1 Houve uma fome durante o reinado de David que durou três anos consecutivos, e David orou insistentemente por isso. Então o Senhor disse: Esta fome é por causa da maldade de Saul e da sua família sanguinária, que matou os gibeonitas.

2 O rei chamou os gibeonitas. Estes não faziam parte de Israel; eram o resto que ficou da nação dos amorreus. Israel jurara não os matar, mas Saul, no seu zelo nacionalista, tentou liquidá-los.

3 David perguntou-lhes: Que hei-de eu fazer por vocês, para que nos livremos desta culpa que recai sobre nós, e para que possamos enfim pedir a bênção de Deus?

4 Pois bem, dinheiro não resolve o caso, e também não pretendemos matar seja quem for dos israelitas como vingança.David perguntou: Então, que posso eu fazer? Digam-me o que acham e fá-lo-ei.

5 Então eles responderam: Dá-nos sete descendentes de Saul - esse homem que procurou destruir-nos. Enforcá-los-emos em Gibeão, a cidade daquele que foi do rei Saul.Está certo; farei isso, disse o rei.

7 No entanto poupou Mefibosete, filho de Jónatas e neto de Saul, devido ao juramento que fizera a Jónatas. Mas deu-lhes os dois filhos de Rizpa - Armoni e Mefibosete - que eram netos de Saul através da sua mulher Aia. Também lhes entregou cinco filhos de Merabe, filha de Saul, mulher de Adriel, e que tinham sido criados pela sua irmã Mical. Os homens de Gibeão enforcaram-nos na montanha perante o Senhor. Portanto, os sete morreram juntos no princípio da colheita da cevada.

10 Rispa, a mãe de dois dos homens, estendeu um saco de serapilheira sobre um rochedo e ali ficou guardando os cadáveres, durante toda a estação da sega , para evitar que as aves de rapina os despedaçassem, de dia, e também que os animais selvagens, de noite, os comessem. David, ao saber o que ela tinha feito, mandou que os ossos dos homens fossem enterrados no túmulo de Cis, o pai de Saul. Ao mesmo tempo enviou um pedido à população de Jabes-Gileade para que lhe trouxessem os ossos de Saul e Jónatas. Eles tinham furtado os corpos duma praça pública de Bete-Sã, onde os filisteus os tinham pendurado, depois de terem morrido na batalha do monte Gilboa. Foi dessa forma que os seus ossos lhe foram trazidos. O Senhor respondeu às orações e fez terminar aquela fome.

15 Uma vez em que os filisteus estavam em guerra com Israel, e em que David mais os seus homens se encontravam no aceso da luta, o rei ficou exausto e muito fraco.

16 Isbi-Benobe, um gigante, cuja lança pesava mais de cinco quilos, e que trazia uma nova armadura, aproximou-se de David com a intenção de o matar. Mas Abisai, o filho de Zeruía, chegou-se a tempo e matou o filisteu gigante. Na sequência desse incidente os homens de David disseram-lhe: Nunca mais voltarás a combater! Por que razão havíamos nós de correr o risco de se apagar a luz de Israel?

18 Mais tarde, durante uma guerra com os filisteus também em Gobe, Sibecai o husatita matou Safe, um outro gigante.

19 E ainda noutra peleja no mesmo sítio, El-Hanã matou o irmão de Golias o giteu, cuja lança era tão grande como a viga dum tecelão!

20 Noutra altura ainda, em que os filisteus e os israelitas estavam a combater em Gate, um gigante com seis dedos em cada mão e em cada pé injuriava a nação de Israel; Jónatas, sobrinho de David (filho de Simei, irmão do rei), matou-o.

22 Estes quatro gigantes pertenciam à tribo dos gigantes de Gate; foram pois mortos por elementos da tropa de David.

2 Niin kuningas kutsui gibeonilaiset ja puhutteli heitä. Mutta gibeonilaiset eivät olleet israelilaisia, vaan amorilaisten jätteitä, ja israelilaiset olivat vannoneet heille valan, mutta Saul oli kiivaillessaan israelilaisten ja Juudan puolesta koettanut hävittää heidät.

7 Mefibosetin, Saulin pojan Joonatanin pojan, kuningas kuitenkin säästi Herran valan tähden, joka oli heidän välillänsä, Daavidin ja Joonatanin, Saulin pojan, välillä.

8 Mutta kuningas otti Rispan, Aijan tyttären, kaksi poikaa, Armonin ja Mefibosetin, jotka tämä oli synnyttänyt Saulille, sekä Meerabin, Saulin tyttären, viisi poikaa, jotka tämä oli synnyttänyt Adrielille, meholalaisen Barsillain pojalle,

9 ja luovutti heidät gibeonilaisten käsiin; ja nämä lävistivät heidät paaluihin vuorella Herran edessä, niin että ne seitsemän sortuivat kaikki yhdessä. Näin heidät surmattiin elonleikkuun ensimmäisinä päivinä, ohranleikkuun alussa.

10 Silloin Rispa, Aijan tytär, otti säkin ja levitti sen kalliolle, ja se oli hänen vuoteenaan elonleikkuun alusta siihen asti, kunnes sade taivaasta vuoti heidän päällensä, eikä hän sallinut taivaan lintujen päivällä eikä metsän eläinten yöllä tulla heidän päällensä.

11 Kun Daavidille kerrottiin, mitä Rispa, Aijan tytär, Saulin sivuvaimo, oli tehnyt,

12 meni Daavid ja otti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luut Gileadin Jaabeksen miehiltä, jotka olivat varkain ottaneet ne siltä torilta Beet-Seanista, jolle filistealaiset olivat heidät ripustaneet silloin, kun filistealaiset surmasivat Saulin Gilboassa.

13 Ja hän toi sieltä Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luut. Myös paaluihin lävistettyjen luut koottiin

14 ja haudattiin yhdessä Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luiden kanssa Benjaminin maahan Seelaan, Saulin isän, Kiisin, hautaan. Tehtiin kaikki, mitä kuningas oli käskenyt. Niin Jumala leppyi maalle.

15 Taas syttyi sota filistealaisten ja Israelin välillä. Ja Daavid lähti palvelijoineen sotimaan filistealaisia vastaan. Ja Daavid väsyi.

16 Niin Jisbi-Benob, Raafan jälkeläisiä, jonka keihäs painoi kolmesataa sekeliä vaskea ja joka oli puettu uusiin tamineihin, aikoi surmata Daavidin.

18 Sen jälkeen oli taas taistelu filistealaisten kanssa Goobissa: silloin huusalainen Sibbekai surmasi Safin, joka myös oli Raafan jälkeläisiä.

19 Taas oli taistelu filistealaisia vastaan Goobissa. Elhanan, Jare-Ooregimin poika, beetlehemiläinen, surmasi gatilaisen Goljatin, jonka peitsen varsi oli niinkuin kangastukki.

20 Taas oli taistelu Gatissa. Siellä oli kookas mies, jolla oli kuusi sormea kummassakin kädessä ja kuusi varvasta kummassakin jalassa, yhteensä kaksikymmentä neljä; hänkin polveutui Raafasta.

21 Ja kun hän häpäisi Israelia, surmasi hänet Joonatan, Daavidin veljen Simean poika.

22 Nämä neljä polveutuivat gatilaisesta Raafasta; he kaatuivat Daavidin ja hänen palvelijainsa käden kautta.