1 O rei Belsazar convidou mil dos seus nobres para um grande banquete; o vinho ali correu a jorros!

2 Numa altura em que Belsazar estava a beber, lembrou-se das taças de ouro e de prata que tinham sido trazidas, havia já muito tempo, do templo de Jerusalém para Babilónia, durante o reinado de Nabucodonozor.

3 Deu então ordens que essas taças sagradas fossem trazidas ali, para o banquete; depois, beberam por elas os governantes, as suas mulheres e as concubinas,

4 erguendo-as em sinal de louvor aos seus ídolos feitos de ouro, de prata, de cobre, de ferro, de madeira e de pedra.

5 De repente, enquanto bebiam por aquelas taças, viram uns dedos de mão de homem escrevendo no estuque da parede que estava em frente do castiçal. O próprio monarca viu os dedos a escreverem. Ficou lívido de terror, e de tal maneira que até os joelhos lhe começaram a tremer e não se aguentou mais nas pernas!

7 Tragam cá os magos e os astrólogos!, gritou ele. Tragam também os adivinhos! Quem for capaz de explicar o significado das palavras que ali estão na parede e de me interpretar o sentido daquilo será vestido com roupa de púrpura de dignidade real, ser-lhe-á posto um colar de ouro ao pescoço e tornar-se-á o terceiro na hierarquia dos chefes do reino!

8 Mas quando os homens requeridos se apresentaram, nenhum foi capaz de compreender a frase escrita, e de esclarecer o seu sentido .

9 O rei ia-se tornando cada vez mais excitado; o seu rosto reflectia todo o terror que sentia; a sua corte estava igualmente extremamente perturbada.

10 Quando a rainha-mãe ouviu o que se estava a passar, correu até ao local do banquete e disse a Belsazar: Acalma-te, ó rei, não fiques assim tão perturbado, com o rosto todo alterado.

11 Porque há um homem no teu reino que tem nele o espírito dos deuses santos. Quando teu pai vivia, esse homem foi reconhecido como sendo cheio de sabedoria e de inteligência, como se fosse ele próprio um deus. No reinado de Nabucodonozor, teu antecessor , foi nomeado chefe dos magos, dos astrólogos, dos caldeus e dos adivinhos de Babilónia.

12 Convoca agora esse homem, Daniel - ou Beltessazar, como o rei lhe chamava - porque o seu espírito está cheio de conhecimento e de inteligência superiores. É capaz de interpretar sonhos, de explicar enigmas e de achar a solução para os problemas mais complexos. Ele dir-te-á qual o significado dessa frase.

13 Daniel foi pois trazido à presença do soberano, que lhe perguntou: És tu Daniel, que o rei Nabucodonozor trouxe de Israel como cativo judeu? Ouvi dizer que tens o espírito de deuses em ti e que estás cheio de entendimento e de uma inteligência iluminada.

15 Os meus sábios e os astrólogos tentaram perceber aquele escrito que ali está na parede, para me esclarecer sobre o seu sentido, e não foram capazes. Também me disseram que sabes explicar toda a espécie de mistérios. Se souberes interpretar-me aquelas palavras, vestir-te-ei com roupa de púrpura, por-te-ei um colar de ouro ao pescoço e serás o terceiro na hierarquia do poder, em Babilónia.

17 Respondeu Daniel: Não pretendo os teus dons, ou então dá-os a outra pessoa. Contudo dir-te-ei o sentido daquela frase

18 Ó rei, o Deus altíssimo deu a Nabucodonozor, teu pai , um reino cheio de majestade, de honra e de glória

19 Deu-lhe tal majestade que todas as nações do mundo tremiam de medo perante ele. Matava quem lhe desagradava e favorecia aqueles de quem gostava. Conforme ele queria, engrandecia ou abatia.

20 Mas quando o seu coração se exaltou e o seu espírito se endureceu de orgulho, Deus removeu-o do trono real e tirou-lhe todo o fausto de que se rodeava; foi expulso do seu palácio e mandado para os campos. Os seus pensamentos e sentidos tornaram-se nos de um animal e passou a viver por entre jumentos monteses; comia erva como os bois, o seu corpo ficou húmido com o orvalho, até que por fim reconheceu que é o Altíssimo quem dirige os governos das nações; é ele quem designa quem quer para governar sobre elas.

22 E tu, seu sucessor, ó Belsazar, sabes bem isto tudo; mas não te tornaste humilde.

23 O Senhor dos céus foi ofendido quando trouxeste para aqui essas taças do seu templo; tu, os teus ministros mais as suas mulheres e concubinas beberam vinho por elas, enquanto davam louvores a deuses de ouro, prata, cobre, ferro, madeira e de pedra - deuses que nem vêem, nem ouvem, nem sabem coisa nenhuma. Não deste pois louvores ao Deus que te dá a própria vida e que controla o teu destino!m

26 E é este o significado: Mene quer dizer contado - Deus já determinou o número limite dos dias do teu reinado, que chegaram ao fim.

27 Tequel: quer dizer pesado - foste pesado na balança de Deus e foste achado em falta.

28 Parsin significa dividido - o teu reino será repartido e dado aos medos e aos persas.

29 Então Belsazar mandou que Daniel fosse vestido de púrpura, que lhe pusessem um colar de ouro no pescoço e que o proclamassem terceiro na hierarquia real.

30 Nessa mesma noite Belsazar, rei dos caldeus, foi morto; Dario, o medo , entrou na cidade e começou a reinar com a idade de 62 anos.

1 Kuningas Belsassar laittoi suuret pidot tuhannelle ylimyksellensä, ja hän joi viiniä näiden tuhannen edessä.

2 Kun viini oli makeimmillaan, käski Belsassar tuoda ne kulta-ja hopea-astiat, jotka hänen isänsä Nebukadnessar oli ottanut Jerusalemin temppelistä, että kuningas ja hänen ylimyksensä, hänen puolisonsa ja sivuvaimonsa joisivat niistä.

3 Silloin tuotiin ne kulta-astiat, jotka oli otettu temppelistä, Jumalan huoneesta, Jerusalemista, ja niistä joivat kuningas ja hänen ylimyksensä, hänen puolisonsa ja sivuvaimonsa.

4 He joivat viiniä ja ylistivät kultaisia ja hopeisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia.

5 Sillä hetkellä ilmestyivät ihmiskäden sormet ja kirjoittivat kuninkaan palatsin kalkitulle seinälle, vastapäätä lampunjalkaa, ja kuningas näki käden, joka kirjoitti.

6 Silloin kuninkaan kasvot kalpenivat, ja hänen ajatuksensa peljästyttivät hänet; hänen lanteittensa nivelet herposivat, ja hänen polvensa tutisivat.

8 Silloin tulivat kaikki kuninkaan viisaat, mutta he eivät voineet lukea kirjoitusta eivätkä ilmoittaa kuninkaalle sen selitystä.

9 Kuningas Belsassar peljästyi silloin suuresti, ja hänen kasvonsa kalpenivat, ja hänen ylimyksensä tyrmistyivät.

11 Sinun valtakunnassasi on mies, jossa on pyhien jumalien henki ja jolla sinun isäsi päivinä havaittiin olevan valistus ja ymmärrys ynnä viisaus, samankaltainen kuin jumalien; hänet asetti isäsi, kuningas Nebukadnessar, tietäjäin, noitien, kaldealaisten ja tähtienselittäjäin päämieheksi-sinun isäsi, kuningas-

14 Minä olen kuullut sinusta, että sinussa on jumalien henki ja että sinussa on havaittu valistus, taito ja erinomainen viisaus.

15 Ja nyt tuotiin minun eteeni viisaat ja noidat lukemaan tätä kirjoitusta ja ilmoittamaan minulle sen selitys, mutta he eivät voineet sen selitystä ilmoittaa.

18 Sinä kuningas! Korkein Jumala antoi sinun isällesi Nebukadnessarille kuninkuuden, voiman, kunnian ja valtasuuruuden.

19 Ja sen voiman tähden, jonka hän oli hänelle antanut, vapisivat kaikki kansat, kansakunnat ja kielet ja pelkäsivät hänen edessään. Hän tappoi, kenen hän tahtoi, hän jätti henkiin, kenen hän tahtoi, hän ylensi, kenen hän tahtoi, hän alensi, kenen hän tahtoi.

20 Mutta kun hänen sydämensä paisui ja hänen henkensä kävi korskeaksi ja ylpeäksi, syöstiin hänet kuninkaalliselta valtaistuimeltansa, ja hänen kunniansa otettiin häneltä pois.

21 Hänet ajettiin pois ihmisten seasta, ja hänen sydämensä tuli eläinten sydämen kaltaiseksi; hänen asuntonsa oli villiaasien parissa, ja hän joutui syömään ruohoa niinkuin raavaat; hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hän tuli tuntemaan, että korkein Jumala hallitsee ihmisten valtakuntaa ja asettaa sen päämieheksi, kenen hän tahtoo.

22 Mutta sinä, hänen poikansa Belsassar, et ole nöyryyttänyt sydäntäsi, vaikka tämän kaiken tiesit;

23 vaan sinä olet korottanut itsesi taivaan Herraa vastaan: hänen huoneensa astiat on tuotu sinun eteesi, ja sinä ja sinun ylimyksesi, sinun puolisosi ja sivuvaimosi olette juoneet niistä viiniä, ja sinä olet ylistänyt hopeisia ja kultaisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia, jotka eivät näe, eivät kuule eivätkä mitään tiedä. Mutta sitä Jumalaa, jonka kädessä on sinun henkesi ja kaikki sinun tiesi, sinä et ole kunnioittanut.

24 Sentähden on tämä käsi lähetetty hänen tyköänsä ja tämä kirjoitus kirjoitettu.

25 Ja tämä on kirjoitus, joka on tuonne kirjoitettu: 'Mene, mene, tekel, ufarsin'.

26 Ja tämä on sen selitys: mene merkitsee: Jumala on laskenut sinun valtakuntasi luvun ja on tehnyt siitä lopun.

27 Tekel: sinut on vaa'alla punnittu ja köykäiseksi havaittu.

29 Silloin Belsassar antoi käskyn, että Daniel oli puettava purppuraan ja kultakäädyt pantava hänen kaulaansa ja julistettava, että hän oli oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä.

30 Samana yönä tapettiin Belsassar, kaldealaisten kuningas,

31 ja Daarejaves, meedialainen, sai haltuunsa valtakunnan ollessaan noin kuudenkymmenen kahden vuoden ikäinen.