Lamentações 1

1 Kuinka istuukaan yksinänsä

tuo väkirikas kaupunki!

Kuinka onkaan lesken kaltaiseksi tullut se,

joka oli suuri kansakuntien joukossa!

Ruhtinatar maakuntien joukossa

on tullut työveron alaiseksi.

2 *Ps. 38:12; Jer. 13:17Se katkerasti itkee yössä,

ja sillä on kyyneleet poskillansa.

Ei ole sillä lohduttajaa

kaikkien sen rakastajain seassa.

Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät,

ovat sille vihamiehiksi tulleet.

3 Juuda on siirtynyt maastansa

kurjuutta ja työn kovuutta pakoon.

Se istuu pakanakansain seassa

eikä lepoa löydä.

Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen,

kun se oli ahdistuksien keskellä.

4 Siionin tiet surevat,

sillä juhlilletulijoita ei ole.

Kaikki sen portit ovat autioina,

sen papit huokailevat,

sen neitsyet ovat murheissaan,

ja sillä itsellään on katkera mieli.

5 Sen viholliset ovat voitolle päässeet,

sen vihamiehet menestyvät.

Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi

sen rikkomusten paljouden tähden.

Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen

vihollisen vieminä.

6 Mennyt on tytär Siionilta

kaikki hänen kauneutensa.

Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat,

jotka eivät laidunta löydä;

he kulkivat voimattomina

vainoojan edessä.

7 *Jes. 64:11Jerusalem muistelee

kurjuutensa päivinä ja kodittomuudessaan

kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli

muinaisista päivistä asti.

Kun sen kansa sortui vihollisen käsiin

eikä sillä ollut auttajaa,

katsoivat viholliset sitä

ja nauroivat sen turmiota.

8 *Jes. 47:3; Jer. 13:22,26; Nah. 3:5Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt,

sentähden se on saastaksi tullut.

Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt,

kun ovat nähneet sen alastomuuden.

Itsekin se huokaa

ja kääntyy poispäin.

9 *Jes. 47:7Sen tahrat ovat sen liepeissä.

Se ei ajatellut, mikä sille tuleva oli,

ja niin se sortui hämmästyttävästi.

Ei ole sillä lohduttajaa.

Katso, Herra, minun kurjuuttani,

sillä vihamies ylvästelee.

10 *5. Moos. 23:3; Neh. 13:1; Ps. 79:1; Hes. 44:9Vihollinen levitti kätensä

kaikkia sen kalleuksia kohti.

Niin, sen täytyi nähdä,

kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön,

ne, jotka sinä olit kieltänyt

tulemasta sinun seurakuntaasi.

11 Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä leipää:

he antavat, mitä heillä kallista on, ruuasta,

saadakseen nälkänsä tyydytetyksi.

Katso, Herra, ja näe,

kuinka halveksittu minä olen.

12 *Jes. 13:13Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat?

Katsokaa ja nähkää:

onko kipua, minun kipuni vertaista,

joka on minun kannettavakseni pantu,

jolla Herra on murehduttanut minut

vihansa hehkun päivänä?

13 Hän lähetti tulen korkeudesta minun luihini

ja kuritti niitä.

Hän viritti verkon minun jalkaini

varalle,

hän pani minut peräytymään,

hän teki minut autioksi,

ainiaan sairaaksi.

14 *Ps. 31:11Hänen kätensä sitoi minun rikosteni ikeen:

ne kiedottiin yhteen,

tulivat minun niskalleni;

hän saattoi horjumaan minun voimani.

Herra antoi minut niiden käsiin,

joita minä en voi vastustaa.

15 *Jes. 63:3; Valit. 2:22Herra hylkäsi kaikki minun urhoni,

joita minun keskuudessani oli;

hän kutsui kokoon juhlan minua vastaan

murskatakseen minun nuorukaiseni.

Herra polki viinikuurnan

neitsyelle, tytär Juudalle.

16 *Jer. 14:17Näitä minä itken,

minun silmäni, silmäni vuotaa vettä;

sillä kaukana on minusta lohduttaja,

joka virvoittaisi minun sieluani.

Hävitetyt ovat minun lapseni,

sillä vihamies on väkevä.

17 Siion levittää käsiänsä:

ei ole hänellä lohduttajaa.

Herra on nostattanut Jaakobia vastaan

sen viholliset joka taholta;

Jerusalem on tullut saastaksi

heidän keskellänsä.

18 *Dan. 9:7Vanhurskas on hän, Herra;

sillä hänen käskyänsä vastaan

minä olen niskoitellut.

Kuulkaa, te kansat kaikki,

ja katsokaa minun kipuani:

minun neitsyeni ja nuorukaiseni

ovat vankeuteen menneet.

19 Minä kutsuin rakastajiani:

ne pettivät minut.

Minun pappini ja vanhimpani

ovat kuolleet kaupungissa,

kun he etsivät ruokaa

tyydyttääkseen nälkäänsä.

20 *5. Moos. 32:25; Jes. 16:11; Valit. 2:11; Hes. 7:15Katso, Herra, kuinka ahdistettu minä olen,

minun sisukseni kuohuvat,

sydämeni vääntyy rinnassani,

sillä minä olen ollut ylen uppiniskainen.

Ulkona on miekka minulta riistänyt lapset,

sisällä rutto.

21 *Jer. 50:10,29; Jer. 51:24He ovat kuulleet, kuinka minä huokailen.

Ei ole minulla lohduttajaa.

Kaikki minun vihamieheni

ovat kuulleet minun onnettomuuteni;

he iloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt:

sinä olet antanut tulla sen päivän,

jonka olit ilmoittanut.

Mutta käyköön heidän samoin kuin minun.

22 *Jer. 8:18Tulkoon kaikki heidän pahuutensa

sinun kasvojesi eteen,

ja pane heille kannettavaksi se,

minkä olet minulle pannut

kaikkien minun rikoksieni tähden.

Sillä monet ovat minun huokaukseni,

ja minun sydämeni on sairas.

Les malheurs de Jérusalem

1 Eh quoi! Elle est assise solitaire, cette ville si peuplée!

Elle est semblable à une veuve!

Grande entre les nations, souveraine parmi les états,

Elle est réduite à la servitude!

2 *Ps 6:7.Elle pleure durant la nuit, et ses joues sont couvertes de larmes;

De tous ceux qui l’aimaient nul ne la console;

Tous ses amis lui sont devenus infidèles,

Ils sont devenus ses ennemis.

3 Juda est en exil, victime de l’oppression et d’une grande servitude;

Il habite au milieu des nations,

Et il n’y trouve point de repos;

Tous ses persécuteurs l’ont surpris dans l’angoisse.

4 Les chemins de Sion sont dans le deuil, car on ne va plus aux fêtes;

Toutes ses portes sont désertes,

Ses sacrificateurs gémissent,

Ses vierges sont affligées, et elle est remplie d’amertume.

5 Ses oppresseurs triomphent, ses ennemis sont en paix;

Car l’Éternel l’a humiliée,

A cause de la multitude de ses péchés;

Ses enfants ont marché captifs devant l’oppresseur.

6 La fille de Sion a perdu toute sa gloire;

Ses chefs sont comme des cerfs

Qui ne trouvent point de pâture,

Et qui fuient sans force devant celui qui les chasse.

7 Aux jours de sa détresse et de sa misère, Jérusalem s’est souvenue

De tous les biens dès longtemps son partage,

Quand son peuple est tombé sans secours sous la main de l’oppresseur;

Ses ennemis l’ont vue, et ils ont ri de sa chute.

8 Jérusalem a multiplié ses péchés,

C’est pourquoi elle est un objet d’aversion;

Tous ceux qui l’honoraient la méprisent, en voyant sa *És 47:3.nudité;

Elle-même soupire, et détourne la face.

9 La souillure était dans les pans de sa robe, et elle ne songeait pas à sa *De 32:29.fin;

Elle est tombée d’une manière étonnante, et nul ne la console.

Vois ma misère, ô Éternel!

Quelle arrogance chez l’ennemi!

10 L’oppresseur a étendu la main

Sur tout ce qu’elle avait de précieux;

Elle a vu pénétrer dans son sanctuaire les nations

Auxquelles tu avais défendu d’entrer dans ton assemblée.

11 Tout son peuple soupire, il cherche du *Jé 52:6.pain;

Ils ont donné leurs choses précieuses pour de la nourriture,

Afin de ranimer leur vie.

Vois, Éternel, regarde comme je suis avilie!

12 Je m’adresse à vous, à vous tous qui passez ici!

Regardez et voyez s’il est une douleur pareille à ma douleur,

A celle dont j’ai été frappée!

L’Éternel m’a affligée au jour de son ardente colère.

13 D’en haut il a lancé dans mes os un feu qui les dévore;

Il a tendu un filet sous mes pieds,

Il m’a fait tomber en arrière;

Il m’a jetée dans la désolation, dans une langueur de tous les jours.

14 Sa main a lié le joug de mes iniquités;

Elles se sont entrelacées, appliquées sur mon cou;

Il a brisé ma force;

Le Seigneur m’a livrée à des mains auxquelles je ne puis résister.

15 Le Seigneur a terrassé tous mes guerriers au milieu de moi;

Il a rassemblé contre moi une armée,

Pour détruire mes jeunes hommes;

Le Seigneur a foulé au pressoir la vierge, fille de Juda.

16 C’est pour cela que je pleure, que mes *Jé 13:17.yeux fondent en larmes;

Car il s’est éloigné de moi, celui qui me consolerait,

Qui ranimerait ma vie.

Mes fils sont dans la désolation, parce que l’ennemi a triomphé.

17 Sion a étendu les mains,

Et personne ne l’a consolée;

L’Éternel a envoyé contre Jacob les ennemis d’alentour;

Jérusalem a été un objet d’horreur au milieu d’eux.

18 L’Éternel est juste,

Car j’ai été rebelle à ses ordres.

Écoutez, vous tous, peuples, et voyez ma douleur!

Mes vierges et mes jeunes hommes sont allés en captivité.

19 J’ai appelé mes amis, et ils m’ont *Jé 30:14.trompée.

Mes sacrificateurs et mes anciens ont expiré dans la ville:

Ils cherchaient de la nourriture,

Afin de ranimer leur vie.

20 Éternel, regarde ma détresse! *És 16:11.Jé 48:36.Mes entrailles bouillonnent,

Mon cœur est bouleversé au-dedans de moi,

Car j’ai été rebelle.

Au-dehors l’épée a fait ses ravages, au-dedans la mort.

21 On a entendu mes soupirs, et personne ne m’a consolée;

Tous mes ennemis ont appris mon malheur,

Ils se sont réjouis de ce que tu l’as causé;

Tu amèneras, tu publieras le jour où ils seront comme moi.

22 Que toute leur méchanceté vienne devant toi,

Et traite-les comme tu m’as traitée,

A cause de toutes mes transgressions!

Car mes soupirs sont nombreux, et mon cœur est souffrant.