1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2 "Ethän pane pahaksesi,

jos sinulle puhutaan?

Kuka voi vaitikaan olla?

3 Katso, monta sinä olet ojentanut,

ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta,

ja rauenneita polvia olet voimistanut.

5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa,

sinä tuskastut,

kun se sinuun sattuu,

sinä kauhistut.

6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi

ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut,

ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

8 *Job 15:35; Sananl. 22:8; Hoos. 8:7; Hoos. 10:13; Gal. 6:7Minkä minä olen nähnyt,

niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät,

ne sitä niittävätkin.

9 *Jes. 11:4Jumalan henkäyksestä he hukkuvat,

hänen vihansa hengestä he häviävät.

10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan,

ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta,

ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

12 Ja minulle tuli salaa sana,

korvani kuuli kuiskauksen,

13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä,

kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

14 Pelko ja vavistus yllättivät minut,

peljästyttivät kaikki minun luuni.

15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani,

ihoni karvat nousivat pystyyn.

16 Siinä seisoi — sen näköä en erottanut —

haamu minun silmäini edessä;

minä kuulin kuiskaavan äänen:

17 *Job 15:14; Job 25:4; Ps. 143:2'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä,

onko mies Luojansa edessä puhdas?

18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota,

enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

19 *2. Kor. 5:1saati niissä, jotka savimajoissa asuvat,

joiden perustus on maan tomussa!

He rusentuvat kuin koiperhonen;

20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu,

heidät muserretaan.

Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan,

ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"

1 Then Eliphaz the Temanite answered and said, 2 If we assay to commune with thee, wilt thou be grieved? but who can withhold himself from speaking?*4.2 to…: Heb. a word*4.2 withhold…: Heb. refrain from words? 3 Behold, thou hast instructed many, and thou hast strengthened the weak hands. 4 Thy words have upholden him that was falling, and thou hast strengthened the feeble knees. 5 But now it is come upon thee, and thou faintest; it toucheth thee, and thou art troubled. 6 Is not this thy fear, thy confidence, thy hope, and the uprightness of thy ways?

7 Remember, I pray thee, who ever perished, being innocent? or where were the righteous cut off? 8 Even as I have seen, they that plow iniquity, and sow wickedness, reap the same. 9 By the blast of God they perish, and by the breath of his nostrils are they consumed.*4.9 by the breath…: that is, by his anger 10 The roaring of the lion, and the voice of the fierce lion, and the teeth of the young lions, are broken. 11 The old lion perisheth for lack of prey, and the stout lion’s whelps are scattered abroad.

12 Now a thing was secretly brought to me, and mine ear received a little thereof.*4.12 secretly: Heb. by stealth 13 In thoughts from the visions of the night, when deep sleep falleth on men, 14 Fear came upon me, and trembling, which made all my bones to shake.*4.14 came…: Heb. met*4.14 all: Heb. the multitude of 15 Then a spirit passed before my face; the hair of my flesh stood up: 16 It stood still, but I could not discern the form thereof: an image was before mine eyes, there was silence, and I heard a voice, saying,*4.16 there…: or, I heard a still voice 17 Shall mortal man be more just than God? shall a man be more pure than his maker? 18 Behold, he put no trust in his servants; and his angels he charged with folly:*4.18 and his…: or, nor in his angels, in whom he put light 19 How much less in them that dwell in houses of clay, whose foundation is in the dust, which are crushed before the moth? 20 They are destroyed from morning to evening: they perish for ever without any regarding it.*4.20 destroyed: Heb. beaten in pieces 21 Doth not their excellency which is in them go away? they die, even without wisdom.