Oséias 11

Grâces que Dieu avait faites aux Israëlites ; leur ingratitude ; Dieu aura un jour pitié d’eux.

1 Quand Israël était jeune enfant, je l’ai aimé, et j’ai appelé mon fils hors d’Egypte. 2 Lorsqu’on les appelait, ils s’en sont allés de devant ceux qui les appelaient ; ils ont sacrifié aux Bahalins, et ont fait des encensements aux images taillées. 3 Et j’ai appris à Ephraïm à marcher ; on l’a porté sur les bras, et ils n’ont point connu que je les avais guéris. 4 Je les ai tirés avec des cordeaux d’humanité, et avec des liens d’amitié ; et je leur ai été comme ceux qui enlèveraient le joug de dessus leur cou, et j’ai fait approcher de lui la viande. 5 Il ne retournera point au pays d’Egypte ; mais le Roi d’Assyrie sera son Roi, parce qu’ils n’ont point voulu se convertir à moi. 6 L’épée s’arrêtera dans ses villes, et consumera ses forces, et les dévorera, à cause de leurs conseils. 7 Et mon peuple pend attaché à sa rébellion contre moi ; et on le rappelle au Souverain, mais pas un d’eux ne l’exalte. 8 Comment te mettrais-je, Ephraïm ? Comment te livrerais-je, Israël ? comment te mettrais-je comme j’ai mis Adama, et te ferais-je tel que Tséboïm ? Mon coeur est agité dans moi, mes compassions se sont toutes ensemble échauffées. 9 Je n’exécuterai point l’ardeur de ma colère, je ne retournerai point à détruire Ephraïm ; car je suis le Dieu Fort, et non pas un homme ; je suis le Saint au milieu de toi, et je n’entrerai point dans la ville. 10 Ils marcheront après l’Eternel ; il rugira comme un lion ; et quand il rugira, les enfants accourront de l’Occident en hâte. 11 Ils accourront en hâte hors d’Egypte, comme des oiseaux ; et hors du pays d’Assyrie, comme des pigeons, et je les ferai habiter dans leurs maisons, dit l’Eternel.

Herra vielä armahtaa kiittämätöntä Israelia.

1 *2. Moos. 3:8; 2. Moos. 4:22; Matt. 2:15Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä,

ja Egyptistä minä kutsuin poikani.

2 Aina kun kutsujat heitä kutsuivat,

he menivät pois heidän kasvojensa edestä,

uhrasivat baaleille

ja polttivat uhreja epäjumalille.

3 *2. Moos. 13:21; 5. Moos. 1:31Minä opetin Efraimin kävelemään. —

Hän otti heidät käsivarsillensa. —

Mutta he eivät ymmärtäneet,

että minä heidät paransin.

4 Ihmissiteillä minä heitä vedin,

rakkauden köysillä;

minä ikäänkuin nostin ikeen

heidän leukapieliltänsä,

kumarruin heidän puoleensa ja syötin.

5 Eivätkö he joutuisi jälleen Egyptin maahan,

eikö Assur tulisi heille kuninkaaksi,

koska he eivät ole tahtoneet kääntyä?

6 Miekka on riehuva hänen kaupungeissansa,

on hävittävä hänen salpansa,

on syövä syötävänsä,

heidän neuvonpiteittensä takia.

7 Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois;

ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti,

ei kenkään heistä ylenny.

8 *5. Moos. 29:23Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim,

heittäisin sinut, Israel?

Kuinka jättäisin sinut niinkuin Adman,

tekisin sinulle niinkuin Seboimille?

Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää.

9 *4. Moos. 23:19; 1. Sam. 15:29; Hes. 18:23; Hes. 33:11En minä pane täytäntöön vihani hehkua,

en enää hävitä Efraimia.

Sillä minä olen Jumala enkä ihminen,

olen Pyhä sinun keskelläsi;

en tule minä vihan tuimuudessa.

10 *Joel 3:16; Aam. 1:2Ja he vaeltavat Herran jäljessä.

Hän ärjyy kuin leijona —

niin, hän ärjyy,

ja vavisten tulevat lapset mereltä päin.

11 Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut,

Assurin maasta kuin kyyhkyset,

ja minä saatan heidät asumaan kodeissansa,

sanoo Herra.