1 Kuinka onkaan kulta tummunut,

muuttunut hyvä kulta;

kuinka ovat pyhät kivet viskeltyinä

kaikkien katujen kulmiin!

2 *Jer. 19:11Siionin pojat, nuo kalliit,

punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi —

kuinka he ovatkaan saviastiain arvossa,

savenvalajan kätten tekojen!

3 *Job 39:16Aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä,

imettävät pentujansa;

mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi

kuin kamelikurki erämaassa.

4 *Ps. 137:6; Valit. 2:11Imeväisen kieli tarttuu suulakeen

janon tähden.

Lapsukaiset pyytävät leipää;

ei ole, kuka sitä heille taittaisi.

5 Jotka herkkuja söivät,

ne nääntyvät kaduilla.

Joita punapurppuran päällä kanneltiin,

ne tunkioita syleilevät.

6 *1. Moos. 18:20; 1. Moos. 19:24; Hes. 16:46Tyttären, minun kansani, syntivelka

on Sodoman syntiä suurempi;

Sodoma hävitettiin yhtäkkiä

kätten siellä riehumatta.

7 Siionin ruhtinaat olivat lunta puhtaammat,

maitoa valkoisemmat,

heidän ruumiinsa oli koralleja rusottavampi,

heidän hahmonsa oli kuin safiiri.

8 Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi,

ei voi heitä tuntea kaduilla.

Rypyssä on heillä nahka luitten päällä,

se on kuivettunut kuin puu.

9 *Jer. 8:3Parempi oli miekan kaatamien

kuin nälän kaatamien,

jotka menehtyivät, kuin lävitsepistetyt,

pellon viljaa vailla.

10 *3. Moos. 26:29; 5. Moos. 28:53; 2. Kun. 6:29; Jer. 19:9; Valit. 2:10Armeliaat vaimot

keittivät omin käsin lapsiansa:

ne tulivat heille ruuaksi

tyttären, minun kansani, sortuessa.

11 *Jer. 17:27; Hes. 7:8Herra on pannut täytäntöön kiivautensa,

vuodattanut vihansa hehkun;

hän on sytyttänyt Siioniin tulen,

joka on kuluttanut sen perustukset.

12 Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat,

ei maanpiirin asukkaista kenkään,

että vihollinen ja vainomies hyökkää sisään

Jerusalemin porteista.

13 *Jer. 5:31; Jer. 23:21; Jer. 26:8; Matt. 23:35Sen profeettain syntien tähden kävi näin,

sen pappien pahain tekojen tähden,

niiden, jotka siellä olivat vuodattaneet

vanhurskaitten verta.

14 He harhailivat sokeina kaduilla,

verellä tahrattuina,

niin ettei voinut koskea

heidän vaatteisiinsa.

15 *3. Moos. 13:45"Väistykää! Saastainen!" huudettiin heistä.

"Väistykää, väistykää, älkää koskeko!"

Paettuaankin he yhä harhailivat;

pakanain seassa sanottiin:

"Eivät he saa kauemmin asustaa täällä".

16 Herran kasvot ovat hajottaneet heidät,

hän ei heihin enää katso.

Papeista ei välitetty,

vanhimpia ei armahdettu.

17 Vieläkin me, silmät rauenneina,

turhaan odotimme apua;

tähystyspaikastamme me tähyilimme kansaa,

josta ei pelastusta tullut.

18 Meidän askeleitamme vaanittiin,

niin ettemme voineet kulkea kaduillamme.

Meidän loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät —

niin, loppumme tuli.

19 Meidän vainoojamme olivat nopeammat

kuin kotkat taivaalla.

Vuorilla he ajoivat meitä takaa,

väijyivät meitä erämaassa.

20 *2. Kun. 25:5; Jer. 52:8Hän, meidän elämänhenkemme,

Herran voideltu,

joutui vangiksi heidän kuoppiinsa,

hän, josta me olimme sanoneet:

hänen varjossaan me saamme elää

pakanakansain seassa.

21 *Ps. 137:7; Jer. 25:15,21; Jer. 49:12Iloitse ja riemuitse, tytär Edom,

joka asut Uusin maassa!

Mutta malja on tuleva sinunkin kohdallesi:

sinä juovut ja paljastat itsesi.

22 *Jes. 40:2Sinun syntivelkasi, tytär Siion, on loppunut:

ei Herra ole enää siirtävä sinua pois.

Sinun syntivelkasi, tytär Edom, hän on etsiskelevä,

on paljastava sinun syntisi.

1 How the gold has become dim!

The most pure gold has changed!

The stones of the sanctuary are poured out

at the head of every street.

2 The precious sons of Zion,

comparable to fine gold,

how they are esteemed as earthen pitchers,

the work of the hands of the potter!

3 Even the jackals offer their breast.

They nurse their young ones.

But the daughter of my people has become cruel,

like the ostriches in the wilderness.

4 The tongue of the nursing child clings to the roof of his mouth for thirst.

The young children ask for bread,

and no one breaks it for them.

5 Those who ate delicacies are desolate in the streets.

Those who were brought up in purple embrace dunghills.

6 For the iniquity of the daughter of my people is greater than the sin of Sodom,

which was overthrown as in a moment.

No hands were laid on her.

7 Her nobles were purer than snow.

They were whiter than milk.

They were more ruddy in body than rubies.

Their polishing was like sapphire.

8 Their appearance is blacker than a coal.

They are not known in the streets.

Their skin clings to their bones.

It is withered.

It has become like wood.

9 Those who are killed with the sword are better than those who are killed with hunger;

for these pine away, stricken through,

for lack of the fruits of the field.

10 The hands of the pitiful women have boiled their own children.

They were their food in the destruction of the daughter of my people.

11 Yahweh has accomplished his wrath.

He has poured out his fierce anger.

He has kindled a fire in Zion,

which has devoured its foundations.

12 The kings of the earth didn’t believe,

neither did all the inhabitants of the world,

that the adversary and the enemy would enter into the gates of Jerusalem.

13 It is because of the sins of her prophets

and the iniquities of her priests,

that have shed the blood of the just in the middle of her.

14 They wander as blind men in the streets.

They are polluted with blood,

So that men can’t touch their garments.

15 "Go away!" they cried to them.

"Unclean! Go away! Go away! Don’t touch!

When they fled away and wandered, men said among the nations,

"They can’t live here any more."

16 Yahweh’s anger has scattered them.

He will not pay attention to them any more.

They didn’t respect the persons of the priests.

They didn’t favor the elders.

17 Our eyes still fail,

looking in vain for our help.

In our watching we have watched for a nation that could not save.

18 They hunt our steps,

so that we can’t go in our streets.

Our end is near.

Our days are fulfilled,

for our end has come.

19 Our pursuers were swifter than the eagles of the sky.

They chased us on the mountains.

They set an ambush for us in the wilderness.

20 The breath of our nostrils,

the anointed of Yahweh,

was taken in their pits;

of whom we said,

under his shadow we will live among the nations.

21 Rejoice and be glad, daughter of Edom,

who dwells in the land of Uz.

The cup will pass through to you also.

You will be drunken,

and will make yourself naked.

22 The punishment of your iniquity is accomplished, daughter of Zion.

He will no more carry you away into captivity.

He will visit your iniquity, daughter of Edom.

He will uncover your sins.