1 Ne fanfaronu pri la morgaŭa tago; Ĉar vi ne scias, kion naskos la tago.
2 Alia vin laŭdu, sed ne via buŝo; Fremdulo, sed ne viaj lipoj.
3 Peza estas ŝtono, kaj sablo estas ŝarĝo; Sed kolero de malsaĝulo estas pli peza ol ambaŭ.
4 Kolero estas kruelaĵo, kaj furiozo estas superakvego; Sed kiu sin tenos kontraŭ envio?
5 Pli bona estas riproĉo nekaŝita, Ol amo kaŝita.
6 Fidelkoraj estas la batoj de amanto; Sed tro multaj estas la kisoj de malamanto.
7 Sata animo malŝatas mieltavolon, Sed por malsata animo ĉio maldolĉa estas dolĉa.
8 Kiel birdo, kiu forlasis sian neston, Tiel estas homo, kiu forlasis sian lokon.
9 Oleo kaj odorfumaĵo ĝojigas la koron, Kaj la konsilo de amiko estas dolĉaĵo por la animo.
10 Ne forlasu vian amikon kaj la amikon de via patro, Kaj en la domon de via frato ne iru en la tago de via mizero; Pli bona estas najbaro proksima, ol frato malproksima.
11 Estu saĝa, mia filo, kaj ĝojigu mian koron; Kaj mi havos kion respondi al mia insultanto.
12 Prudentulo antaŭvidas malbonon, kaj kaŝiĝas; Sed naivuloj antaŭenpaŝas, kaj difektiĝas.
13 Prenu la veston de tiu, kiu garantiis por aliulo; Kaj pro la fremduloj prenu de li garantiaĵon.
14 Kiu frue matene benas sian proksimulon per laŭta voĉo, Tiu estos opiniata malbenanto.
15 Defluilo en pluva tago Kaj malpacema edzino estas egalaj.
16 Kiu ŝin retenas, tiu retenas venton Kaj volas kapti oleon per sia dekstra mano.
17 Fero akriĝas per fero, Kaj homon akrigas la rigardo de lia proksimulo.
18 Kiu gardas figarbon, tiu manĝos ĝiajn fruktojn; Kaj kiu gardas sian sinjoron, tiu estos honorata.
19 Kiel en la akvo vizaĝo speguliĝas al vizaĝo, Tiel la koro de homo estas kontraŭ alia koro.
20 Ŝeol kaj la abismo neniam satiĝas; Kaj ankaŭ la okuloj de homo neniam satiĝas.
21 Kiel fandujo por arĝento kaj forno por oro, Tiel estas por homo la buŝo de lia laŭdanto.
22 Se vi pistos malsaĝulon en pistujo inter griaĵo, Lia malsaĝeco de li ne apartiĝos.
23 Bone konu viajn ŝafojn, Atentu viajn brutarojn.
24 Ĉar riĉeco ne daŭras eterne, Kaj krono ne restas por ĉiuj generacioj.
25 Aperas herbo, montriĝas verdaĵo, Kaj kolektiĝas kreskaĵoj de la montoj.
26 Ŝafidoj estas, por vesti vin, Kaj kaproj, por doni al vi la eblon aĉeti kampon.
27 Estas sufiĉe da kaprina lakto, por nutri vin, por nutri vian domon, Kaj por subteni la vivon de viaj servantinoj.
1 Huomispäivästä älä kersku, ethän tiedä, mitä se tuo tullessaan.
2 Kiittäköön sinua toinen, ei oma suusi, vieras, ei oma kielesi.
3 Raskas on hiekka ja painava kivi, raskainta typeryksen tuottama harmi.
4 Raivo on raakaa, viha kuin tulva, mutta kuka mustasukkaisuuden torjuu?
5 Parempi nuhdella avoimesti kuin vaieta rakkauden nimissä.
6 Rakastavan lyöntikin on rakkautta, vihamiehen suudelmakin pelkkää vihaa.
7 Kylläinen halveksii hunajaakin, nälkäiselle karvaskin on makeaa.
8 Kuin lintu, joka jättää pesänsä, on ihminen, joka lähtee omilta mailtaan.
9 Öljy ja suitsuke ilahduttavat mielen, ystävän rakkaus on kuin tuoksuva puu.
10 Älä hylkää ystävääsi, älä isäsi ystävää. Kun joudut pulaan, älä oitis mene veljesi luo. Parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli.
11 Toimi viisaasti, poikani, isäsi iloksi: sinä olet paras vastaus solvaajilleni.
12 Kun onnettomuus uhkaa, viisas väistää, tyhmä kulkee kohti ja saa kolhut.
13 Jos joku vierasta takaa, ota häneltä viitta ja pidä se panttina vierasta varten.
14 Jos joku heti aamulla vuolaasti sinua siunaa, sen siunauksen takana voi olla kirous.
15 Kuin katonraosta sateella tippuva vesi, sellainen on nalkuttava vaimo.
16 Helpompi pidätellä tuulta kuin häntä, kuin öljy hän lipeää otteestasi.
17 Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä.
18 Joka viikunapuutaan hoitaa, se viikunoita syö, joka herraansa hyvin palvelee, saa siitä kunniaa.
19 Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi.
20 Nälkäisenä ammottaa tuonelan kita, kyltymättä himoitsevat ihmisen silmät.
21 Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisen mittana kiitos ja moite.
22 Survo hullua huhmaressa, survimella kivien seassa: ei erkane hänestä hänen hulluutensa.
23 Pidä hyvää huolta lampaistasi, valvo, miten vuohikarjasi voi,
24 sillä rikkaus ei kestä ikuisesti eikä valta säily polvesta polveen.
25 Kun heinä on korjattu ja odelma nousee, kun vuorilta on koottu vihanta ruoho,
26 silloin ostat karitsoilla itsellesi vaatteet, myyt pukit ja hankit uuden pellon,
27 silloin saat kyllälti vuohenmaitoa, sillä ravitset koko perheesi, siitä saavat ravintonsa orjattaresi.