1 Quando o Senhor enviou finalmente a paz sobre a terra - Israel já não estava em guerra com mais nenhuma nação dos arredores - David disse a Natã, o profeta: Repara bem - Eu vivo aqui numa bela casa, toda em cedro, enquanto a arca de Deus ali está, sob uma tenda!

3 Vai para a frente com os planos que tiveres em mente, porque o Senhor está contigo, foi a resposta do homem de Deus.

4 Mas nessa noite o Senhor disse a Natã:

5 Diz ao meu servo David que não mande construir nenhuma casa para minha habitação. Porque eu nunca vivi num templo. A minha casa, desde que trouxe Israel do Egipto, tem sido sempre uma tenda. E jamais me lamentei por isso junto dos chefes de Israel, os pastores do meu povo. Nunca lhes perguntei: 'Porque é que não me constroem um belo templo em cedro?'

8 Por isso vai e dá esta mensagem a David, dizendo-lhe que é da parte do Senhor dos exércitos: 'Escolhi-te para seres o líder do meu povo de Israel quando eras apenas um pastor de ovelhas, apascentando o teu gado pelos prados. Estive contigo por onde quer que andaste, e destruíste os teus inimigos. Tornarei o teu nome maior ainda do que é, de tal forma que serás um dos homens mais famosos do mundo! Escolhi para o meu povo uma terra e uma pátria da qual nunca mais sairão. Será a sua terra própria, onde as nações pagãs não mais o incomodarão como aconteceu quando os juízes governavam o meu povo. Não tens agora mais guerra contra os teus inimigos. Os teus descendentes governarão esta terra nas gerações futuras; pois, quando morreres, porei um dos teus filhos sobre o trono e tornarei o seu reinado poderoso. Será ele quem me construirá um templo. Prolongarei o seu reino pela eternidade. Serei para ele um pai e ele será meu filho. Se pecar, usarei outras nações para o castigar; no entanto a minha bondade nunca o deixará, ao contrário do que aconteceu com Saul, o teu antecessor. A tua família governará o reino para sempre.'

17 Então Natã voltou a estar com David e disse-lhe tudo quanto o Senhor lhe mandara.

18 David foi até ao tabernáculo e pôs-se diante do Senhor, orando assim: Ó Senhor Deus, porque é que derramaste as tuas bênçãos sobre uma pessoa tão insignificante como eu? E agora, a acrescentar a tudo isso, ainda me falas de uma dinastia futura! Tal generosidade não é certamente própria dos seres humanos, ó Senhor Deus! Não tenho palavras para dizer o que sinto. Pois tu sabes bem o que é que eu valho.

21 Tu fazes todas estas coisas porque o prometeste e porque são esses os teus planos.

22 Como tu és grandioso, Senhor Deus! Nunca ouvimos falar de qualquer outro deus como tu; porque não há outro Deus além de ti. Que outra nação em todo o mundo jamais recebeu tais bênçãos como Israel, o teu povo? Tu salvaste a tua nação eleita, a fim de glorificar o teu nome. Fizeste grandes milagres para destruir o Egipto e os seus deuses. Escolheste Israel para ser o teu povo para sempre e tornaste-te o nosso Deus.

25 Agora, Senhor Deus, faz como me prometeste, a mim e à minha família. E que sejas eternamente honrado, por teres estabelecido Israel como teu povo, e confirmado a minha descendência diante de ti. Fizeste-me a graça de me revelar, ó Senhor dos céus, Deus de Israel, que eu sou o primeiro de uma dinastia que governará o teu povo; é por essa razão que tomei a ousadia de dirigir esta oração de gratidão. Verdadeiramente, tu és Deus; as tuas palavras são verdade. Prometeste-me coisas maravilhosas - agora age conforme prometeste. Abençoa-me então a mim e à minha família para sempre. Que a nossa dinastia permaneça na tua presença para sempre; pois foste tu, Senhor Deus, quem o prometeu.

1 Kerran, kun kuningas istui linnassaan, sittenkuin Herra oli suonut hänen päästä rauhaan kaikilta hänen ympärillään olevilta vihollisilta,

4 Mutta sinä yönä tapahtui, että Naatanille tuli tämä Herran sana:

6 Enhän minä ole asunut huoneessa siitä päivästä asti, jona johdatin israelilaiset Egyptistä, tähän päivään saakka, vaan minä olen vaeltanut asuen teltta-asumuksessa.

7 Olenko minä koskaan, missä olenkin vaeltanut kaikkien israelilaisten keskuudessa, millekään Israelin sukukunnalle, jonka olen asettanut kaitsemaan kansaani Israelia, sanonut näin: Miksi te ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta?

8 Sano siis minun palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo Herra Sebaot: Minä olen ottanut sinut laitumelta, lammasten jäljestä, kansani Israelin ruhtinaaksi.

9 Ja minä olen ollut sinun kanssasi kaikkialla, missä sinä vaelsit, ja olen hävittänyt kaikki vihollisesi sinun tieltäsi. Ja minä teen sinulle suuren nimen, suurimpien nimien vertaisen maan päällä.

10 Ja minä valmistan sijan kansalleni Israelille ja istutan sen niin, että se asuu paikallansa eikä enää ole levoton, eivätkä vääryyden tekijät sitä enää sorra niinkuin ennen,

11 siitä ajasta saakka, jolloin minä asetin tuomareita kansalleni Israelille; minä annan sinun päästä rauhaan kaikista vihollisistasi. Ja Herra ilmoittaa sinulle, että Herra on tekevä sinulle huoneen.

12 Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa.

13 Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi.

14 Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään;

15 mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi.

17 Aivan näillä sanoilla ja tämän näyn mukaan Naatan puhui Daavidille.

19 Mutta tämäkin on ollut vähän sinun silmissäsi, Herra, Herra, ja niin olet sinä puhunut palvelijasi suvulle myöskin kaukaisista asioista, näin opettaen ihmisten tavalla, Herra, Herra.

20 Mitä Daavid enää sinulle puhuisi? Sinähän tunnet palvelijasi, Herra, Herra.

21 Oman sanasi tähden ja mielesi mukaan sinä olet tehnyt sen, että ilmoitit palvelijallesi kaikki nämä suuret asiat.

22 Sentähden olet sinä, Herra Jumala, suuri; sillä kaiken sen mukaan, mitä me olemme korvillamme kuulleet, ei ole sinun vertaistasi, eikä muuta jumalaa ole kuin sinä.

23 Ja missä on maan päällä toista kansaa sinun kansasi Israelin vertaista, jota Jumala itse on käynyt lunastamaan kansaksensa, tehdäkseen sen nimen kuuluisaksi ja tehdäkseen teille, sinun maallesi, suuria ja peljättäviä tekoja kansasi edessä, jonka sinä lunastit itsellesi Egyptistä, pakanain ja heidän jumaliensa vallasta?

24 Ja sinä olet valmistanut itsellesi kansasi Israelin, omaksi kansaksesi ikuisiksi ajoiksi; ja sinä, Herra, olet tullut heidän Jumalaksensa.

25 Niin täytä nyt, Herra Jumala, ikuisiksi ajoiksi se, mitä olet puhunut palvelijastasi ja hänen suvustansa; tee, niinkuin olet puhunut.

26 Niin sinun nimesi tulee suureksi iankaikkisesti, ja se on oleva: Herra Sebaot, Israelin Jumala. Ja palvelijasi Daavidin suku on pysyvä sinun edessäsi.

27 Sillä sinä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, olet ilmoittanut palvelijallesi ja sanonut: 'Minä rakennan sinulle huoneen'. Siitä sinun palvelijasi on saanut rohkeuden rukoilla tämän rukouksen sinun kuullaksesi.

28 Ja nyt, Herra, Herra, sinä olet Jumala, ja sinun sanasi ovat todet; ja kun olet luvannut palvelijallesi tämän hyvän,