1 Ein weiser Sohn läßt sich vom Vater züchtigen; aber ein Spötter gehorcht der Strafe nicht.

2 Die Frucht des Mundes genießt man; aber die Verächter denken nur zu freveln.

3 Wer seinen Mund bewahrt, der bewahrt sein Leben; wer aber mit seinem Maul herausfährt, der kommt in Schrecken.

4 Der Faule begehrt und kriegt's doch nicht; aber die Fleißigen kriegen genug.

5 Der Gerechte ist der Lüge feind; aber der Gottlose schändet und schmäht sich selbst.

6 Die Gerechtigkeit behütet den Unschuldigen; aber das gottlose Wesen bringt zu Fall den Sünder.

7 Mancher ist arm bei großem Gut, und mancher ist reich bei seiner Armut.

8 Mit Reichtum kann einer sein Leben erretten; aber ein Armer hört kein Schelten.

9 Das Licht der Gerechten brennt fröhlich; aber die Leuchte der Gottlosen wird auslöschen.

10 Unter den Stolzen ist immer Hader; aber Weisheit ist bei denen, die sich raten lassen.

11 Reichtum wird wenig, wo man's vergeudet; was man aber zusammenhält, das wird groß.

12 Die Hoffnung, die sich verzieht, ängstet das Herz; wenn's aber kommt, was man begehrt, das ist wie ein Baum des Lebens.

13 Wer das Wort verachtet, der verderbt sich selbst; wer aber das Gebot fürchtet, dem wird's vergolten.

14 Die Lehre des Weisen ist eine Quelle des Lebens, zu meiden die Stricke des Todes.

15 Feine Klugheit schafft Gunst; aber der Verächter Weg bringt Wehe.

16 Ein Kluger tut alles mit Vernunft; ein Narr aber breitet Narrheit aus.

17 Ein gottloser Bote bringt Unglück; aber ein treuer Bote ist heilsam.

18 Wer Zucht läßt fahren, der hat Armut und Schande; wer sich gerne strafen läßt, wird zu ehren kommen.

19 Wenn's kommt, was man begehrt, das tut dem Herzen wohl; aber das Böse meiden ist den Toren ein Greuel.

20 Wer mit den Weisen umgeht, der wird weise; wer aber der Narren Geselle ist, der wird Unglück haben.

21 Unglück verfolgt die Sünder; aber den Gerechten wird Gutes vergolten.

22 Der Gute wird vererben auf Kindeskind; aber des Sünders Gut wird für den Gerechten gespart.

23 Es ist viel Speise in den Furchen der Armen; aber die Unrecht tun, verderben.

24 Wer seine Rute schont, der haßt seinen Sohn; wer ihn aber liebhat, der züchtigt ihn bald.

25 Der Gerechte ißt, daß sein Seele satt wird; der Gottlosen Bauch aber hat nimmer genug.

1 Viisas ottaa varteen isänsä moitteet, omahyväinen ei nuhteista piittaa.

2 Hyvä sana ravitsee puhujansa, mutta pahantekijä janoaa väkivaltaa.

3 Joka hillitsee kielensä, turvaa henkensä, suupaltti kulkee turmioon.

4 Laiska toivoo mutta ei saa, ahkera syö itsensä kylläiseksi.

5 Oikeamielinen vihaa valheellisuutta, jumalaton levittää häpeän löyhkää.

6 Oikeamielinen pysyy oikealla tiellä, jumalaton syöksyy syntiin ja tuhoon.

7 Moni rikkaaksi tekeytyvä on tyhjätasku, moni köyhyyttään valittava omistaa paljon.

8 Rikkaalla on, mistä maksaa lunnaat, köyhää on turha uhkailla.

9 Oikeamielisten valo sädehtii ja loistaa, mutta jumalattomien lamppu sammuu.

10 Ylimielisyydestä koituu vain riitaa, viisas se, joka neuvoja kuulee.

11 Mikä helposti tulee, se helposti menee, vähin erin kooten omaisuus karttuu.

12 Pitkä odotus ahdistaa sydäntä, elämä elpyy, kun toive täyttyy.

13 Joka halveksii neuvoja, maksaa kalliisti, joka käskyjä kunnioittaa, se palkitaan.

14 Viisaan opetus on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen.

15 Selkeä harkinta tuo arvostusta, mutta juonittelijan tie vie tuhoon.

16 Viisas toimii kaikessa taitavasti, tyhmä panee näytteille tyhmyytensä.

17 Petollinen sanansaattaja tuo tuhon, uskollinen lähetti tuo pelastuksen.

18 Kuritonta odottaa köyhyys ja häpeä, kunnia sitä, joka nuhteita kuulee.

19 Sydän iloitsee, kun toive täyttyy, pahasta luopuminen on houkalle kauhistus.

20 Hae viisaiden seuraa, niin viisastut, pahoin käy, jos lyöttäydyt typerien joukkoon.

21 Syntistä vainoavat tuskat ja vastukset, vanhurskas saa palkakseen onnen.

22 Hyvä jättää perinnön lastenlapsilleenkin, syntisen varat talletetaan oikeamielisille.

23 Köyhä saa raivioltaan kylliksi ruokaa, mutta vääryys vie viljan toisten käsiin.

24 Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain.

25 Oikeamielinen saa syödä kyllikseen, jumalaton jää näkemään nälkää.