Oséias 12

Vices des Israëlites.

1 Ephraïm m’a abordé avec des mensonges, et la maison d’Israël avec des tromperies, lorsque Juda dominait encore avec le Dieu Fort, et qu’il était fidèle avec les Saints. 2 Ephraïm se repaît de vent, et va après le vent d’Orient ; il multiplie tous les jours ses mensonges et le dégât, et ils traitent alliance avec l’Assyrie, et l’on porte des huiles de senteur en Egypte. 3 L’Eternel a aussi un procès avec Juda, et il visitera Jacob selon son train, il lui rendra selon ses oeuvres. 4 Dès le ventre il supplanta son frère, puis par sa force il fut vainqueur en luttant avec Dieu. 5 Il fut vainqueur en luttant avec l’Ange, et fut le plus fort ; il pleura, et lui demanda grâce ; il le trouva à Béthel, et là Dieu parla avec nous. 6 Or l’Eternel est le Dieu des armées ; son mémorial, c’est L’Eternel. 7 Toi donc retourne-toi à ton Dieu ; garde la miséricorde et le jugement, et aie continuellement espérance en ton Dieu. 8 Ephraïm est un marchand ; il y a en sa main des balances trompeuses ; il aime à faire des extorsions. 9 Et Ephraïm a dit : Quoi qu’il en soit, je suis devenu riche ; je me suis acquis des richesses ; pas un de mes travaux ne feront trouver en moi une iniquité qui soit un péché. 10 Et moi je suis l’Eternel ton Dieu dès le pays d’Egypte ; je te ferai encore habiter dans des tentes, comme aux jours de fête solennelle. 11 Je parlerai par les Prophètes, et multiplierai les visions, et je proposerai des similitudes par le moyen des Prophètes. 12 Certainement Galaad n’est qu’iniquité, certainement ils ne sont que vanité ; ils ont sacrifié des boeufs en Guilgal ; même leurs autels sont comme des monceaux sur les sillons des champs. 13 Or Jacob s’enfuit au pays de Syrie, et Israël servit pour une femme, et pour une femme il garda le bétail. 14 Puis l’Eternel fit remonter Israël hors d’Egypte par le Prophète, et il fut gardé par le Prophète. Mais Ephraïm a provoqué Dieu à une amère indignation, c’est pourquoi on répandra son sang sur lui, et son Seigneur lui rendra son opprobre.

Israel on ollut vilpillinen esi-isitänsä asti.

1 Efraim on ympäröinyt minut valheella

ja Israelin huone vilpillä.

Juuda juoksee yhä valtoimena,

välittämättä Jumalasta, Pyhästä, Totisesta.

2 *Jes. 57:9; Hoos. 5:13; Hoos. 7:11Efraim tavoittelee tuulta, ajaa takaa itätuulta

ja kartuttaa kaiken aikaa valhetta ja hävitystä;

tehdään liittoja Assurin kanssa,

ja viedään öljyä Egyptiin.

3 Mutta Herralla on oikeudenkäynti Juudan kanssa,

ja hän tahtoo rangaista Jaakobia sen teitten mukaan,

hän on kostava sille sen tekojen mukaan.

4 *1. Moos. 25:26; 1. Moos. 32:24Äidin kohdussa tämä petti veljensä,

ja miehuutensa voimassa hän taisteli Jumalan kanssa.

5 *1. Moos. 28:19; 1. Moos. 35:7Hän taisteli enkelin kanssa ja voitti,

hän itki ja rukoili tätä.

Beetelissä tämä löysi hänet

ja puhui siellä meidän kanssamme.

6 *2. Moos. 3:14; Ps. 83:19; Jes. 42:8Herra, Jumala Sebaot —

Herra on hänen nimensä.

7 Ja sinä — käänny Jumalasi tykö,

noudata laupeutta ja oikeutta

ja pane alati toivosi Jumalaasi.

8 Kanaan — hänen kädessänsä on petollinen vaaka,

halusta hän tekee vääryyttä.

9 *Ilm. 3:17Efraim sanoo: "Olenpas rikastunut,

olen saanut itselleni omaisuutta;

ei mikään minun työansioni

tuota minulle syyllisyyttä,

joka olisi syntiä".

10 *Hoos. 13:4Mutta minä, joka olen Herra, sinun Jumalasi,

hamasta Egyptin maasta lähtien,

minä saatan vielä sinut asumaan teltoissa

niinkuin juhlapäivinä.

11 *Hebr. 1:1Minä olen puhunut profeetoille,

olen antanut paljon näkyjä

ja puhunut vertauksia profeettain kautta.

12 *Hoos. 4:15; Hoos. 6:8Jos Gilead on pelkkää petosta ollutkin,

niin he pelkäksi turhuudeksi tulevatkin.

Gilgalissa*Nimi merkitsee: kiviröykkiö. on uhrattu härkiä,

niinpä tuleekin heidän alttareistansa

kuin kiviröykkiöitä, joita on pellon vaoilla.

13 *1. Moos. 27:43; 1. Moos. 28:5; 1. Moos. 29:20Jaakob pakeni Aramin kedoille,

ja Israel palveli naisen tähden,

naisen tähden hän paimensi.

14 *2. Moos. 12:37; 2. Moos. 14:26; Ps. 77:21Mutta profeetan kautta vei Herra

Israelin Egyptistä pois,

ja profeetta sitä paimensi.

15 Efraim nosti katkeran mielikarvauden.

Hänen Herransa on heittävä hänen verivelkansa

hänen päällensä

ja kääntävä hänen häpäisevän menonsa

häneen itseensä.