1 [To the chief Musician. On Jeduthun. Of Asaph. A Psalm.] My voice is unto God, and I will cry; my voice is unto God, and he will give ear unto me.2 In the day of my trouble, I sought the Lord: my hand was stretched out in the night, and slacked not; my soul refused to be comforted.3 I remembered God, and I moaned; I complained, and my spirit was overwhelmed. Selah.4 Thou holdest open mine eyelids; I am full of disquiet and cannot speak.5 I consider the days of old, the years of ancient times.6 I remember my song in the night; I muse in mine own heart, and my spirit maketh diligent search.7 Will the Lord cast off for ever? and will he be favourable no more?8 Hath his loving-kindness ceased for ever? hath {his} word come to an end from generation to generation?9 Hath *God forgotten to be gracious? or hath he in anger shut up his tender mercies? Selah.10 Then said I, This is my weakness: -the years of the right hand of the Most High11 Will I remember, -the works of Jah; for I will remember thy wonders of old,12 And I will meditate upon all thy work, and muse upon thy doings.13 O God, thy way is in the sanctuary: who is so great a *god as God?14 Thou art the *God that doest wonders; thou hast declared thy strength among the peoples.15 Thou hast with {thine} arm redeemed thy people, the sons of Jacob and Joseph. Selah.16 The waters saw thee, O God, the waters saw thee; they trembled, yea, the depths were troubled:17 The thick clouds poured out water; the skies sent out a sound, yea, thine arrows went abroad:18 The voice of thy thunder was in the whirlwind, lightnings lit up the world; the earth was troubled and it quaked.19 Thy way is in the sea, and thy paths are in the great waters; and thy footsteps are not known.20 Thou leddest thy people like a flock by the hand of Moses and Aaron.

1 Laulunjohtajalle. Jedutunin tapaan. Asafin psalmi. (H77:2)Minä rukoilen Jumalaa, huudan suureen ääneen, minä rukoilen Jumalaa, ja hän kuulee minua.2 (H77:3)Ahdingossani minä etsin apua Herralta, hänen puoleensa kurottuu käteni öisinkin, hellittämättä. Kukaan muu ei voi minua lohduttaa.3 (H77:4)Minä ajattelen Jumalaa ja olen levoton, minä mietin, ja tuska valtaa minut. (sela)4 (H77:5)Sinä et anna silmieni ummistua, mieleni kuohuu, mutta pysyn vaiti.5 (H77:6)Minä ajattelen muinaisia aikoja, muistelen menneitä vuosia.6 (H77:7)Minä pohdin itsekseni kaiken yötä, ajatukset kiertävät päässäni.7 (H77:8)Onko Herra hylännyt meidät ainiaaksi, eikö hän enää välitä meistä?8 (H77:9)Onko hän iäksi evännyt laupeutensa, yhäkö hän vaikenee, polvesta polveen?9 (H77:10)Onko Jumala unohtanut armonsa, vihassaan sulkenut sydämensä? (sela)11 (H77:12)Minä muistelen tekojasi, Herra, muistan ihmeitä, joita muinoin teit.12 (H77:13)Minä ajattelen kaikkia töitäsi, mietin sinun suuria tekojasi.13 (H77:14)Jumala, pyhät ovat sinun tiesi. Ei ole sinun vertaistasi jumalaa.14 (H77:15)Sinä olet Jumala, sinä teet ihmeitä, olet osoittanut voimasi kansojen vaiheissa.15 (H77:16)Kätesi voimalla sinä vapautit oman kansasi, Jaakobin ja Joosefin heimon. (sela)16 (H77:17)Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, syvyydet vavahtelivat.17 (H77:18)Pilvet syöksivät vettä, ylhäällä jylisi ukkonen, tulinuolesi halkoivat taivasta.18 (H77:19)Sinun vaunujesi pyörät ryskyivät, salamat valaisivat maanpiirin, maa vapisi ja järkkyi.19 (H77:20)Meren halki kävi sinun tiesi, suurten vetten poikki sinun polkusi -- jalanjälkiäsi ei kukaan nähnyt.20 (H77:21)Sinä johdatit kansaasi kuin paimen laumaansa, palvelijoinasi Mooses ja Aaron.