1 "Mutta sinä, viritä itkuvirsi Israelin ruhtinaista 2 *1. Moos. 49:9ja sano:

Mikä naarasleijona olikaan sinun äitisi

leijonain joukossa!

Se makasi nuorten jalopeurain keskellä,

kasvatti poikasiansa

3 *2. Kun. 23:31; Jer. 22:10ja sai ylenemään yhden poikasistaan:

siitä tuli nuori jalopeura,

se oppi saalista raatelemaan,

se söi ihmisiä.

4 Mutta kansat kuulivat siitä:

se pyydystettiin heidän kuoppaansa

ja vietiin turpakoukussa Egyptin maahan.

5 *2. Kun. 24:18Kun emo näki, että viipyi,

että hukkui hänen toivonsa,

otti se toisen poikasistaan,

sai sen nuoreksi jalopeuraksi.

6 Se käyskenteli leijonain keskellä,

siitä tuli nuori jalopeura,

se oppi saalista raatelemaan,

se söi ihmisiä.

7 Se ryhtyi heidän leskiinsä

ja teki autioiksi heidän kaupunkinsa,

ja maa ja kaikki, mitä siinä on,

kauhistui sen ärjynnän äänestä.

8 Silloin kansat maakunnista yltympäri

asettivat ja virittivät sille verkkonsa;

se pyydystettiin heidän kuoppaansa.

9 *2. Kun. 25:6Ja se pantiin häkkiin, turpakoukkuun

ja vietiin Baabelin kuninkaan eteen.

Se vietiin vuorilinnoihin,

ettei sen ääni enää kuuluisi

Israelin vuorille.

10 Sinun äitisi oli sinulle kuin verevä viinipuu,

veden ääreen istutettu.

Se tuli runsaasta vedestä

hedelmöitseväksi

ja tuuhealehväiseksi.

11 Siihen tuli ylväitä oksia

hallitsijain valtikoiksi,

ja sen runko kohosi korkealle

tiheän lehvistön keskellä

ja näkyi kauas

korkeana ja runsas-oksaisena.

12 *Hes. 17:10; Hoos. 13:15Mutta se temmattiin vihaisesti irti,

viskattiin maahan,

ja itätuuli kuivasi sen hedelmät,

ne revittiin hajalleen,

ja sen ylväät oksat kuivuivat,

ne kulutti tuli.

13 Nyt se on istutettuna erämaahan,

kuivaan ja janoiseen maahan.

14 *2. Aik. 36:11,19Ja sen valtaoksasta on lähtenyt tuli,

se on kuluttanut sen hedelmät,

ja ylvästä oksaa hallitusvaltikaksi

ei siinä enää ole."

Itkuvirsi tämä oli oleva, ja itkuvirsi siitä on tullut.

1 E tu levanta uma lamentação sobre os príncipes de Israel, 2 E dize: Quem foi tua mãe? Uma leoa entre os leões a qual, deitada no meio dos leõezinhos, criou os seus filhotes.

3 E educou um dos seus filhotes,

o qual veio a ser leãozinho

e aprendeu a apanhar a presa,

e devorou homens, 4 E,

ouvindo falar dele as nações,

foi apanhado na cova delas,

e o trouxeram com cadeias à terra do Egito.

5 Vendo, pois, ela que havia esperado muito,

e que a sua expectação era perdida,

tomou outro dos seus filhotes,

e fez dele um leãozinho.

6 Este, pois,

andando continuamente no meio dos leões,

veio a ser leãozinho,

e aprendeu a apanhar a presa,

e devorou homens.

7 E conheceu os seus palácios,

e destruiu as suas cidades;

e assolou-se a terra,

e a sua plenitude, ao som do seu rugido.

8 Então se ajuntaram contra

ele os povos das províncias ao redor,

e estenderam sobre ele a rede,

e foi apanhado na cova deles.

9 E com cadeias colocaram-no em uma jaula,

e o levaram ao rei de Babilônia;

fizeram-no entrar nos lugares fortes,

para que não se ouvisse

mais a sua voz nos montes de Israel.

10 Tua mãe era como uma videira no teu sangue,

plantada junto às águas;

ela frutificou, e encheu-se de ramos,

por causa das muitas águas.

11 E tinha varas fortes para cetros de dominadores,

e elevou-se a sua estatura entre os espessos ramos,

e foi vista na sua altura

com a multidão dos seus ramos.

12 Mas foi arrancada com furor,

foi lançada por terra,

e o vento oriental secou o seu fruto;

quebraram-se e secaram-se as suas fortes varas,

o fogo as consumiu,

13 E agora está plantada no deserto,

numa terra seca e sedenta.

14 E de uma vara dos seus

ramos saiu fogo que

consumiu o seu fruto de

maneira que nela não há mais vara forte,

cetro para dominar.

Esta é a lamentação, e servirá de lamentação.