1 Und es hob an Elihu und sprach:

2 Hört, ihr Weisen, meine Rede, und ihr Verständigen, merkt auf mich!

3 Denn das Ohr prüft die Rede, und der Mund schmeckt die Speise.

4 Laßt uns ein Urteil finden, daß wir erkennen unter uns, was gut sei.

5 Denn Hiob hat gesagt: "Ich bin gerecht, und Gott weigert mir mein Recht;

6 ich muß lügen, ob ich wohl recht habe, und bin gequält von meinen Pfeilen, ob ich wohl nichts verschuldet habe."

7 Wer ist ein solcher Hiob, der da Spötterei trinkt wie Wasser

8 und auf dem Wege geht mit den Übeltätern und wandelt mit gottlosen Leuten?

9 Denn er hat gesagt: "Wenn jemand schon fromm ist, so gilt er doch nichts bei Gott."

10 Darum hört mir zu, ihr weisen Leute: Es sei ferne, daß Gott sollte gottlos handeln und der Allmächtige ungerecht;

11 sondern er vergilt dem Menschen, darnach er verdient hat, und trifft einen jeglichen nach seinem Tun.

12 Ohne Zweifel, Gott verdammt niemand mit Unrecht, und der Allmächtige beugt das Recht nicht.

13 Wer hat, was auf Erden ist, verordnet, und wer hat den ganzen Erdboden gesetzt?

14 So er nun an sich dächte, seinen Geist und Odem an sich zöge,

15 so würde alles Fleisch miteinander vergehen, und der Mensch würde wieder zu Staub werden.

16 Hast du nun Verstand, so höre das und merke auf die Stimme meiner Reden.

17 Kann auch, der das Recht haßt regieren? Oder willst du den, der gerecht und mächtig ist, verdammen?

18 Sollte einer zum König sagen: "Du heilloser Mann!" und zu den Fürsten: "Ihr Gottlosen!"?

19 Und er sieht nicht an die Person der Fürsten und kennt den Herrlichen nicht mehr als den Armen; denn sie sind alle seiner Hände Werk.

20 Plötzlich müssen die Leute sterben und zu Mitternacht erschrecken und vergehen; die Mächtigen werden weggenommen nicht durch Menschenhand.

21 Denn seine Augen sehen auf eines jeglichen Wege, und er schaut alle ihre Gänge.

22 Es ist keine Finsternis noch Dunkel, daß sich da möchten verbergen die Übeltäter.

23 Denn er darf auf den Menschen nicht erst lange achten, daß er vor Gott ins Gericht komme.

24 Er bringt die Stolzen um, ohne erst zu forschen, und stellt andere an ihre Statt:

25 darum daß er kennt ihre Werke und kehrt sie um des Nachts, daß sie zerschlagen werden.

26 Er straft sie ab wie die Gottlosen an einem Ort, da man es sieht:

27 darum daß sie von ihm weggewichen sind und verstanden seiner Wege keinen,

28 daß das Schreien der Armen mußte vor ihn kommen und er das Schreien der Elenden hörte.

29 Wenn er Frieden gibt, wer will verdammen? und wenn er das Antlitz verbirgt, wer will ihn schauen unter den Völkern und Leuten allzumal?

30 Denn er läßt nicht über sie regieren einen Heuchler, das Volk zu drängen.

31 Denn zu Gott muß man sagen: "Ich habe gebüßt, ich will nicht übel tun.

32 Habe ich's nicht getroffen, so lehre du mich's besser; habe ich Unrecht gehandelt, ich will's nicht mehr tun."

33 Soll er nach deinem Sinn vergelten? Denn du verwirfst alles; du hast zu wählen, und nicht ich. Weißt du nun was, so sage an.

34 Verständige Leute werden zu mir sagen und ein weiser Mann, der mir zuhört:

35 "Hiob redet mit Unverstand, und seine Worte sind nicht klug."

36 O, daß Hiob versucht würde bis ans Ende! darum daß er sich zu ungerechten Leuten kehrt.

37 Denn er hat über seine Sünde noch gelästert; er treibt Spott unter uns und macht seiner Reden viel wider Gott.

1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

2 -- Kuunnelkaa minun puhettani, te viisaat miehet, te, joilla on paljon tietoa, tarkatkaa, mitä minä sanon!

3 Kieli maistelee ruoan, korva koettelee sanat.

4 Tutkikaamme siis yhdessä, mikä on oikein, selvittäkäämme, mikä on hyvää.

7 Millainen mies onkaan tämä Job! Niin kuin vesi virtaa, niin virtaa pilkkapuhe hänen huuliltaan.

8 Pahantekijöiden seuraan hän lyöttäytyy, jumalattomien joukossa hän kulkee.

10 Kuulkaa siis minua, te viisaat miehet! Mahdotonta ajatella, että Jumala tekisi väärin, että Kaikkivaltias toimisi vastoin oikeutta.

11 Hän rankaisee ihmistä tekojen mukaan. Miten mies vaeltaa, sen mukaan hänet palkitaan.

12 Totisesti, Jumala ei tee vääryyttä, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.

13 Kuka on antanut maan hänen hallintaansa? Kuka on uskonut hänen hoitoonsa maanpiirin?

14 Jos hän ajattelisi vain itseään ja vetäisi pois henkensä, elämän henkäyksen,

15 koko luomakunta menehtyisi hetkessä ja ihminen palaisi takaisin maan tomuun.

16 Jos sinulla on järkeä, kuuntele nyt, mitä minä sanon.

17 Voisiko joku, joka halveksii oikeutta, pidellä kaikkeuden suitsia? Sanotko sinä vanhurskasta Jumalaa väärintekijäksi,

19 Ei hän pidä ruhtinaiden puolta, hän ei aseta ylhäistä köyhän edelle -- kaikkihan he ovat hänen kättensä tekoa.

20 He kuolevat äkkiä, keskellä yötä, kansat nousevat, kansat katoavat, valtiaat pyyhkäistään sivuun ihmiskäden koskematta.

21 Sillä hänen silmänsä tarkkaavat ihmisten teitä, hän näkee kaikki heidän askelensa.

22 Ei ole niin mustaa pimeyttä, että pahantekijä voisi siihen kätkeytyä.

23 Ei Jumala ilmoita hetkeä, jolloin ihminen kutsutaan tuomiolle.

24 Ei hän kuulustele ketään. Hän murskaa mahtavat ja asettaa heidän paikalleen toiset miehet.

25 Hän seuraa tarkoin heidän toimiaan, yön tullen hän syöksee heidät alas ja murskaa heidät.

26 Hän rankaisee heitä heidän rikoksistaan julkisella paikalla, kaikkien nähden,

27 koska he ovat poikenneet hänen teiltään eivätkä enää kulje hänen askelissaan.

28 He eivät kuule kurjien itkua -- Jumala sen kuulee.

29 Mutta jos Jumala pysyy vaiti, kuka voi häntä syyttää? Jos hän peittää kasvonsa, kuka hänet näkee? Mitä voivat kansat tai ihmiset,

30 kun jumalaton hallitsee maata ja saattaa kansan lankeamaan?

33 Sinunko mielesi mukaan hänen pitäisi palkita ja rangaista? Sinähän tässä olet kapinoinut. Sinun on nyt ratkaistava asia, ei minun. Jos jotakin tiedät, sano se!

34 Minulle sanovat viisaat miehet, nuo, jotka minua kuuntelevat:

35 Job puhuu ajattelemattomasti, hänen sanoistaan puuttuu ymmärrys.

36 Jatkukoot siis hänen koettelemuksensa, kun hän yhä vain puhuu pilkkaajan tavoin.

37 Hän on tehnyt syntiä, hän kapinoi. Hän ojentaa meille kätensä mutta jatkaa puhettaan Jumalaa vastaan.