1 Paulo e Timóteo, ao serviço de Jesus Cristo, saúdam todos os santos, cujas vidas estão unidas a Cristo Jesus, na cidade de Filipos. Saúdam também os pastores na igreja e os diáconos .

2 Que Deus nosso Pai e o Senhor Jesus Cristo vos dê graça e paz.

3 Sempre que penso em vocês, louvo e expresso a Deus o meu reconhecimento pelas boas recordações que vocês me deixaram. E quando faço oração, é com alegria que sempre vos menciono, por causa da vossa participação activa na difusão do evangelho, desde o primeiro dia até agora.

6 E tenho a certeza de que Deus, que começou essa boa obra na vossa vida, vai completá-la até ao momento em que Jesus Cristo voltar.

7 E é justo que sinta isto a vosso respeito, porque vocês têm um lugar muito especial em meu coração; participámos juntos das bênçãos de Deus, tanto quando estava na prisão como em liberdade, defendendo a verdade e proclamando o evangelho.

8 Deus sabe como sinto saudades de vocês todos, no verdadeiro amor de Cristo Jesus.

9 E peço a Deus que o vosso amor cristão aumente mais e mais e que, ao mesmo tempo, se enriqueça de conhecimento e de compreensão.

10 Pois que assim saberão dar o verdadeiro valor às coisas essenciais e a vossa conduta será marcada pela sinceridade, de forma a que nunca haja nenhuma razão de censura, até ao dia em que Jesus há-de voltar.

11 E a vossa actividade dará frutos de justiça, os quais são produzidos por Jesus Cristo, do que resultará honra e louvores a Deus.

12 Gostava que ficassem a saber bem, meus irmãos, que tudo o que me tem acontecido serviu para uma maior divulgação do evangelho,T

13 de tal maneira que todos os guardas da prisão, e muitos outros mais, sabem a razão verdadeira por que estou preso

14 E até muitos cristãos, por causa disso, têm sido encorajados no seu testemunho, e falam com mais ousadia aos outros sobre a palavra de Deus.

15 É verdade que alguns pregam Cristo só para se porem em pé de igualdade comigo. Contudo muitos outros fazem-no com boas intenções.

16 Estes fazem-no por amor, sabendo que fui posto aqui para defender o evangelho.

17 Os outros, contudo, falam de Cristo mas num espírito de disputa e sem sinceridade, pensando até com isso aumentar as aflições no meu cárcere.

18 Mas isso que importa? Desde que Cristo se torne conhecido, seja de que maneira for, com segundos intentos ou com honestidade, fico e sempre hei-de ficar satisfeito.

19 Porque sei que disto virá a resultar na minha libertação, com a ajuda das vossas orações e com o socorro do Espírito de Jesus Cristo.

20 É que eu vivo numa intensa expectativa e esperança; e sei que em nada ficarei decepcionado, antes pelo contrário, de acordo com a confiança que sinto, Cristo será honrado pela minha pessoa, agora como sempre, seja que eu continue em vida, ou que venha a ser executado.

21 Porque Cristo é a única razão da minha existência, e a morte representa para mim um ganho!

22 E se o viver me der oportunidades de obter frutos do meu trabalho, então nem sei o que é melhor.

23 As duas coisas me atraem: por um lado desejo partir e estar com Cristo, isto ainda seria o melhor

24 mas, por outro, é mais necessário que eu fique, para poder ajudar-vos.

25 E é isso que me leva a pensar que não morrerei já; que ainda viverei aqui na terra algum tempo mais para vos ajudar a crescer espiritualmente e a experimentar a alegria da vossa fé,e

26 e para que quando eu puder ir visitar-vos, a vossa alegria em Jesus Cristo abunde por aquilo que ele fez por mim.

27 Mas devem conduzir-se sempre conforme o evangelho de Cristo; e quer eu possa ir ver-vos, quer não, que aquilo que se diz a vosso respeito seja que vocês continuam unidos espiritualmente, combatendo juntos, num mesmo propósito de espalhar a fé que nos vem pelo evangelho de Cristo

28 Não tenham receio dos que resistem: isso mesmo é o sinal de que caminham para a perdição. Mas para vocês é a indicação de que da parte de Deus vos é concedida a vida eterna.4

29 Porque a vocês vos foi concedido, em relação a Cristo, não somente crer nele, como também padecer por ele!

30 Estamos, vocês e eu, empenhados no mesmo combate, combate esse que vocês me viram sustentar no passado, e que, como sabem, continuo a travar.

1 Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille.

2 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

3 Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan,

4 aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta,

5 kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka,

6 varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.

7 Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset.

8 Sillä Jumala on minun todistajani, kuinka minä teitä kaikkia ikävöitsen Kristuksen Jeesuksen sydämellisellä rakkaudella.

9 Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä,

10 voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi,

11 täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.

12 Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi,

13 niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden,

14 ja että useimmat veljistä, saaden Herrassa uskallusta minun kahleistani, yhä enemmän rohkenevat pelkäämättä puhua Jumalan sanaa.

15 Muutamat tosin julistavat Kristusta kateudestakin ja riidan halusta, mutta toiset hyvässä tarkoituksessa:

16 nämä tekevät sitä rakkaudesta, koska tietävät, että minut on pantu evankeliumia puolustamaan,

17 nuo toiset taas julistavat Kristusta itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä, luullen tuottavansa minulle murhetta kahleissani.

18 Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.

19 Sillä minä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla,

20 minun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään häpeään joutuva, vaan että Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta.

21 Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.

22 Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin.

23 Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi;

24 mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.

25 Ja kun olen tästä varma, niin minä tiedän jääväni eloon ja viipyväni kaikkien teidän luonanne teidän edistymiseksenne ja iloksenne uskossa,

26 että teidän kerskaamisenne minusta olisi yhä runsaampi Kristuksessa Jeesuksessa, kun minä taas tulen teidän tykönne.

27 Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti, että minä, tulinpa sitten teidän tykönne ja näin teidät tai olin tulematta, saan kuulla teistä, että te pysytte samassa hengessä ja yksimielisinä taistelette minun kanssani evankeliumin uskon puolesta,

28 vastustajia missään kohden säikähtämättä; ja se on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta.

29 Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä,

30 teidän, joilla on sama taistelu, mitä näitte ja nyt kuulette minun taistelevan.