1 Kuinka istuukaan yksinänsä

tuo väkirikas kaupunki!

Kuinka onkaan lesken kaltaiseksi tullut se,

joka oli suuri kansakuntien joukossa!

Ruhtinatar maakuntien joukossa

on tullut työveron alaiseksi.

2 *Ps. 38:12; Jer. 13:17Se katkerasti itkee yössä,

ja sillä on kyyneleet poskillansa.

Ei ole sillä lohduttajaa

kaikkien sen rakastajain seassa.

Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät,

ovat sille vihamiehiksi tulleet.

3 Juuda on siirtynyt maastansa

kurjuutta ja työn kovuutta pakoon.

Se istuu pakanakansain seassa

eikä lepoa löydä.

Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen,

kun se oli ahdistuksien keskellä.

4 Siionin tiet surevat,

sillä juhlilletulijoita ei ole.

Kaikki sen portit ovat autioina,

sen papit huokailevat,

sen neitsyet ovat murheissaan,

ja sillä itsellään on katkera mieli.

5 Sen viholliset ovat voitolle päässeet,

sen vihamiehet menestyvät.

Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi

sen rikkomusten paljouden tähden.

Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen

vihollisen vieminä.

6 Mennyt on tytär Siionilta

kaikki hänen kauneutensa.

Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat,

jotka eivät laidunta löydä;

he kulkivat voimattomina

vainoojan edessä.

7 *Jes. 64:11Jerusalem muistelee

kurjuutensa päivinä ja kodittomuudessaan

kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli

muinaisista päivistä asti.

Kun sen kansa sortui vihollisen käsiin

eikä sillä ollut auttajaa,

katsoivat viholliset sitä

ja nauroivat sen turmiota.

8 *Jes. 47:3; Jer. 13:22,26; Nah. 3:5Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt,

sentähden se on saastaksi tullut.

Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt,

kun ovat nähneet sen alastomuuden.

Itsekin se huokaa

ja kääntyy poispäin.

9 *Jes. 47:7Sen tahrat ovat sen liepeissä.

Se ei ajatellut, mikä sille tuleva oli,

ja niin se sortui hämmästyttävästi.

Ei ole sillä lohduttajaa.

Katso, Herra, minun kurjuuttani,

sillä vihamies ylvästelee.

10 *5. Moos. 23:3; Neh. 13:1; Ps. 79:1; Hes. 44:9Vihollinen levitti kätensä

kaikkia sen kalleuksia kohti.

Niin, sen täytyi nähdä,

kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön,

ne, jotka sinä olit kieltänyt

tulemasta sinun seurakuntaasi.

11 Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä leipää:

he antavat, mitä heillä kallista on, ruuasta,

saadakseen nälkänsä tyydytetyksi.

Katso, Herra, ja näe,

kuinka halveksittu minä olen.

12 *Jes. 13:13Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat?

Katsokaa ja nähkää:

onko kipua, minun kipuni vertaista,

joka on minun kannettavakseni pantu,

jolla Herra on murehduttanut minut

vihansa hehkun päivänä?

13 Hän lähetti tulen korkeudesta minun luihini

ja kuritti niitä.

Hän viritti verkon minun jalkaini

varalle,

hän pani minut peräytymään,

hän teki minut autioksi,

ainiaan sairaaksi.

14 *Ps. 31:11Hänen kätensä sitoi minun rikosteni ikeen:

ne kiedottiin yhteen,

tulivat minun niskalleni;

hän saattoi horjumaan minun voimani.

Herra antoi minut niiden käsiin,

joita minä en voi vastustaa.

15 *Jes. 63:3; Valit. 2:22Herra hylkäsi kaikki minun urhoni,

joita minun keskuudessani oli;

hän kutsui kokoon juhlan minua vastaan

murskatakseen minun nuorukaiseni.

Herra polki viinikuurnan

neitsyelle, tytär Juudalle.

16 *Jer. 14:17Näitä minä itken,

minun silmäni, silmäni vuotaa vettä;

sillä kaukana on minusta lohduttaja,

joka virvoittaisi minun sieluani.

Hävitetyt ovat minun lapseni,

sillä vihamies on väkevä.

17 Siion levittää käsiänsä:

ei ole hänellä lohduttajaa.

Herra on nostattanut Jaakobia vastaan

sen viholliset joka taholta;

Jerusalem on tullut saastaksi

heidän keskellänsä.

18 *Dan. 9:7Vanhurskas on hän, Herra;

sillä hänen käskyänsä vastaan

minä olen niskoitellut.

Kuulkaa, te kansat kaikki,

ja katsokaa minun kipuani:

minun neitsyeni ja nuorukaiseni

ovat vankeuteen menneet.

19 Minä kutsuin rakastajiani:

ne pettivät minut.

Minun pappini ja vanhimpani

ovat kuolleet kaupungissa,

kun he etsivät ruokaa

tyydyttääkseen nälkäänsä.

20 *5. Moos. 32:25; Jes. 16:11; Valit. 2:11; Hes. 7:15Katso, Herra, kuinka ahdistettu minä olen,

minun sisukseni kuohuvat,

sydämeni vääntyy rinnassani,

sillä minä olen ollut ylen uppiniskainen.

Ulkona on miekka minulta riistänyt lapset,

sisällä rutto.

21 *Jer. 50:10,29; Jer. 51:24He ovat kuulleet, kuinka minä huokailen.

Ei ole minulla lohduttajaa.

Kaikki minun vihamieheni

ovat kuulleet minun onnettomuuteni;

he iloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt:

sinä olet antanut tulla sen päivän,

jonka olit ilmoittanut.

Mutta käyköön heidän samoin kuin minun.

22 *Jer. 8:18Tulkoon kaikki heidän pahuutensa

sinun kasvojesi eteen,

ja pane heille kannettavaksi se,

minkä olet minulle pannut

kaikkien minun rikoksieni tähden.

Sillä monet ovat minun huokaukseni,

ja minun sydämeni on sairas.

1 How the city sits solitary,

that was full of people!

She has become as a widow,

who was great among the nations!

She who was a princess among the provinces

has become a slave!

2 She weeps bitterly in the night.

Her tears are on her cheeks.

Among all her lovers

she has no one to comfort her.

All her friends have dealt treacherously with her.

They have become her enemies.

3 Judah has gone into captivity because of affliction

and because of great servitude.

She dwells among the nations.

She finds no rest.

All her persecutors overtook her in her distress.

4 The roads to Zion mourn,

because no one comes to the solemn assembly.

All her gates are desolate.

Her priests sigh.

Her virgins are afflicted,

and she herself is in bitterness.

5 Her adversaries have become the head.

Her enemies prosper;

for Yahweh*1:5 "Yahweh" is God’s proper Name, sometimes rendered "LORD" (all caps) in other translations. has afflicted her for the multitude of her transgressions.

Her young children have gone into captivity before the adversary.

6 All majesty has departed from the daughter of Zion.

Her princes have become like deer that find no pasture.

They have gone without strength before the pursuer.

7 Jerusalem remembers in the days of her affliction and of her miseries

all her pleasant things that were from the days of old;

when her people fell into the hand of the adversary,

and no one helped her.

The adversaries saw her.

They mocked at her desolations.

8 Jerusalem has grievously sinned.

Therefore she has become unclean.

All who honored her despise her,

because they have seen her nakedness.

Yes, she sighs and turns backward.

9 Her filthiness was in her skirts.

She didn’t remember her latter end.

Therefore she has come down astoundingly.

She has no comforter.

"See, Yahweh, my affliction;

for the enemy has magnified himself."

10 The adversary has spread out his hand on all her pleasant things;

for she has seen that the nations have entered into her sanctuary,

concerning whom you commanded that they should not enter into your assembly.

11 All her people sigh.

They seek bread.

They have given their pleasant things for food to refresh their soul.

"Look, Yahweh, and see,

for I have become despised."

12 "Is it nothing to you, all you who pass by?

Look, and see if there is any sorrow like my sorrow,

which is brought on me,

with which Yahweh has afflicted me in the day of his fierce anger.

13 "From on high has he sent fire into my bones,

and it prevails against them.

He has spread a net for my feet.

He has turned me back.

He has made me desolate and I faint all day long.

14 "The yoke of my transgressions is bound by his hand.

They are knit together.

They have come up on my neck.

He made my strength fail.

The Lord*1:14 The word translated "Lord" is "Adonai." has delivered me into their hands,

against whom I am not able to stand.

15 "The Lord has set at nothing all my mighty men within me.

He has called a solemn assembly against me to crush my young men.

The Lord has trodden the virgin daughter of Judah as in a wine press.

16 "For these things I weep.

My eye, my eye runs down with water,

because the comforter who should refresh my soul is far from me.

My children are desolate,

because the enemy has prevailed."

17 Zion spreads out her hands.

There is no one to comfort her.

Yahweh has commanded concerning Jacob,

that those who are around him should be his adversaries.

Jerusalem is among them as an unclean thing.

18 "Yahweh is righteous,

for I have rebelled against his commandment.

Please hear all you peoples,

and see my sorrow.

My virgins and my young men have gone into captivity.

19 "I called for my lovers,

but they deceived me.

My priests and my elders gave up the spirit in the city,

while they sought food for themselves to refresh their souls.

20 "Look, Yahweh; for I am in distress.

My heart is troubled.

My heart turns over within me,

for I have grievously rebelled.

Abroad, the sword bereaves.

At home, it is like death.

21 "They have heard that I sigh.

There is no one to comfort me.

All my enemies have heard of my trouble.

They are glad that you have done it.

You will bring the day that you have proclaimed,

and they will be like me.

22 "Let all their wickedness come before you.

Do to them as you have done to me for all my transgressions.

For my sighs are many,

and my heart is faint.