Oséias 9

Prédiction d’une grande famine dans le pays d’Israël. Menaces contre ce Royaume.

1 Israël ne te réjouis point jusqu’à t’égayer comme les autres peuples, de ce que tu as commis adultère, te retirant loin de ton Dieu. Tu as aimé le salaire de la fornication dans toutes les aires de froment. 2 L’aire et la cuve ne les repaîtra point, et le vin doux leur mentira. 3 Ils ne demeureront point en la terre de l’Eternel, mais Ephraïm retournera en Egypte, et ils mangeront en Assyrie la viande souillée. 4 Ils ne feront point aspersion de vin à l’Eternel, et leurs sacrifices ne lui plairont point ; mais ils leur seront comme le pain de deuil ; tous ceux qui en mangeront seront souillés ; parce que leur pain est pour leurs trépassés, il n’entrera point dans la maison de l’Eternel. 5 Que ferez-vous aux jours des fêtes solennelles, et aux jours des fêtes de l’Eternel ? 6 Car voici, ils s’en sont allés à cause du dégât ; l’Egypte les serrera, Memphis les ensevelira ; on ne désirera que leur argent ; le chardon sera leur héritier, et l’épine sera dans leurs tabernacles. 7 Les jours de la visitation sont venus, les jours de la rétribution sont venus, et Israël le saura. Les Prophètes sont fous, les hommes de révélation sont insensés à cause de la grandeur de ton iniquité, et de ta grande aversion. 8 La sentinelle d’Ephraïm est avec mon Dieu ; mais le Prophète est un filet d’oiseleur dans tous les chemins d’Ephraïm, il est l’aversion contre la maison de son Dieu. 9 Ils se sont extrêmement corrompus, comme aux jours de Guibha ; il se souviendra de leur iniquité, il punira leurs péchés. 10 J’avais, dira-t-il, trouvé Israël comme des grappes dans un désert ; j’avais vu vos pères comme un premier fruit en un figuier dans son commencement ; mais ils sont entrés vers Bahal-péhor, et se sont séparés pour aller après une chose honteuse, et se sont rendus abominables comme ce qu’ils ont aimé. 11 La gloire d’Ephraïm s’envolera aussi vite qu’un oiseau, dès la naissance, dès le ventre, et dès la conception. 12 Que s’ils élèvent leurs enfants, je les en priverai, tellement que pas un d’entre eux ne deviendra homme ; car aussi, malheur à eux, quand je me serai retiré d’eux. 13 Ephraïm était comme j’ai vu Tyr, plantée en un lieu agréable, mais néanmoins Ephraïm mènera ses fils au meurtrier. 14 Ô Eternel ! donne-leur ; mais que leur donnerais-tu ? donne-leur un sein sujet à avorter, et des mamelles taries. 15 Toute leur méchanceté est à Guilgal ; c’est pourquoi je les ai là haïs ; je les chasserai de ma maison à cause de la malice de leurs actions ; je ne continuerai plus à les aimer ; tous les principaux d’entre eux sont revêches. 16 Ephraïm a été frappé ; et leur racine est asséchée, ils ne feront plus de fruit ; et s’ils engendrent des enfants, je mettrai à mort les fruits désirables de leur ventre. 17 Mon Dieu les rejettera, parce qu’ils ne l’ont point écouté, et ils seront vagabonds parmi les nations.

Meluisat juhlat muuttuvat murheeksi. Israel ennen rakastettu, nyt langennut ja hyljätty.

1 Älä iloitse, Israel, älä riemuitse,

niinkuin muut kansat,

sillä sinä olet haureudessa luopunut Jumalastasi,

olet rakastanut portonpalkkoja

kaikilla viljan puimatanterilla.

2 *Aam. 5:11; Sef. 1:13Puimatanner ja viinikuurna eivät heitä elätä,

rypälemehu hänet pettää.

3 *5. Moos. 28:68; 2. Kun. 25:26; Dan. 1:8Eivät he saa asua Herran maassa,

vaan Efraimin on palattava Egyptiin,

ja Assurissa he syövät saastaista.

4 *Jer. 16:7Eivät he vuodata viiniä juomauhriksi Herralle,

eivätkä heidän teurasuhrinsa hänelle kelpaa.

Ne ovat heille kuin murheen leipä:

kaikki, jotka sitä syövät, saastuttavat itsensä;

sillä heidän leipänsä tulee heidän omaan nälkäänsä,

ei tule se Herran temppeliin.

5 Mitä teette, kun tulee juhla-aika,

Herran juhlapäivä?

6 *Jes. 32:13; Jes. 34:13; Jer. 42:16Sillä katso, heidän on mentävä hävitystä pakoon:

Egypti heidät kokoaa, Moof heidät hautaa.

Orjantappurat valtaavat heidän hopeakalleutensa,

ohdakkeita on oleva heidän majoissansa.

7 *Miika 3:7Rangaistuksen päivät tulevat,

koston päivät tulevat,

Israel saa tuntea sen.

Hulluna on oleva profeetta,

mieletönnä hengen mies

sinun paljojen rikoksiesi

ja paljon vainoamisen tähden.

8 *Hoos. 5:1Efraim on väijyjä minun Jumalaani vastaan.

Profeetta — hänen kaikilla teillään on pyydystäjän paula,

vainoamista on hänen Jumalansa temppelissä.

9 *Tuom. 19:22; Tuom. 20:1; Hoos. 8:13; Hoos. 10:9He ovat syvälle vajonneet turmiontekoon

niinkuin Gibean päivinä.

Hän muistaa heidän rikoksensa,

rankaisee heidän syntinsä.

10 *4. Moos. 25:3; Ps. 106:28; Jer. 3:24Niinkuin rypäleet erämaassa

minä löysin Israelin;

niinkuin varhaishedelmät viikunapuussa,

sen alkurunsaudessa,

minä näin teidän isänne.

He tulivat Baal-Peoriin,

vihkiytyivät häpeäjumalalle

ja tulivat kauhistaviksi,

niinkuin tuo heidän rakastettunsa.

11 Efraim — lintuna lentää pois heidän kunniansa:

ei synnyttämistä, ei raskautta, ei sikiämistä enää.

12 Ja vaikka he saisivat lapsensa isoiksi,

teen minä heidät lapsettomiksi,

niin ettei ihmisiä jää.

Voi heitä itseänsäkin, kun minä heistä luovun!

13 Efraim on, kun minä sitä katson Tyyroon päin,

istutettu laidunmaalle;

mutta Efraimin täytyy viedä lapsensa surmaajalle.

14 Anna heille, Herra — mitä antaisitkaan? —

anna heille hedelmätön kohtu ja kuivettuneet rinnat.

15 *Jes. 1:23; Hoos. 4:15; Hoos. 12:11Kaikki heidän pahuutensa on Gilgalissa,

sillä siellä minä rupesin heitä vihaamaan.

Heidän tekojensa pahuuden tähden

minä karkoitan heidät temppelistäni pois.

En minä enää heitä rakasta:

kaikki heidän ruhtinaansa ovat niskureita.

16 Efraim on hakattu maahan,

heidän juurensa on kuivettunut:

hedelmää he eivät tee.

Ja jos synnyttävätkin,

kuoletan minä heidän kohtunsa kalleimmat.

17 Minun Jumalani on hylkäävä heidät,

sillä he eivät ole häntä totelleet.

He joutuvat pakolaisiksi pakanain sekaan.