Lamentações 2

1 *1. Aik. 28:2; Ps. 132:7Kuinka onkaan Herra vihassaan pilvillä peittänyt

tytär Siionin!

Hän heitti taivaasta maahan

Israelin kunnian

eikä muistanut jalkainsa astinlautaa

vihansa päivänä.

2 Herra on hävittänyt säälimättä

kaikki Jaakobin majat,

on hajottanut vihastuksissaan

tytär Juudan linnoitukset,

pannut ne maan tasalle.

Hän on häväissyt valtakunnan ja sen ruhtinaat.

3 Hän on vihan hehkussa hakannut poikki

Israelin sarven kokonansa.

Hän veti oikean kätensä takaisin

vihamiehen edestä

ja poltti Jaakobia kuin liekitsevä tuli,

joka kuluttaa kaiken yltympäri.

4 *Ps. 7:13Hän jännitti jousensa kuin vihamies,

seisoi oikea käsi koholla kuin vihollinen

ja tappoi kaiken, mihin silmä oli ihastunut.

Tytär Siionin majaan

hän vuodatti kiivautensa kuin tulen.

5 Herra on ollut niinkuin vihamies,

on hävittänyt Israelin:

hän hävitti kaikki sen palatsit,

turmeli sen linnoitukset

ja antoi tytär Juudalle

paljon valitusta ja vaikerrusta.

6 Hän särki aitauksensa niinkuin

puutarhan aidan,

hävitti juhlanviettopaikkansa.

Herra on saattanut unhotuksiin Siionissa

juhla-ajat ja sapatit

ja on kiivaassa suuttumuksessaan pitänyt halpana

kuninkaat ja papit.

7 Herra on hyljännyt alttarinsa,

syössyt häväistykseen pyhäkkönsä,

luovuttanut vihamiehen käteen

palatsiensa muurit.

He nostivat huudon Herran huoneessa,

huudon kuin juhlapäivänä.

8 *2. Kun. 21:13; Jes. 34:11; Sak. 1:16Herra oli päättänyt turmella

tytär Siionin muurit:

hän jännitti mittanuoran,

ei pidättänyt kättänsä hävittämästä,

saattoi murheeseen varustukset ja muurit;

ne yhdessä nääntyvät.

9 *Ps. 74:9Sen portit ovat vajonneet maahan,

hän poisti ja särki sen salvat.

Sen kuningas ja ruhtinaat ovat pakanain seassa;

lakia ei ole,

eivätkä sen profeetat saa näkyjä Herralta.

10 Maassa istuvat ääneti

tytär Siionin vanhimmat.

He ovat heittäneet tomua päänsä päälle,

vyöttäytyneet säkkeihin;

maata kohden ovat painaneet päänsä

Jerusalemin neitsyet.

11 *Valit. 1:20Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet,

minun sisukseni kuohuvat,

minun maksani on maahan vuodatettu

tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

Sillä lapset ja imeväiset nääntyvät

kaupungin kaduilla.

12 He sanovat äideillensä:

"Missä on leipää ja viiniä?"

kun he nääntyvät niinkuin kaatuneet

kaupungin kaduilla,

heittävät henkensä

äitiensä syliin.

13 Minkä sinulle mainitsisin, mihin vertaisin sinua,

tytär Jerusalem?

Minkä asettaisin rinnallesi lohduttaakseni sinua,

neitsyt, tytär Siion?

Sillä suuri niinkuin meri on sinun sortumisesi;

kuka voi sinut parantaa?

14 *Jer. 2:8; Jer. 5:31; Jer. 14:14; Jer. 23:16; Jer. 27:14; Jer. 29:9; Hes. 13:2Profeettasi ovat sinulle nähneet

petollisia, äiteliä näkyjä.

Eivät he ole paljastaneet sinun syntiäsi,

niin että olisivat kääntäneet sinun kohtalosi,

vaan ovat nähneet sinulle

petollisia, eksyttäväisiä ennustuksia.

15 *Job 27:23; Ps. 48:3; Ps. 50:2Sinulle paukuttavat kämmeniänsä

kaikki ohikulkijat,

he viheltävät ja nyökyttävät ilkkuen päätänsä

tytär Jerusalemille:

"Tämäkö on kaupunki, jota sanottiin

kauneuden täydellisyydeksi, kaiken maan ihastukseksi?"

16 *Ps. 22:14; Valit. 3:46Suu ammollaan sinua vastaan

ovat kaikki sinun vihamiehesi.

He viheltävät, kiristelevät hampaitaan

ja sanovat: "Me olemme sen hävittäneet.

Tämä on juuri se päivä, jota olemme toivoneet;

se on meille tullut, olemme sen nähneet."

17 *3. Moos. 26:14; 5. Moos. 28:15Herra on tehnyt, mitä oli aikonut.

Hän on täyttänyt sanansa,

sen, mitä oli päättänyt muinaisista päivistä asti:

hän on repinyt alas säälimättä,

on antanut vihamiesten iloita sinusta

ja kohottanut sinun vihollistesi sarven.

18 Heidän sydämensä huutaa Herran puoleen.

Sinä, tytär Siionin muuri,

anna kyyneltesi virtana vuotaa

yötä päivää!

Älä suo itsellesi lepoa,

älköön silmäteräsi ummistuko.

19 *Ps. 62:9Nouse, kohota valitushuuto yöllä,

kun alkavat yövartiot.

Anna sydämesi vuotaa kuin vesi

Herran kasvojen edessä.

Kohota kätesi häntä kohden

pienten lastesi elämän puolesta,

kun ne nääntyvät nälkään

kaikkien katujen kulmissa.

20 *3. Moos. 26:29; 5. Moos. 28:53; Jer. 19:9; Valit. 4:10Katso, Herra, ja tarkkaa,

ketä olet antanut tämän kohdata:

pitäisikö vaimojen syödä oma hedelmänsä,

vaalimansa pienet lapset;

pitäisikö Herran pyhäkössä tapettaman

papit ja profeetat?

21 Maassa, kaduilla, makaa

nuorta ja vanhaa;

minun neitsyeni ja nuorukaiseni

ovat kaatuneet miekkaan.

Sinä olet surmannut vihasi päivänä,

olet teurastanut säälimättä.

22 *Valit. 1:15Sinä kutsuit kuin juhlapäivän viettoon

minun peljättäjäni joka taholta;

eikä jäänyt Herran vihan päivänä

pelastunutta, ei pakoonpäässyttä.

Jotka minä olin vaalinut ja isoiksi saanut,

ne minun vihamieheni lopetti.

La ruine de Jérusalem

1 Eh quoi! Le Seigneur, dans sa colère, a couvert de nuages la fille de Sion!

Il a précipité du ciel sur la terre la magnificence d’Israël!

Il ne s’est pas souvenu de son marchepied,

Au jour de sa colère!

2 Le Seigneur a détruit sans pitié toutes les demeures de Jacob;

Il a, dans sa fureur, renversé les forteresses de la fille de Juda,

Il les a fait rouler à terre;

Il a profané le royaume et ses chefs.

3 Il a, dans son ardente colère, abattu toute la force d’Israël;

Il a retiré sa droite en présence de l’ennemi;

Il a allumé dans Jacob des flammes de feu,

Qui dévorent de tous côtés.

4 Il a tendu son arc comme un ennemi;

Sa droite s’est dressée comme celle d’un assaillant;

Il a fait périr tout ce qui plaisait aux regards;

Il a répandu sa fureur comme un feu sur la tente de la fille de Sion.

5 Le Seigneur a été comme un ennemi;

Il a dévoré Israël, il a dévoré tous ses palais,

Il a détruit ses forteresses;

Il a rempli la fille de Juda de plaintes et de gémissements.

6 Il a dévasté sa tente comme un jardin,

Il a détruit le lieu de son assemblée;

L’Éternel a fait oublier en Sion les fêtes et le sabbat,

Et, dans sa violente colère, il a rejeté le roi et le sacrificateur.

7 Le Seigneur a dédaigné son autel, repoussé son sanctuaire;

Il a livré entre les mains de l’ennemi les murs des palais de Sion;

Les cris ont retenti dans la maison de l’Éternel,

Comme en un jour de fête.

8 L’Éternel avait résolu de détruire les murs de la fille de Sion;

Il a tendu le cordeau, il n’a pas retiré sa main sans les avoir anéantis;

Il a plongé dans le deuil rempart et murailles,

Qui n’offrent plus ensemble qu’une triste ruine.

9 Ses portes sont enfoncées dans la terre;

Il en a détruit, rompu les barres.

Son roi et ses chefs sont parmi les nations; il n’y a plus de loi.

Même les prophètes ne reçoivent aucune vision de l’Éternel.

10 Les anciens de la fille de Sion sont assis à terre, ils sont muets;

Ils ont couvert leur tête de poussière,

Ils se sont revêtus de sacs;

Les vierges de Jérusalem laissent retomber leur tête vers la terre.

11 Mes yeux se consument dans les larmes, mes entrailles bouillonnent,

Ma bile se répand sur la terre,

A cause du désastre de la fille de mon peuple,

Des enfants et des nourrissons en défaillance dans les rues de la ville.

12 Ils disaient à leurs mères:

Où y a-t-il du blé et du vin?

Et ils tombaient comme des blessés dans les rues de la ville,

Ils rendaient l’âme sur le sein de leurs mères.

13 Que dois-je te dire? À quoi te comparer, fille de Jérusalem?

Qui trouver de semblable à toi, et quelle consolation te donner,

Vierge, fille de Sion?

Car ta plaie est grande comme la mer:

Qui pourra te guérir?

14 Tes prophètes ont eu pour toi des visions vaines et fausses;

Ils n’ont pas mis à nu ton iniquité,

Afin de détourner de toi la captivité;

Ils t’ont donné des oracles mensongers et trompeurs.

15 Tous les passants battent des mains sur toi,

Ils sifflent, ils secouent la tête contre la fille de Jérusalem:

Est-ce là cette ville qu’on appelait une beauté parfaite,

La joie de toute la terre?

16 Tous tes ennemis ouvrent la bouche contre toi,

Ils sifflent, ils grincent des dents,

Ils disent: Nous l’avons engloutie!

C’est bien le jour que nous attendions, nous l’avons atteint, nous le voyons!

17 L’Éternel a exécuté ce qu’il avait résolu,

Il a accompli la parole qu’il avait dès longtemps arrêtée,

Il a détruit sans pitié;

Il a fait de toi la joie de l’ennemi,

Il a relevé la force de tes oppresseurs.

18 Leur cœur crie vers le Seigneur…

*Jé 14:17.La 1:16.Mur de la fille de Sion, répands jour et nuit des torrents de larmes!

Ne te donne aucun relâche,

Et que ton œil n’ait point de repos!

19 Lève-toi, pousse des gémissements à l’entrée des veilles de la nuit!

Répands ton cœur comme de l’eau, en présence du Seigneur!

Lève tes mains vers lui pour la vie de tes enfants

Qui meurent de faim aux coins de toutes les rues!

20 Vois, Éternel, regarde qui tu as ainsi traité!

*La 4:10.Fallait-il que des femmes dévorassent le fruit de leurs entrailles,

Les petits enfants objets de leur tendresse?

Que sacrificateurs et prophètes fussent massacrés dans le sanctuaire du Seigneur?

21 Les enfants et les vieillards sont couchés par terre dans les rues;

Mes vierges et mes jeunes hommes sont tombés par l’épée;

Tu as tué, au jour de ta colère,

Tu as égorgé sans pitié.

22 Tu as appelé de toutes parts sur moi l’épouvante, comme à un jour de fête.

Au jour de la colère de l’Éternel, il n’y a eu ni réchappé ni survivant.

Ceux que j’avais soignés et élevés,

Mon ennemi les a consumés.