Jesaja 37

Jesajan ennustus Jerusalemin pelastumisesta. Sanheribin häviö ja surma.

1 *2. Kun. 19:1Kun kuningas Hiskia sen kuuli, repäisi hän vaatteensa, pukeutui säkkiin ja meni Herran temppeliin. 2 Ja hän lähetti palatsin päällikön Eljakimin ja kirjuri Sebnan sekä pappein vanhimmat, säkkeihin puettuina, profeetta Jesajan, Aamoksen pojan, tykö. 3 *Hoos. 13:13; Joel 2:2; Sef. 1:15Ja he sanoivat hänelle: "Näin sanoo Hiskia: 'Hädän, kurituksen ja häväistyksen päivä on tämä päivä, sillä lapset ovat tulleet kohdun suulle saakka, mutta ei ole voimaa synnyttää. 4 *Jes. 36:13Ehkä Herra, sinun Jumalasi, kuulee Rabsaken sanat, joilla hänen Herransa, Assurin kuningas, on lähettänyt hänet herjaamaan elävää Jumalaa, ja rankaisee häntä näistä sanoista, jotka Herra, sinun Jumalasi, on kuullut. Niin kohota nyt rukous jäännöksen puolesta, joka vielä on olemassa.'" 5 Kun kuningas Hiskian palvelijat tulivat Jesajan tykö, 6 sanoi Jesaja heille: "Sanokaa näin herrallenne: 'Näin sanoo Herra: Älä pelkää niitä sanoja, jotka olet kuullut ja joilla Assurin kuninkaan poikaset ovat häväisseet minua. 7 Katso, minä annan häneen mennä sellaisen hengen, että hän kuultuaan sanoman palajaa omaan maahansa; ja minä annan hänen kaatua miekkaan omassa maassansa.'"

8 Ja Rabsake kääntyi takaisin ja tapasi Assurin kuninkaan sotimassa Libnaa vastaan; sillä hän oli kuullut, että tämä oli lähtenyt Laakiista pois.

9 Mutta kun Sanherib kuuli Tirhakasta, Etiopian kuninkaasta, sanottavan: "Hän on lähtenyt liikkeelle sotiakseen sinua vastaan", niin hän sen kuultuaan lähetti sanansaattajat Hiskian tykö ja käski sanoa: 10 *Jes. 36:15"Sanokaa näin Hiskialle, Juudan kuninkaalle: 'Älä anna Jumalasi, johon sinä luotat, pettää itseäsi äläkä ajattele: Jerusalem ei joudu Assurin kuninkaan käsiin. 11 Olethan kuullut, mitä Assurin kuninkaat ovat tehneet kaikille maille, kuinka he ovat vihkineet ne tuhon omiksi. Ja sinäkö pelastuisit! 12 Ovatko kansain jumalat pelastaneet niitä, jotka minun isäni ovat tuhonneet: Goosania, Harrania, Resefiä ja Telassarin edeniläisiä? 13 Missä on Hamatin kuningas ja Arpadin kuningas, Sefarvaimin kaupungin, Heenan ja Ivvan kuningas?'"

14 Kun Hiskia oli ottanut kirjeen sanansaattajilta ja lukenut sen, meni hän Herran temppeliin; ja Hiskia levitti sen Herran eteen. 15 Ja Hiskia rukoili Herraa ja sanoi: 16 *1. Aik. 29:11; Ps. 80:2; Ps. 115:15; Ps. 146:6"Herra Sebaot, Israelin Jumala, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntain Jumala; sinä olet tehnyt taivaan ja maan. 17 Herra, kallista korvasi ja kuule; Herra, avaa silmäsi ja katso. Kuule kaikki Sanheribin sanat, jotka hän lähetti herjatakseen elävää Jumalaa. 18 Se on totta, Herra, että Assurin kuninkaat ovat hävittäneet kaikki maat ja omankin maansa. 19 *Ps. 115:4; Ps. 135:15Ja he ovat heittäneet niiden jumalat tuleen; sillä ne eivät olleet jumalia, vaan ihmiskätten tekoa, puuta ja kiveä, ja sentähden he voivat hävittää ne. 20 Mutta pelasta nyt meidät, Herra, meidän Jumalamme, hänen käsistänsä, että kaikki maan valtakunnat tulisivat tietämään, että sinä, Herra, olet ainoa."

21 Niin Jesaja, Aamoksen poika, lähetti Hiskialle tämän sanan: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Koska sinä olet rukoillut minua avuksi Sanheribia, Assurin kuningasta, vastaan, 22 niin tämä on se sana, jonka Herra on puhunut hänestä:

Neitsyt, tytär Siion,

halveksii ja pilkkaa sinua;

tytär Jerusalem

nyökyttää ilkkuen päätänsä sinun jälkeesi.

23 Ketä olet herjannut ja häväissyt,

ja ketä vastaan olet korottanut äänesi?

Korkealle olet kohottanut silmäsi

Israelin Pyhää vastaan.

24 Palvelijaisi kautta sinä herjasit Herraa ja sanoit:

'Monilla vaunuillani minä nousin vuorten harjalle,

Libanonin ääriin saakka;

minä hakkasin maahan sen korkeat setrit,

sen parhaat kypressit

ja tunkeuduin sen etäisimmälle harjalle,

sen rehevimpään metsään;

25 minä kaivoin kaivoja ja join kuiviin vedet,

ja jalkapohjallani minä kuivasin kaikki Egyptin virrat'.

26 Etkö ole kuullut:

kauan sitten minä olen tätä valmistanut,

muinaisuudesta saakka tätä aivoitellut!

Nyt minä olen sen toteuttanut,

ja niin sinä sait hävittää varustetut kaupungit

autioiksi kiviroukkioiksi,

27 *Ps. 129:5ja niiden asukkaat olivat voimattomat,

he kauhistuivat ja joutuivat häpeään;

heidän kävi niinkuin kedon ruohon

ja niinkuin vihannan heinän,

niinkuin katolla kasvavain kortten

ja niinkuin laihon ennen oljelle

tulemistaan.

28 *Ps. 139:2Istuitpa sinä tai lähdit tai tulit,

minä sen tiedän,

niinkuin senkin, että sinä raivoat minua vastaan.

29 *Hes. 29:4; Hes. 38:4Koska sinä minua vastaan raivoat

ja koska sinun ylpeytesi on tullut minun korviini,

niin minä panen koukkuni sinun nenääsi

ja suitseni sinun suuhusi

ja vien sinut takaisin samaa tietä, jota tulitkin.

30 *3. Moos. 25:5Ja tämä on oleva sinulle merkkinä: tänä vuonna syödään jälkikasvua ja toisena vuonna kesanto-aaluvaa, mutta kolmantena vuonna te kylväkää ja leikatkaa, istuttakaa viinitarhoja ja syökää niiden hedelmää. 31 Ja Juudan heimon pelastuneet, jotka ovat jäljelle jääneet, tekevät taas juurta alaspäin ja hedelmää ylöspäin. 32 *Jes. 9:3Sillä Jerusalemista lähtee kasvamaan jäännös, pelastunut joukko Siionin vuorelta. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.

33 Sentähden, näin sanoo Herra Assurin kuninkaasta:

Hän ei tule tähän kaupunkiin

eikä siihen nuolta ammu,

ei tuo sitä vastaan kilpeä

eikä luo sitä vastaan vallia.

34 Samaa tietä, jota hän tuli, hän palajaa,

ja tähän kaupunkiin hän ei tule, sanoo Herra.

35 *Jes. 38:6Sillä minä varjelen tämän kaupungin

ja pelastan sen

itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden."

36 Niin Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, ja kun noustiin aamulla varhain, niin katso, he olivat kaikki kuolleina ruumiina. 37 Silloin Sanherib, Assurin kuningas, lähti liikkeelle ja meni pois; hän palasi maahansa ja jäi Niiniveen. 38 Mutta kun hän oli kerran rukoilemassa jumalansa Nisrokin temppelissä, surmasivat hänen poikansa Adrammelek ja Sareser hänet miekalla; sitten he pakenivat Araratin maahan. Ja hänen poikansa Eesarhaddon tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

1 And it came to pass, when king Hezekiah heard it, that he rent his clothes, and covered himself with sackcloth, and went into the house of the LORD. 2 And he sent Eliakim, who was over the household, and Shebna the scribe, and the elders of the priests covered with sackcloth, unto Isaiah the prophet the son of Amoz. 3 And they said unto him, Thus saith Hezekiah, This day is a day of trouble, and of rebuke, and of blasphemy: for the children are come to the birth, and there is not strength to bring forth.*37.3 blasphemy: or, provocation 4 It may be the LORD thy God will hear the words of Rabshakeh, whom the king of Assyria his master hath sent to reproach the living God, and will reprove the words which the LORD thy God hath heard: wherefore lift up thy prayer for the remnant that is left.*37.4 left: Heb. found 5 So the servants of king Hezekiah came to Isaiah.

6 And Isaiah said unto them, Thus shall ye say unto your master, Thus saith the LORD, Be not afraid of the words that thou hast heard, wherewith the servants of the king of Assyria have blasphemed me. 7 Behold, I will send a blast upon him, and he shall hear a rumour, and return to his own land; and I will cause him to fall by the sword in his own land.*37.7 send…: or, put a spirit into him

8 So Rabshakeh returned, and found the king of Assyria warring against Libnah: for he had heard that he was departed from Lachish. 9 And he heard say concerning Tirhakah king of Ethiopia, He is come forth to make war with thee. And when he heard it, he sent messengers to Hezekiah, saying, 10 Thus shall ye speak to Hezekiah king of Judah, saying, Let not thy God, in whom thou trustest, deceive thee, saying, Jerusalem shall not be given into the hand of the king of Assyria. 11 Behold, thou hast heard what the kings of Assyria have done to all lands by destroying them utterly; and shalt thou be delivered? 12 Have the gods of the nations delivered them which my fathers have destroyed, as Gozan, and Haran, and Rezeph, and the children of Eden which were in Telassar? 13 Where is the king of Hamath, and the king of Arphad, and the king of the city of Sepharvaim, Hena, and Ivah?

14 And Hezekiah received the letter from the hand of the messengers, and read it: and Hezekiah went up unto the house of the LORD, and spread it before the LORD. 15 And Hezekiah prayed unto the LORD, saying, 16 O LORD of hosts, God of Israel, that dwellest between the cherubims, thou art the God, even thou alone, of all the kingdoms of the earth: thou hast made heaven and earth. 17 Incline thine ear, O LORD, and hear; open thine eyes, O LORD, and see: and hear all the words of Sennacherib, which hath sent to reproach the living God. 18 Of a truth, LORD, the kings of Assyria have laid waste all the nations, and their countries,*37.18 nations: Heb. lands 19 And have cast their gods into the fire: for they were no gods, but the work of men’s hands, wood and stone: therefore they have destroyed them.*37.19 cast: Heb. given 20 Now therefore, O LORD our God, save us from his hand, that all the kingdoms of the earth may know that thou art the LORD, even thou only.

21 Then Isaiah the son of Amoz sent unto Hezekiah, saying, Thus saith the LORD God of Israel, Whereas thou hast prayed to me against Sennacherib king of Assyria: 22 This is the word which the LORD hath spoken concerning him; The virgin, the daughter of Zion, hath despised thee, and laughed thee to scorn; the daughter of Jerusalem hath shaken her head at thee. 23 Whom hast thou reproached and blasphemed? and against whom hast thou exalted thy voice, and lifted up thine eyes on high? even against the Holy One of Israel. 24 By thy servants hast thou reproached the Lord, and hast said, By the multitude of my chariots am I come up to the height of the mountains, to the sides of Lebanon; and I will cut down the tall cedars thereof, and the choice fir trees thereof: and I will enter into the height of his border, and the forest of his Carmel.*37.24 By thy…: Heb. By the hand of thy servants*37.24 the tall…: Heb. the tallness of the cedars thereof and the choice of the fir trees thereof*37.24 the forest…: or, the forest and his fruitful field 25 I have digged, and drunk water; and with the sole of my feet have I dried up all the rivers of the besieged places.*37.25 besieged: or, fenced and closed 26 Hast thou not heard long ago, how I have done it; and of ancient times, that I have formed it? now have I brought it to pass, that thou shouldest be to lay waste defenced cities into ruinous heaps.*37.26 Hast…: or, Hast thou not heard how I have made it long ago, and formed it of ancient times? should I now bring it to be laid waste, and defenced cities to be ruinous heaps? 27 Therefore their inhabitants were of small power, they were dismayed and confounded: they were as the grass of the field, and as the green herb, as the grass on the housetops, and as corn blasted before it be grown up.*37.27 of small…: Heb. short of hand 28 But I know thy abode, and thy going out, and thy coming in, and thy rage against me.*37.28 abode: or, sitting 29 Because thy rage against me, and thy tumult, is come up into mine ears, therefore will I put my hook in thy nose, and my bridle in thy lips, and I will turn thee back by the way by which thou camest. 30 And this shall be a sign unto thee, Ye shall eat this year such as groweth of itself; and the second year that which springeth of the same: and in the third year sow ye, and reap, and plant vineyards, and eat the fruit thereof. 31 And the remnant that is escaped of the house of Judah shall again take root downward, and bear fruit upward:*37.31 the remnant…: Heb. the escaping of the house of Judah that remaineth 32 For out of Jerusalem shall go forth a remnant, and they that escape out of mount Zion: the zeal of the LORD of hosts shall do this.*37.32 they…: Heb. the escaping 33 Therefore thus saith the LORD concerning the king of Assyria, He shall not come into this city, nor shoot an arrow there, nor come before it with shields, nor cast a bank against it. 34 By the way that he came, by the same shall he return, and shall not come into this city, saith the LORD. 35 For I will defend this city to save it for mine own sake, and for my servant David’s sake. 36 Then the angel of the LORD went forth, and smote in the camp of the Assyrians a hundred and fourscore and five thousand: and when they arose early in the morning, behold, they were all dead corpses.

37 So Sennacherib king of Assyria departed, and went and returned, and dwelt at Nineveh. 38 And it came to pass, as he was worshipping in the house of Nisroch his god, that Adrammelech and Sharezer his sons smote him with the sword; and they escaped into the land of Armenia: and Esar-haddon his son reigned in his stead.*37.38 Armenia: Heb. Ararat