1 HErr GOtt, des die Rache ist, GOtt, des die Rache ist, erscheine!

2 Erhebe dich, du Richter der Welt; vergilt den Hoffärtigen, was sie verdienen!

3 HErr, wie lange sollen die GOttlosen, wie lange sollen die GOttlosen prahlen

4 und so trotziglich reden, und alle Übeltäter sich so rühmen?

5 HErr, sie zerschlagen dein Volk und plagen dein Erbe.

6 Witwen und Fremdlinge erwürgen sie und töten die Waisen

7 und sagen: Der HErr siehet‘s nicht und der GOtt Jakobs achtet‘s nicht.

8 Merket doch, ihr Narren unter dem Volk, und ihr Toren, wann wollt ihr klug werden?

9 Der das Ohr gepflanzet hat, sollte der nicht hören? Der das Auge gemacht hat, sollte der nicht sehen?

10 Der die Heiden züchtiget, sollte der nicht strafen? der die Menschen lehret, was sie wissen.

11 Aber der HErr weiß die Gedanken der Menschen, daß sie eitel sind.

12 Wohl dem, den du, HErr, züchtigest und lehrest ihn durch dein Gesetz,

13 daß er Geduld habe, wenn‘s übel gehet, bis dem GOttlosen die Grube bereitet werde.

14 Denn der HErr wird sein Volk nicht verstoßen noch sein Erbe verlassen.

15 Denn Recht muß doch Recht bleiben, und dem werden alle frommen Herzen zufallen.

16 Wer stehet bei mir wider die Boshaftigen? Wer tritt zu mir wider die Übeltäter?

17 Wo der HErr mir nicht hülfe, so läge meine Seele schier in der Stille.

18 Ich sprach: Mein Fuß hat gestrauchelt; aber deine Gnade, HErr, hielt mich.

19 Ich hatte viel Bekümmernisse in meinem Herzen; aber deine Tröstungen ergötzeten meine Seele.

20 Du wirst ja nimmer eins mit dem schädlichen Stuhl, der das Gesetz übel deutet.

21 Sie rüsten sich wider die Seele des Gerechten und verdammen unschuldig Blut.

22 Aber der HErr ist mein Schutz; mein GOtt ist der Hort meiner Zuversicht.

23 Und er wird ihnen ihr Unrecht vergelten und wird sie um ihre Bosheit vertilgen; der HErr, unser GOtt, wird sie vertilgen.

1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.

2 Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.

3 Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?

4 Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.

5 Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.

6 He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.

8 Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?

9 Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?

10 Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?

11 Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.

12 Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,

13 antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!

14 Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,

15 vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.

16 Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?

17 Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.

19 Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.

20 Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,

21 ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?

22 Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.

23 Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.