Lamentações 5

1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut;

katso ja näe meidän häväistyksemme.

2 *5. Moos. 28:30Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille,

meidän talomme muukalaisille.

3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi,

meidän äitimme ovat kuin lesket.

4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla;

omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.

5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme;

kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.

6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille

saadaksemme leipää ravinnoksi.

7 *2. Moos. 20:5; Jer. 31:29; Hes. 18:2Meidän isämme ovat syntiä tehneet;

heitä ei enää ole.

Me kannamme heidän syntivelkaansa.

8 Orjat hallitsevat meitä;

ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.

9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme,

väistäen miekkaa erämaassa.

10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni

nälän poltteiden takia.

11 Naisia raiskataan Siionissa,

neitsyitä Juudan kaupungeissa.

12 *5. Moos. 28:50Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät,

vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.

13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä,

poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.

14 Poissa ovat vanhukset porteista,

nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.

15 *Job 30:31Poissa on ilo sydämistämme,

karkelomme on valitukseksi muuttunut.

16 *Job 19:9; Jer. 13:18; Hes. 21:26Pudonnut on päästämme kruunu.

Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!

17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi,

näitten tähden ovat silmämme pimenneet —

18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona,

jolla ketut juoksentelevat.

19 *Ps. 9:8; Ps. 29:10; Ps. 102:13; Ps. 145:13Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti,

sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.

20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi,

hylkäät meidät ikipäiviksi?

21 *Jer. 31:18Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme;

uudista meidän päivämme muinaiselleen.

22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt,

vihastunut meihin ylenmäärin?

Prière du peuple opprimé

1 Souviens-toi, Éternel, de ce qui nous est arrivé!

Regarde, vois notre opprobre!

2 Notre héritage a passé à des étrangers,

Nos maisons à des inconnus.

3 Nous sommes orphelins, sans père;

Nos mères sont comme des veuves.

4 Nous buvons notre eau à prix d’argent,

Nous payons notre bois.

5 Nous sommes poursuivis, le joug sur le cou;

Nous sommes épuisés, nous n’avons point de repos.

6 Nous avons tendu la main vers l’Égypte, vers l’Assyrie,

Pour nous rassasier de pain.

7 Nos pères ont péché, ils ne sont plus,

Et c’est nous qui portons la peine de leurs iniquités.

8 Des esclaves dominent sur nous,

Et personne ne nous délivre de leurs mains.

9 Nous cherchons notre pain au péril de notre vie,

Devant l’épée du désert.

10 Notre peau est brûlante comme un four,

Par l’ardeur de la faim.

11 Ils ont déshonoré les femmes dans Sion,

Les vierges dans les villes de Juda.

12 Des chefs ont été pendus par leurs mains;

La personne des vieillards n’a pas été respectée.

13 Les jeunes hommes ont porté la meule,

Les enfants chancelaient sous des fardeaux de bois.

14 Les vieillards ne vont plus à la porte,

Les jeunes hommes ont cessé leurs chants.

15 La joie a disparu de nos cœurs,

Le deuil a remplacé nos danses.

16 La couronne de notre tête est tombée!

Malheur à nous, parce que nous avons péché!

17 Si notre cœur est souffrant,

Si nos yeux sont obscurcis,

18 C’est que la montagne de Sion est ravagée,

C’est que les renards s’y promènent.

19 Toi, l’Éternel, tu règnes à jamais;

Ton trône subsiste de génération en génération.

20 Pourquoi nous oublierais-tu pour toujours,

Nous abandonnerais-tu pour de longues années?

21 Fais-nous revenir vers toi, ô Éternel, et nous reviendrons!

Donne-nous encore des jours comme ceux d’autrefois!

22 Nous aurais-tu entièrement rejetés,

Et t’irriterais-tu contre nous jusqu’à l’excès?