1 Tämä Herran sana tuli minulle yhdeksäntenä vuotena, kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä: 2 *2. Kun. 25:1; Jer. 52:4"Ihmislapsi, kirjoita muistiisi päivän nimi — juuri tämän päivän nimi: Baabelin kuningas rynnistää Jerusalemia vastaan juuri tänä päivänä. 3 *Jer. 1:13; Hes. 11:3Lausu uppiniskaiselle suvulle vertaus ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra:

Pane pata liedelle, pane.

Kaada myös siihen vettä.

4 Kokoile siihen lihakappaleet —

kaikki hyvät kappaleet, reittä ja lapaa —

ja täytä se valituilla luilla.

5 Ota valiolampaita,

lado myös halkoja sen alle.

Anna sen kiehumistaan kiehua,

niin että siinä luutkin tulevat keitetyiksi.

6 *Hes. 22:2Sentähden, näin sanoo Herra, Herra:

Voi verivelkojen kaupunkia,

pataa, joka on ruostunut

ja josta ei lähde sen ruoste!

Tyhjennä se kappale kappaleelta:

sille ei ole langennut arpaosaa.

7 *Job 16:18Sillä sen vuodattama veri on sen keskellä,

paljaalle kalliolle se on sen koonnut,

ei ole vuodattanut sitä maahan,

tomun peitettäväksi.

8 *3. Moos. 17:13; 5. Moos. 12:16,24Nostattaakseni kiivauden, tuottaakseni koston

minä olen pannut sen veren paljaalle kalliolle,

ettei se peittyisi.

9 *Hes. 21:32; Nah. 3:1; Hab. 2:12Sentähden, näin sanoo Herra, Herra:

Voi verivelkojen kaupunkia!

Minäkin suurennan liettä.

10 Lisää halkoja, viritä tulta, keitä liha loppuun,

kiehuta liemi kuiviin, polta luut karreksi.

11 Anna sen sitten olla tyhjänä hiiltensä päällä,

niin että se kuumenee, sen vaski hehkuu

ja sen saastat siitä sulavat,

sen ruosteesta tulee loppu.

12 Siitä on ollut vaivaa väsymykseen asti,

mutta ei ole lähtenyt siitä sen ruosteen paljous.

Tuleen sen ruoste!

13 *Hes. 5:13; Hes. 16:42Sinun iljettävän saastaisuutesi takia — koska minä tahdoin puhdistaa sinut, mutta sinä et puhdistunut saastaisuudestasi — sinä et enää puhdistu, ennenkuin minä olen tyydyttänyt kiivauteni sinussa. 14 Minä, Herra, olen puhunut. Se tapahtuu, ja minä teen sen. Minä en hellitä, en säästä enkä kadu: teittesi ja tekojesi mukaan sinut tuomitaan, sanoo Herra, Herra."

15 Ja minulle tuli tämä Herran sana: 16 "Ihmislapsi, katso, minä otan sinulta äkkikuolemalla pois silmiesi ihastuksen, mutta älä valita, älä itke, älköönkä tulko sinulta kyyneltä. 17 *3. Moos. 10:6; 3. Moos. 13:45; 2. Sam. 15:30; Jer. 16:7; Miika 3:7Huokaile hiljaa, mutta älä pane toimeen kuolleenvalittajaisia. Sido juhlapäähine päähäsi, pane kengät jalkaasi, älä peitä partaasi äläkä syö suruleipää." 18 Ja minä puhuin kansalle aamulla, mutta illalla kuoli minun vaimoni; sitten aamulla minä tein, niinkuin minun oli käsketty tehdä. 19 Niin kansa sanoi minulle: "Etkö meille ilmoita, mitä se tietää meille, kun sinä noin teet?" 20 Minä sanoin heille: "Minulle tuli tämä Herran sana: Sano Israelin heimolle: 21 *Jer. 7:4Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä häpäisen pyhäkköni, joka on teidän varustuksenne ja ylpeytenne, teidän silmienne ihastus ja sielujenne ikävä; ja teidän poikanne ja tyttärenne, jotka teidän on ollut jätettävä, kaatuvat miekkaan. 22 Sitten te teette, niinkuin minä olen tehnyt: ette peitä partaanne ettekä syö suruleipää, 23 *Jer. 16:6; Hes. 4:17juhlapäähineen pidätte päässänne ja kengät jalassanne, ette valita ettekä itke, mutta te riudutte syntivelkanne tähden ja huokailette toinen toisellenne. 24 *Hes. 12:6Hesekiel on oleva teille ennusmerkki: aivan niin, kuin hän on tehnyt, niin tekin teette. Kun tämä tapahtuu, te tulette tietämään, että minä olen Herra, Herra.

25 Ja sinä, ihmislapsi! Sinä päivänä, jona minä otan heiltä heidän varustuksensa, ihanan ilonsa, silmiensä ihastuksen, sielujensa halajamisen, heidän poikansa ja tyttärensä, 26 *Hes. 33:21sinä päivänä tulee pakolainen sinun luoksesi ilmoittamaan tätä korvaisi kuullen. 27 *Hes. 3:26Sinä päivänä avautuu sinun suusi yhtaikaa kuin pakolaisen, ja sinä puhut etkä enää ole mykkänä. Sinä olet oleva heille ennusmerkki, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra."

1 E veio a mim a palavra do Senhor, no nono ano, no décimo mês, aos dez do mês, dizendo: 2 Filho do homem, escreve o nome deste dia, deste mesmo dia; porque o rei de Babilônia se pôs contra Jerusalém neste mesmo dia. 3 E fala por parábola à casa rebelde, e dize-lhes: Assim diz o Senhor Deus: Põe a panela ao fogo, põe-na, e deita-lhe também água dentro.

4 Ajunta nela pedaços,

todos os bons pedaços,

as coxas e as espáduas;

enche-a de ossos escolhidos.

5 Escolhe o melhor do rebanho,

e queima também os ossos debaixo dela;

faze-a ferver bem,

e cozam-se dentro dela os seus ossos.

6 Portanto, assim diz o Senhor Deus: Ai da cidade sanguinária, da panela que escuma por dentro, e cuja escuma não saiu dela! Tira dela pedaço por pedaço; não caia sorte sobre ela; 7 Porque o seu sangue está no meio dela, sobre uma penha descalvada o pôs; não o derramou sobre a terra, para o cobrir com pó. 8 Para fazer subir a indignação, para tomar vingança, eu pus o seu sangue numa penha descalvada, para que não fosse coberto. 9 Portanto, assim diz o Senhor Deus: Ai da cidade sanguinária! Também eu farei uma grande fogueira. 10 Amontoa muita lenha, acende o fogo, ferve bem a carne, e tempera o caldo, e ardam os ossos. 11 Então a porás vazia sobre as suas brasas, para que ela aqueça, e se queime o seu cobre, e se funda a sua imundícia no meio dela, e se consuma a sua escuma. 12 Ela com mentiras se cansou; e não saiu dela a sua muita escuma; ao fogo irá a sua escuma. 13 Na imundícia está a infâmia, porquanto te purifiquei, e não permaneceste pura; nunca mais serás purificada da tua imundícia, enquanto eu não fizer descansar sobre ti a minha indignação. 14 Eu, o Senhor, o disse: viva isso, e o farei, não me tornarei atrás, e não pouparei, nem me arrependerei; conforme os teus caminhos, e conforme os teus feitos, te julgarão, diz o Senhor Deus.

15 E veio a mim a palavra do Senhor, dizendo: 16 Filho do homem, eis que, de um golpe tirarei de ti o desejo dos teus olhos, mas não lamentarás, nem chorarás, nem te correrão as lágrimas. 17 Geme em silêncio, não faças luto por mortos; ata o teu turbante, e põe nos pés os teus sapatos, e não cubras os teus lábios, e não comas o pão dos homens. 18 E falei ao povo pela manhã, e à tarde morreu minha mulher; e fiz pela manhã como me foi mandado. 19 E o povo me disse: Porventura não nos farás saber o que significam para nós estas coisas que estás fazendo? 20 E eu lhes disse: Veio a mim a palavra do Senhor, dizendo: 21 Dize à casa de Israel: Assim diz o Senhor Deus: Eis que eu profanarei o meu santuário, a glória da vossa força, o desejo dos vossos olhos, e o anelo das vossas almas; e vossos filhos e vossas filhas, que deixastes, cairão à espada. 22 E fareis como eu fiz; não vos cobrireis os lábios, e não comereis o pão dos homens. 23 E tereis nas cabeças os vossos turbantes, e os vossos sapatos nos pés; não lamentareis, nem chorareis, mas definhar-vos-eis nas vossas maldades, e gemereis uns com os outros. 24 Assim vos servirá Ezequiel de sinal; conforme tudo quanto ele fez, fareis; quando isso suceder, sabereis que eu sou o Senhor Deus. 25 E quanto a ti, filho do homem, não sucederá que no dia que eu lhes tirar a sua força, a alegria da sua glória, o desejo dos seus olhos, e o anelo de suas almas, com seus filhos e suas filhas, 26 Nesse dia virá ter contigo aquele que escapar, para te dar notícias pessoalmente? 27 Naquele dia abrir-se-á a tua boca para com aquele que escapar, e falarás, e não mais ficarás mudo; assim virás a ser para eles um sinal, e saberão que eu sou o Senhor.