1 Ruft nicht die Weisheit, und die Klugheit läßt sich hören?

2 Öffentlich am Wege und an der Straße steht sie.

3 An den Toren bei der Stadt, da man zur Tür eingeht, schreit sie:

4 O ihr Männer, ich schreie zu euch und rufe den Leuten.

5 Merkt, ihr Unverständigen, auf Klugheit und, ihr Toren, nehmt es zu Herzen!

6 Höret, denn ich will reden, was fürstlich ist, und lehren, was recht ist.

7 Denn mein Mund soll die Wahrheit reden, und meine Lippen sollen hassen, was gottlos ist.

8 Alle Reden meines Mundes sind gerecht; es ist nichts Verkehrtes noch falsches darin.

9 Sie sind alle gerade denen, die sie verstehen, und richtig denen, die es annehmen wollen.

10 Nehmet an meine Zucht lieber denn Silber, und die Lehre achtet höher denn köstliches Gold.

11 Denn Weisheit ist besser als Perlen; und alles, was man wünschen mag, kann ihr nicht gleichen.

12 Ich, Weisheit, wohne bei der Klugheit und weiß guten Rat zu geben.

13 Die Furcht des HERRN haßt das Arge, die Hoffart, den Hochmut und bösen Weg; und ich bin feind dem verkehrten Mund.

14 Mein ist beides, Rat und Tat; ich habe Verstand und Macht.

15 Durch mich regieren die Könige und setzen die Ratsherren das Recht.

16 Durch mich herrschen die Fürsten und alle Regenten auf Erden.

17 Ich liebe, die mich lieben; und die mich frühe suchen, finden mich.

18 Reichtum und Ehre ist bei mir, währendes Gut und Gerechtigkeit.

19 Meine Frucht ist besser denn Gold und feines Gold und mein Ertrag besser denn auserlesenes Silber.

20 Ich wandle auf dem rechten Wege, auf der Straße des Rechts,

21 daß ich wohl versorge, die mich lieben, und ihre Schätze vollmache.

22 Der HERR hat mich gehabt im Anfang seiner Wege; ehe er etwas schuf, war ich da.

23 Ich bin eingesetzt von Ewigkeit, von Anfang, vor der Erde.

24 Da die Tiefen noch nicht waren, da war ich schon geboren, da die Brunnen noch nicht mit Wasser quollen.

25 Ehe denn die Berge eingesenkt waren, vor den Hügeln war ich geboren,

26 da er die Erde noch nicht gemacht hatte und was darauf ist, noch die Berge des Erdbodens.

27 Da er die Himmel bereitete, war ich daselbst, da er die Tiefe mit seinem Ziel faßte.

28 Da er die Wolken droben festete, da er festigte die Brunnen der Tiefe,

29 da er dem Meer das Ziel setzte und den Wassern, daß sie nicht überschreiten seinen Befehl, da er den Grund der Erde legte:

30 da war ich der Werkmeister bei ihm und hatte meine Lust täglich und spielte vor ihm allezeit

31 und spielte auf seinem Erdboden, und meine Lust ist bei den Menschenkindern.

32 So gehorchet mir nun, meine Kinder. Wohl denen, die meine Wege halten!

33 Höret die Zucht und werdet weise und lasset sie nicht fahren.

34 Wohl dem Menschen, der mir gehorcht, daß er wache an meiner Tür täglich, daß er warte an den Pfosten meiner Tür.

35 Wer mich findet, der findet das Leben und wird Wohlgefallen vom HERRN erlangen.

36 Wer aber an mir sündigt, der verletzt seine Seele. Alle, die mich hassen, lieben den Tod.

1 Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä.

2 Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo, siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin.

3 Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä, kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa:

5 Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät, hankkikaa tietoa, te houkat!

6 Kuulkaa! Minä puhun totuuden sanoja, puhun ilman vilppiä, kun suuni avaan.

7 Minkä kieleni tuo julki, se on kaikki totta, huuleni kauhistuvat jumalattomuutta.

8 Minkä puhun, se pitää paikkansa, puheeni ei ole kieroa eikä väärää.

9 Se on selkeää sille, joka ymmärtää, helppoa sille, joka on tavoittanut tiedon.

10 Arvostakaa ohjeitani enemmän kuin hopeaa, tietoa enemmän kuin kalleinta kultaa,

11 sillä viisaus on koralleja arvokkaampaa, mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.

13 Joka Herraa pelkää, vihaa kaikkea pahaa. Ylpeyttä minä vihaan, kopeaa mieltä, pahoja tekoja ja vilpillistä puhetta.

14 Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus, minä olen ymmärrys, minun on voima.

15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, maan mahtavat säätävät oikeat lait.

16 Minun avullani valtiaat pitävät valtaa, kansan johtajat antavat oikeat tuomiot.

17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ne, jotka etsivät, löytävät minut.

18 Minun kanssani tulevat rikkaus ja kunnia, ehtymätön vauraus ja suuri siunaus.

19 Minun antini on parempaa kuin puhtain kulta, minun lahjani paremmat kuin paras hopea.

20 Minä vaellan totuuden tietä, horjumatta minä kuljen oikeuden polkua.

21 Jotka minua rakastavat, ne minä palkitsen, minä täytän heidän aittansa ja varastonsa.

23 Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli.

24 Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä.

25 Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin,

26 ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään.

27 Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,

28 kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,

29 kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset.

30 Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.

31 Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.

33 Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte, älkää lyökö niitä laimin.

34 Hyvin käy sen, joka minua kuulee, päivästä päivään valvoo ovellani, valppaana odottaa sen kynnyksellä.

35 Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa.