1 Til sangmesteren; av Korahs barn; efter Alamot*; en sang. / {* sannsynligvis en toneart, 1KR 15, 20.}2 Gud er vår tilflukt og vår styrke, en hjelp i trengsler, funnet såre stor.3 Derfor frykter vi ikke, om jorden omskiftes, og om fjell rokkes i havets hjerte,4 om dets bølger bruser og skummer, og fjell bever ved dets overmot. Sela.5 En strøm - dens bekker gleder Guds stad, den Høiestes hellige bolig.6 Gud er midt i den, den skal ikke rokkes; Gud hjelper den når morgenen bryter frem.7 Folkeferd bruste, riker blev rokket; han lot sin røst høre, jorden smeltet.8 Herren, hærskarenes Gud, er med oss; Jakobs Gud er vår faste borg. Sela.9 Kom, se Herrens gjerninger, som har gjort ødeleggelse på jorden!10 Han gjør ende på krigene over hele jorden, bryter buen sønder og hugger spydet av; vognene brenner han op med ild.11 Hold op og kjenn at jeg er Gud! Jeg er ophøiet iblandt folkene, ophøiet på jorden.12 Herren, hærskarenes Gud, er med oss; Jakobs Gud er vår faste borg. Sela.

1 Laulunjohtajalle. Korahilaisten laulu. Korkea ääniala. (H46:2)Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.2 (H46:3)Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.3 (H46:4)Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä. (sela)4 (H46:5)Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.5 (H46:6)Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.6 (H46:7)Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään.7 (H46:8)Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme. (sela)8 (H46:9)Tulkaa ja katsokaa Herran tekoja, hänen voimansa herättää pelkoa kaikkialla.9 (H46:10)Koko maailmasta hän hävittää sodat, hän särkee jousen ja taittaa keihään, hän tuhoaa kilvet tulessa.11 (H46:12)Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme. (sela)