1 Ja minulle tuli tämä Herran sana: 2 "Ihmislapsi, esitä arvoitus ja lausu vertaus Israelin heimolle 3 *Jer. 48:40; Jer. 49:22ja sano: Näin sanoo Herra, Herra:

Suuri kotka, suurisiipinen, pitkäsulkainen,

täysihöyheninen, kirjava, tuli Libanonille

ja otti latvuksen setripuusta.

4 Hän taittoi siitä latvalehvän

ja vei sen kauppiasten maahan,

asetti sen kauppurien kaupunkiin.

5 Sitten hän otti siitä maasta taimen

ja pani sen kylvöpeltoon.

Hän otti sen ja pani pajuksi runsaan veden ääreen.

6 Se versoi, ja siitä tuli rehevä viinipuu,

matalakasvuinen;

sen oksien tuli kääntyä kotkaan päin

ja sen juurten olla hänen allansa.

Siitä tuli viinipuu, se teki haaroja, työnsi oksia.

7 Mutta oli toinen suuri kotka,

suurisiipinen, runsashöyheninen;

ja katso, tämä viinipuu

ojensi juurensa sitä kotkaa kohti

ja työnsi oksansa siihen päin, sen kasteltaviksi,

siitä penkereestä, johon se oli istutettu.

8 Se oli istutettu hyvään peltoon,

runsaan veden ääreen,

että se tekisi lehviä, kantaisi hedelmää

ja tulisi ihanaksi viinipuuksi.

9 Sano: Näin sanoo Herra, Herra:

Menestyyköhän se?

Eiköhän kotka kisko ylös sen juuria

ja raasta sen hedelmiä;

niin että kaikki siitä versoneet lehdet kuivuvat

ja puu kuivuu?

Eikä tarvita suurta voimaa, ei paljoa väkeä

sen nostamiseksi juuriltansa.

10 Katso, istutettu se on — menestyyköhän se?

Eiköhän se kuivu, kun siihen käy itätuuli,

kuivu penkereessä, jossa se versoi?"

11 Ja minulle tuli tämä Herran sana:

12 *2. Kun. 24:10"Sano uppiniskaiselle suvulle:

Ettekö te tiedä, mitä tämä tarkoittaa?

Sano: Katso, Baabelin kuningas tuli Jerusalemiin,

otti sen kuninkaan ja päämiehet

ja vei heidät luoksensa Baabeliin.

13 *2. Kun. 24:17; 2. Aik. 36:10Ja hän otti yhden kuninkaallisesta suvusta,

teki hänen kanssansa liiton

ja otti häneltä valan,

mutta maan mahtavat hän vei mukanaan,

14 että valtakunta tulisi vähäpätöiseksi

eikä kohoaisi,

että se pitäisi liittonsa ja liitto pysyisi.

15 *Jer. 37:5Mutta hän kapinoi häntä vastaan

ja laittoi lähettiläänsä Egyptiin,

että hänelle annettaisiin hevosia ja paljon väkeä.

Menestyyköhän se, pelastuukohan se,

joka tällaista tekee?

Pelastuuko se, joka liiton rikkoo?

16 Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: sen kuninkaan asuinpaikalla, joka hänet kuninkaaksi teki, jonka valan hän on halpana pitänyt ja jonka liiton hän on rikkonut, sen luona, keskellä Baabelia, hänen totisesti on kuoltava. 17 *2. Kun. 25:1; Hes. 4:2Ja farao suurella sotajoukollaan ja paljolla väellään ei tee mitään hänen hyväkseen sodassa, kun luodaan valli ja rakennetaan saartovarusteet paljojen ihmisten hävittämiseksi. 18 Hän piti halpana valan ja rikkoi liiton; katso, vaikka oli kättä lyönyt, hän teki kaiken tämän — ei hän pelastu.

19 Sentähden, näin sanoo Herra, Herra:

Niin totta kuin minä elän,

niin valani, jonka hän halpana piti,

ja liittoni, jonka hän rikkoi,

minä annan totisesti tulla hänen päänsä päälle.

20 *Hes. 12:13; Hes. 32:3Minä levitän verkkoni hänen ylitsensä,

ja hän takertuu minun pyydykseeni.

Minä vien hänet Baabeliin ja käyn siellä oikeutta hänen kanssansa hänen uskottomuudestaan, jota hän on osoittanut minua kohtaan. 21 Ja kaikki hänen pakolaisensa kaikista hänen sotajoukoistaan kaatuvat miekkaan, ja jäljellejääneet hajotetaan kaikkiin tuuliin. Ja te tulette tietämään, että minä, Herra, olen puhunut.

22 *Jes. 11:1; Jer. 23:5; Jer. 33:15Näin sanoo Herra, Herra:

Mutta minä otan yhden latvuksen

siitä korkeasta setripuusta ja istutan sen;

hennon latvalehvän minä siitä taitan

ja istutan korkealle ja jyrkälle vuorelle.

23 *Jes. 2:2; Matt. 13:31Israelin vuoren korkeuteen minä sen istutan:

ja se kantaa lehviä ja tekee hedelmää,

ja siitä tulee mahtava setri.

Ja sen alla asuvat kaikki linnut,

kaikki, mitä siivekästä on;

ne asuvat sen oksain varjossa.

24 Ja kaikki metsän puut tulevat tietämään,

että minä olen Herra,

joka teen korkean puun matalaksi

ja matalan puun korkeaksi,

tuoreen puun kuivaksi

ja kuivan puun kukoistavaksi.

Minä, Herra, Herra, olen puhunut,

ja minä sen teen."

1 E veio a mim a palavra do Senhor, dizendo: 2 Filho do homem, propõe um enigma, e profere uma parábola para com a casa de Israel. 3 E disse: Assim diz o Senhor Deus: Uma grande águia, de grandes asas, de plumagem comprida, e cheia de penas de várias cores, veio ao Líbano e levou o mais alto ramo de um cedro.

4 E arrancou a ponta mais alta dos seus renovos,

e a levou a uma terra de mercancia;

numa cidade de mercadores a pôs.

5 Tomou da semente da terra,

e a lançou num solo frutífero;

tomando-a, colocou-a junto às muitas águas,

plantando-a como salgueiro.

6 E brotou, e tornou-se numa videira muito larga,

de pouca altura,

virando-se para ela os seus ramos,

porque as suas raízes estavam debaixo dela;

e tornou-se numa videira,

e produzia ramos, e brotava renovos.

7 E houve mais uma grande águia,

de grandes asas, e cheia de penas;

e eis que esta videira lançou para ela as suas raízes,

e estendeu para ela os seus ramos,

desde as covas do seu plantio,

para que a regasse.

8 Num bom campo, junto a muitas águas,

estava ela plantada,

para produzir ramos,

e para dar fruto,

a fim de que fosse videira excelente.

9 Dize: Assim diz o Senhor Deus: Porventura há de prosperar? Não lhe arrancará as suas raízes, e não cortará o seu fruto, para que se seque? Para que sequem todas as folhas de seus renovos, e isto não com grande força, nem muita gente, para arrancá-la pelas suas raízes.

10 Mas, estando plantada, prosperará?

Porventura, tocando-lhe vento oriental,

de todo não se secará?

Nas covas do seu plantio se secará.

11 Então veio a mim a palavra do Senhor, dizendo: 12 Dize agora à casa rebelde: Não sabeis o que significam estas coisas? Dize: Eis que veio o rei de Babilônia a Jerusalém, e tomou o seu rei e os seus príncipes, e os levou consigo para Babilônia. 13 E tomou um da descendência real, e fez aliança com ele, e o fez prestar juramento; e tomou consigo os poderosos da terra, 14 Para que o reino ficasse humilhado, e não se levantasse, embora, guardando a sua aliança, pudesse subsistir. 15 Mas rebelou-se contra ele, enviando os seus mensageiros ao Egito, para que se lhe mandassem cavalos e muita gente. Porventura prosperará ou escapará aquele que faz tais coisas, ou quebrará a aliança, e ainda escapará? 16 Vivo eu, diz o Senhor Deus, que no lugar em que habita o rei que o fez reinar, cujo juramento desprezou, e cuja aliança quebrou, sim, com ele no meio de Babilônia certamente morrerá. 17 E Faraó, nem com grande exército, nem com uma companhia numerosa, fará coisa alguma com ele em guerra, levantando trincheiras e edificando baluartes, para destruir muitas vidas. 18 Porque desprezou o juramento, quebrando a aliança; eis que ele tinha dado a sua mão; contudo fez todas estas coisas; não escapará. 19 Portanto, assim diz o Senhor Deus: Vivo eu, que o meu juramento, que desprezou, e a minha aliança, que quebrou, isto farei recair sobre a sua cabeça. 20 E estenderei sobre ele a minha rede, e ficará preso no meu laço; e o levarei a Babilônia, e ali entrarei em juízo com ele por causa da rebeldia que praticou contra mim. 21 E todos os seus fugitivos, com todas as suas tropas, cairão à espada, e os que restarem serão espalhados a todo o vento; e sabereis que eu, o Senhor, o disse.

22 Assim diz o Senhor Deus: Também eu tomarei um broto do topo do cedro, e o plantarei; do principal dos seus renovos cortarei o mais tenro, e o plantarei sobre um monte alto e sublime. 23 No monte alto de Israel o plantarei, e produzirá ramos, e dará fruto, e se fará um cedro excelente; e habitarão debaixo dele aves de toda plumagem, à sombra dos seus ramos habitarão. 24 Assim saberão todas as árvores do campo que eu, o Senhor, abati a árvore alta, elevei a árvore baixa, sequei a árvore verde, e fiz reverdecer a árvore seca; eu, o Senhor, o disse, e o fiz.