2 O Espírito do Senhor falou por mim,a sua palavra estava na minha boca.

3 Disse-me assim a rocha de Israel: 'Há-de vir um que governará com toda a justiça,que administrará no temor de Deus.

4 Será como a luz da manhã, como uma esplêndida alvorada,quando a tenra erva brota do solo;sob o calor do Sol, depois da chuva.'

5 E foi igualmente a minha família que ele escolheu! Sim, Deus estabeleceu uma aliança eterna comigo;está selado com o seu acordo eterno. Ele constantemente olhará pela minha segurança e pelo meu sucesso.

6 Mas os ímpios são como espinhos que se lançam para longe;rasgam a mão de quem lhes pega.

7 Tem de se estar protegido para os apanhar, e para serem lançados no fogo.

8 São os seguintes os nomes dos três homens mais valentes que David teve - os mais heróicos soldados do seu exército: O primeiro foi Josebe-Bassebete, de Taquemoni, também conhecido por Adino, o eznita; certa vez matou oitocentos homens numa só batalha.

9 Depois é Eleazar, o filho de Dodo e neto de Aió. Foi um dos três homens que, com David, enfrentaram os filisteus naquela vez em que o exército de Israel fugiu. Matou filisteus, até que a sua mão, de cansada, já lhe doía ao segurar a espada; o Senhor deu-lhe uma grande vitória. Aliás o resto do exército só voltou na altura de recolher o despojo!

11 A seguir vem Samá, filho de Agé, de Harar. Uma vez, no decorrer dum ataque dos filisteus, quando todos os seus homens o tinham deixado só e fugido, ficou sozinho no centro dum campo de lentilhas e conseguiu pôr em debandada os filisteus. Também a este Deus deu uma grande vitória.

13 Um dia, em que David vivia na caverna de Adulão e os invasores filisteus estavam no vale de Refaim, três dos trinta oficiais comandantes do exército israelita desceram no tempo da sega para o visitar. David encontrava-se bem coberto militarmente; os guerrilheiros filisteus tinham ocupado as proximidades da cidade de Belém; e emitiu um anelo: Como estou sequioso de beber um pouco da boa água do poço da cidade! Tratava-se do poço que está próximo da entrada da povoação. Então os três homens irromperam através das guarnições dos filisteus, foram tirar água e trouxeram-na a David. Este contudo recusou bebê-la! Em vez disso, derramou-a perante o Senhor.

17 Não, meu Deus!, exclamou ele. Não posso fazer tal coisa! Esta água representa sangue destes homens, que assim arriscaram as suas vidas!

18 Para além daqueles três primeiros homens, Abisai o irmão de Joabe, filho de Zeruía, foi também muito afamado. Certa vez, só com a sua lança, matou trezentos soldados inimigos. Foi por tais feitos que ele ganhou reputação semelhante à daqueles três homens, ainda que não fosse igual a eles. Mas entre o corpo dos trinta comandantes, ele era o chefe.

20 Havia também Benaia, filho de Jeoiada, um heróico soldado de Cabzeel. Benaia matou dois gigantes, filhos de Ariel de Moabe. Noutra altura, entrou numa gruta e a despeito do chão estar muito escorregadio por causa da neve gelada, pegou num leão que ali se tinha abrigado e matou-o. Noutra ocasião ainda, tendo na mão unicamente um cajado, matou um soldado egípcio armado com uma lança; conseguiu arrancar-lhe a lança e com ela matou o egípcio. Estes foram alguns dos feitos que deram a Benaia quase tanta fama como a dos três primeiros. Era um dos maiores entre os trinta comandantes, mas não era, efectivamente, igual àqueles três. David fê-lo chefe da sua guarda pessoal.

1 Nämä olivat Daavidin viimeiset sanat: Näin puhuu Daavid, Iisain poika, näin puhuu korkealle korotettu mies, Jaakobin Jumalan voideltu, ihana Israelin ylistysvirsissä:

3 Israelin Jumala on sanonut, Israelin kallio on puhunut minulle: 'Joka hallitsee ihmisiä vanhurskaasti, joka hallitsee Jumalan pelossa,

4 hän on niinkuin huomenhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna, kun maa kirkkaassa valossa vihannoi sateen jälkeen'.

5 Eikö minun sukuni ole näin Jumalan edessä? Sillä hän on tehnyt minun kanssani iankaikkisen liiton, kaikin puolin taatun ja vakaan. Hän antaa versoa minulle kaiken autuuden ja kaiken ilon.

6 Mutta kaikki kelvottomat ovat niinkuin poisviskatut orjantappurat, joihin ei käsin tartuta.

8 Nämä ovat Daavidin sankarien nimet: Jooseb-Bassebet, tahkemonilainen, vaunusoturien päällikkö, hän, joka heilutti keihästään kahdeksansadan kaatuneen yli yhdellä kertaa.

9 Hänen jälkeensä Eleasar, Doodin poika, joka oli erään ahohilaisen poika. Hän oli yksi niistä kolmesta urhosta, jotka olivat Daavidin kanssa silloin, kun he häpäisivät filistealaisia, jotka olivat kokoontuneet sinne sotimaan. Israelin miehet vetäytyivät silloin takaisin,

10 mutta hän jäi paikalleen ja surmasi filistealaisia, kunnes hänen kätensä uupui niin, että se kouristui kiinni miekkaan. Ja Herra antoi suuren voiton sinä päivänä; väki kääntyi vain hänen jälkeensä ryöstämään.

11 Hänen jälkeensä Samma, Aagen poika, hararilainen. Kerran olivat filistealaiset kokoontuneet yhteen joukkoon, ja siellä oli peltopalsta, kokonaan hernettä kasvamassa. Ja väki pakeni filistealaisia,

12 mutta hän asettui keskelle palstaa, sai sen pelastetuksi ja voitti filistealaiset; ja niin Herra antoi suuren voiton.

13 Kerran lähti kolme niistä kolmestakymmenestä päälliköstä liikkeelle, ja he tulivat elonleikkuun aikana Daavidin luo Adullamin luolalle. Ja filistealaisten joukko oli leiriytynyt Refaimin tasangolle.

14 Mutta Daavid oli silloin vuorilinnassa, ja filistealaisten vartiosto oli Beetlehemissä.

16 Silloin murtautuivat ne kolme urhoa filistealaisten leirin läpi ja ammensivat vettä Beetlehemin kaivosta portin edustalta, kantoivat ja toivat sen Daavidille. Mutta hän ei tahtonut sitä juoda, vaan vuodatti sen juomauhriksi Herralle

18 Abisai, Jooabin veli, Serujan poika, oli niiden kolmen päällikkö; hän heilutti keihästään kolmensadan kaatuneen yli. Ja hän oli kuulu niiden kolmen joukossa.

19 Hän oli arvossa pidetty niiden kolmen joukossa ja oli heidän päämiehensä, mutta ei hän vetänyt vertoja niille kolmelle.

20 Benaja, Joojadan poika, joka oli urhoollisen ja suurista teoistaan kuuluisan miehen poika, oli kotoisin Kabseelista. Hän surmasi ne kaksi mooabilaista sankaria, ja hän laskeutui alas ja tappoi lumituiskun aikana leijonan kaivoon.

21 Myöskin surmasi hän egyptiläisen miehen, sen uhkean miehen. Egyptiläisellä oli keihäs kädessä, mutta hän meni häntä vastaan ainoastaan sauva kädessä. Ja hän tempasi keihään egyptiläisen kädestä ja tappoi hänet hänen omalla keihäällään.

22 Tällaisia teki Benaja, Joojadan poika. Ja hän oli kuulu niiden kolmen urhon joukossa.

23 Hän oli arvossa pidetty niiden kolmenkymmenen joukossa, mutta ei hän vetänyt vertoja niille kolmelle. Ja Daavid asetti hänet henkivartiostonsa päälliköksi.

24 Niiden kolmenkymmenen joukossa oli Asael, Jooabin veli; Elhanan, Doodon poika, Beetlehemistä;

25 harodilainen Samma; harodilainen Elika;

26 pleettiläinen Heles; tekoalainen Iira, Ikkeksen poika;

27 anatotilainen Abieser; huusalainen Mebunnai;

28 ahohilainen Salmon; netofalainen Maharai;

29 netofalainen Heeleb, Baanan poika; Ittai, Riibain poika, benjaminilaisten Gibeasta;

30 piratonilainen Benaja; Hiddai Nahale-Gaasista;

31 arabalainen Abi-Albon; barhumilainen Asmavet;

32 saalbonilainen Eljahba; Bene-Jaasen; Joonatan;

33 hararilainen Samma; ararilainen Ahiam, Sararin poika;

34 Elifelet, Ahasbain poika, joka oli erään maakatilaisen poika; giilolainen Eliam, Ahitofelin poika;

35 karmelilainen Hesrai; arabilainen Paarai;

36 Jigal, Naatanin poika, Soobasta; gaadilainen Vaani;

37 ammonilainen Selek; beerotilainen Naharai, Jooabin, Serujan pojan, aseenkantaja;

38 jeteriläinen Iira; jeteriläinen Gaareb;

39 heettiläinen Uuria. Kaikkiaan kolmekymmentä seitsemän.