat. Nouskoot minua vastaan -- heidän käy huonosti, mutta palvelijasi saa iloita.
29 Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena, häpeä heidän viittanaan.
30 Suureen ääneen minä kiitän Herraa, kansan keskellä minä häntä ylistän.
31 Hän seisoo sorretun vierellä ja pelastaa hänet niiden käsistä, jotka tahtovat hänet tuomita.