1 Quando Naás, rei dos amonitas, morreu, seu filho Hanum subiu ao trono.

2 Então David declarou: Vou mostrar boa vontade para com Hanum, por causa da amizade que seu pai revelou para comigo.

3 Mas ao chegarem os embaixadores de David, os conselheiros de Hanum começaram a preveni-lo: Não te convenças que David mandou esta gente por consideração para com o teu pai! Eles vieram mas foi para espiar a terra, a fim de a conquistar!

4 Então Hanum mandou rapar a barba dos embaixadores e cortar-lhes a roupa que traziam até à altura das ancas, o que representava, isso tudo, um insulto. Depois mandou-os embora, no meio de grande vergonha. Ouvindo o que aconteceu, David mandou uma mensagem aos seus enviados, dizendo-lhes para ficarem em Jericó até lhes crescer a barba de novo. Por seu lado Hanum, reconhecendo que tinha feito mal, mandou estipular, do tesouro do seu reino, uma soma de trinta e quatro toneladas de prata para comprar tropas mercenárias, cavalos de guerra e cavaleiros da Mesopotâmia, da Síria, de Maaca e de Zobá. Também alugou trinta e dois mil carros de guerra, bem como o próprio apoio do rei de Maaca, mais todo o seu exército. Estas tropas todas acamparam em Medeba, onde se lhes juntaram as tropas que Hanum recrutou das suas próprias cidades.

8 Perante isto, David mandou contra eles Joabe, comandando os mais valentes guerreiros de Israel. O exército dos amonitas saiu-lhes ao encontro e começou o combate às portas da cidade de Medeba. Entretanto as forças mercenárias aproximaram-se do campo de batalha. Joabe deu-se conta de que tinha inimigos à frente e atrás; dividiu então a sua gente a mandou um grupo atacar os sírios. Outro grupo, sob o comando do seu irmão Abisai, dirigiu-se contra os amonitas.

12 Se os sírios forem mais fortes do que eu, vem ajudar-me, disse Joabe ao irmão; se os amonitas prevalecerem sobre ti, vou eu ajudar-te. Coragem, e actuemos como homens que defendem o povo e as cidades do nosso Deus. E que o Senhor faça o que for melhor.

14 Joabe e os seus homens atacaram os sírios e estes fugiram. Os amonitas, que estavam sob o ataque das tropas de Abisai, viram os sírios a bater em retirada, e escaparam-se para dentro da cidade. E Joabe regressou a Jerusalém.

16 Depois desta derrota, os sírios mandaram vir mais tropas, do oriente do rio Eufrates, conduzidas por Sofaque em pessoa, que era o chefe do exército do rei Hadadezer.

17 Tendo tido conhecimento disto, David mobilizou todo o Israel, atravessou o rio Jordão e ordenou batalha contra as tropas inimigas. Mas os sírios fugiram novamente de David, e este matou sete mil condutores de carros de combate e quarenta mil soldados. Sofaque, o comandante general das tropas sírias, também foi morto. As tropas do rei Hadadezer renderam-se ao rei David e ficaram-lhe sujeitas. Nunca mais os sírios ajudaram os amonitas em guerras.

1 Sen jälkeen ammonilaisten kuningas Naahas kuoli, ja hänen poikansa tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

4 Niin Haanun otatti kiinni Daavidin palvelijat, ajatti heidän partansa ja leikkautti toisen puolen heidän vaatteistaan, peräpuolia myöten, ja päästi heidät sitten menemään.

6 Kun ammonilaiset huomasivat joutuneensa Daavidin vihoihin, lähettivät Haanun ja ammonilaiset tuhat talenttia hopeata palkatakseen itsellensä Mesopotamiasta, Maakan Aramista ja Soobasta sotavaunuja ja ratsumiehiä.

7 Niin he palkkasivat itselleen kolmekymmentäkaksi tuhatta sotavaunua sekä Maakan kuninkaan ja hänen väkensä; nämä tulivat ja leiriytyivät Meedeban edustalle. Ja ammonilaiset kokoontuivat kaupungeistaan ja lähtivät sotaan.

8 Kun Daavid sen kuuli, lähetti hän Jooabin ja koko sotajoukon, urhot.

9 Niin ammonilaiset lähtivät ja asettuivat sotarintaan kaupungin portin edustalle, mutta kuninkaat, jotka olivat tulleet sinne, olivat eri joukkona kedolla.

10 Kun Jooab näki, että häntä uhkasi hyökkäys edestä ja takaa, valitsi hän miehiä kaikista Israelin valiomiehistä ja asettui sotarintaan aramilaisia vastaan.

11 Mutta muun väen hän antoi veljensä Abisain johtoon, ja nämä asettuivat sotarintaan ammonilaisia vastaan.

14 Sitten Jooab ja väki, joka oli hänen kanssaan, ryhtyi taisteluun aramilaisia vastaan, ja nämä pakenivat häntä.

15 Ja kun ammonilaiset näkivät aramilaisten pakenevan, pakenivat hekin hänen veljeänsä Abisaita ja menivät kaupunkiin. Mutta Jooab lähti Jerusalemiin.

16 Kun aramilaiset näkivät, että Israel oli voittanut heidät, lähettivät he sanansaattajat nostattamaan niitä aramilaisia, jotka asuivat tuolla puolella Eufrat-virran ja joita johti Soofak, Hadareserin sotapäällikkö.

17 Kun se ilmoitettiin Daavidille, kokosi hän kaiken Israelin ja meni Jordanin yli, ja tultuaan heitä lähelle hän asettui sotarintaan heitä vastaan. Ja kun Daavid oli asettunut sotarintaan aramilaisia vastaan, ryhtyivät nämä taisteluun hänen kanssaan.

18 Mutta aramilaiset pakenivat Israelia, ja Daavid tappoi aramilaisilta seitsemäntuhatta vaunuhevosta ja neljäkymmentä tuhatta jalkamiestä ja surmasi heidän sotapäällikkönsä Soofakin.

19 Kun Hadareserin palvelijat näkivät, että Israel oli voittanut heidät, tekivät he Daavidin kanssa rauhan ja palvelivat häntä. Sitten aramilaiset eivät enää tahtoneet auttaa ammonilaisia.