1 Ĉu ne vokas la saĝo? Kaj ĉu la prudento ne aŭdigas sian voĉon?
2 Ĝi staras sur la pinto de altaĵoj, Apud la vojo, ĉe la vojkruĉiĝoj.
3 Apud la pordegoj, ĉe la eniro en la urbon, Ĉe la eniro tra la pordoj, ĝi kantas:
4 Al vi, ho viroj, mi vokas; Kaj mia voĉo sin turnas al la homoj:
5 Komprenu, naivuloj, la prudenton, Kaj sensprituloj prenu en la koron.
6 Aŭskultu, ĉar mi parolos gravaĵon, Kaj ĝustaĵo eliros el mia buŝo.
7 Ĉar mia lango parolos veron, Kaj malpiaĵon abomenas miaj lipoj.
8 Justaj estas ĉiuj paroloj de mia buŝo; Ili ne enhavas falson kaj malicon.
9 Ĉiuj ili estas ĝustaj por tiu, kiu ilin komprenas, Kaj justaj por tiuj, kiuj akiris scion.
10 Prenu mian instruon, kaj ne arĝenton; Kaj la scion ŝatu pli, ol plej puran oron.
11 Ĉar saĝo estas pli bona ol multekostaj ŝtonoj; Kaj nenio, kion oni povas deziri, povas esti egala al ĝi.
12 Mi, saĝo, loĝas kun la prudento, Kaj mi trovas prudentajn konsilojn.
13 Timo antaŭ la Eternulo malamas malbonon, Fieron, malhumilon, kaj malbonan vojon; Malsinceran buŝon mi malamas.
14 De mi venas konsilo kaj bonaranĝo; Mi estas prudento; al mi apartenas forto.
15 Per mi reĝas la reĝoj, Kaj la estroj donas leĝojn de justeco.
16 Per mi regas la princoj Kaj la potenculoj kaj ĉiuj juĝantoj sur la tero.
17 Mi amas miajn amantojn; Kaj miaj serĉantoj min trovos.
18 Riĉo kaj gloro estas ĉe mi, Daŭra havo kaj justo.
19 Mia frukto estas pli bona ol oro kaj ol plej pura oro; Kaj la rikolto de mi estas pli bona ol elektita arĝento.
20 Laŭ la vojo de vero mi iras, Laŭ la vojstreko de la justo;
21 Por heredigi al miaj amantoj esencan bonon, Kaj plenigi iliajn trezorejojn.
22 La Eternulo min formis en la komenco de Sia vojo, Antaŭ Siaj kreitaĵoj, tre antikve.
23 Antaŭ eterno mi estis firme fondita, en la komenco, Antaŭ la kreo de la tero.
24 Kiam ankoraŭ ne ekzistis la abismoj, mi estis jam naskita, Kiam ankoraŭ ne ekzistis fontoj, ŝprucigantaj akvon.
25 Antaŭ ol la montoj estis starigitaj, Antaŭ la altaĵoj mi estis kreita;
26 Kiam la tero ankoraŭ ne estis farita, nek la kampoj, Nek la komencaj polveroj de la mondo.
27 Dum Li firmigis la ĉielojn, mi jam estis tie; Dum Li desegnis limojn sur la supraĵo de la abismo,
28 Dum Li fortikigis la nubojn supre, Dum Li firmigis la fontojn de la abismo,
29 Dum Li donis Sian leĝon al la maro, Por ke la akvoj ne transpaŝu siajn bordojn, Kaj dum Li difinis la fundamentojn de la tero:
30 Tiam mi estis ĉe Li kiel konstruanto; Mi estis la ĝojo de ĉiuj tagoj, Ludante antaŭ Li ĉiutempe.
31 Mi ludas sur Lia mondo-tero; Kaj mia ĝojo estas inter la homidoj.
32 Kaj nun, infanoj, aŭskultu min; Kaj feliĉaj estos tiuj, kiuj iras laŭ miaj vojoj.
33 Aŭskultu instruon kaj saĝiĝu, Kaj ne forĵetu ĝin.
34 Feliĉa estas la homo, kiu min aŭskultas, Kiu maldormas ĉiutage ĉe miaj pordoj, Kiu staras garde ĉe la fostoj de miaj pordegoj.
35 Ĉar kiu min trovis, tiu trovis vivon, Kaj akiros favoron de la Eternulo.
36 Sed kiu maltrafas min, tiu difektas sian animon; Ĉiuj, kiuj min malamas, amas la morton.
1 Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä.
2 Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo, siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin.
3 Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä, kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa:
5 Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät, hankkikaa tietoa, te houkat!
6 Kuulkaa! Minä puhun totuuden sanoja, puhun ilman vilppiä, kun suuni avaan.
7 Minkä kieleni tuo julki, se on kaikki totta, huuleni kauhistuvat jumalattomuutta.
8 Minkä puhun, se pitää paikkansa, puheeni ei ole kieroa eikä väärää.
9 Se on selkeää sille, joka ymmärtää, helppoa sille, joka on tavoittanut tiedon.
10 Arvostakaa ohjeitani enemmän kuin hopeaa, tietoa enemmän kuin kalleinta kultaa,
11 sillä viisaus on koralleja arvokkaampaa, mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.
13 Joka Herraa pelkää, vihaa kaikkea pahaa. Ylpeyttä minä vihaan, kopeaa mieltä, pahoja tekoja ja vilpillistä puhetta.
14 Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus, minä olen ymmärrys, minun on voima.
15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, maan mahtavat säätävät oikeat lait.
16 Minun avullani valtiaat pitävät valtaa, kansan johtajat antavat oikeat tuomiot.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ne, jotka etsivät, löytävät minut.
18 Minun kanssani tulevat rikkaus ja kunnia, ehtymätön vauraus ja suuri siunaus.
19 Minun antini on parempaa kuin puhtain kulta, minun lahjani paremmat kuin paras hopea.
20 Minä vaellan totuuden tietä, horjumatta minä kuljen oikeuden polkua.
21 Jotka minua rakastavat, ne minä palkitsen, minä täytän heidän aittansa ja varastonsa.
23 Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli.
24 Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä.
25 Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin,
26 ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään.
27 Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,
28 kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,
29 kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset.
30 Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.
31 Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.
33 Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte, älkää lyökö niitä laimin.
34 Hyvin käy sen, joka minua kuulee, päivästä päivään valvoo ovellani, valppaana odottaa sen kynnyksellä.
35 Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa.