1 Quando a rainha de Sabá soube da fama de Salomão, veio a Jerusalém para verificar isso pessoalmente, através de questões que lhe apresentou. Fez-se acompanhar de uma grande comitiva de colaboradores e de servos, e trouxe também muitos camelos, carregados de especiarias, de ouro e de pedras preciosas.

2 Salomão teve uma resposta sábia para todos os problemas que ela lhe apresentou; para tudo soube encontrar uma solução.

3 Constando então como ele era sábio, e contemplando a beleza ofuscante do seu palácio, mais a comida riquíssima que se apresentava sobre as mesas, a quantidade de criados e funcionários que tinha ao seu serviço, vendo os seus uniformes espectaculares, a apresentação e garbo da sua guarda pessoal, quase nem podia acreditar!

5 Então exclamou para o rei: Tudo o que no meu país ouvi acerca de ti é verdade!

6 Custava-me acreditar, antes de o ter visto com os meus próprios olhos! A tua sabedoria é muito maior do que eu podia imaginar. Que privilégio para toda esta gente viver aqui e ouvir-te falar! Bendito seja o Senhor teu Deus! Como ele deve amar Israel para lhe ter dado um monarca como tu! Certamente que ele pretende que vocês sejam uma grande e forte nação para sempre.

9 Depois deu ao rei uma oferta no valor de três mil e quinhentos quilos de ouro, mais uma grande quantidade de especiarias de uma qualidade única, assim como muitas, muitas pedras preciosas.

10 As tripulações do rei Hirão, com as do rei Salomão, trouxeram pois ouro de Ofir, mais madeira de sândalo e pedras preciosas. A madeira, usou-a o rei para fazer soalhos para a casa do Senhor e para o palácio real, e também para construir harpas e liras para acompanharem o coro dos levitas no templo. Nunca antes tinham havido instrumentos de tanta beleza, em toda a terra de Judá.

12 O rei Salomão deu à rainha de Sabá presentes do mesmo valor dos que ela lhe trouxera, mais ainda tudo aquilo que lhe pediu. Após o que regressou à sua terra acompanhada de toda a comitiva.

13 Salomão recebia, cada ano, dos reis da Arábia e de muitas outras terras que lhe pagavam tributo anual, um total de vinte e três toneladas de ouro. Além disso mantinha relações comerciais com o estrangeiro, exportando mercadorias em troca de ouro e prata que lhe enviavam. Parte desse ouro empregou-o no fabrico de 200 grandes escudos, cada um dos quais tinha três quilos e meio de ouro. Mandou também fazer 300 escudos mais pequenos, cada um com 1,7 quilos de ouro. O monarca colocou-os na sala da Floresta do Líbano, do seu palácio real.

17 Ordenou também que se fizesse um enorme trono de marfim, inteiramente revestido de ouro. Tinha seis degraus e um estrado, tudo em ouro; os apoios de braços eram igualmente de ouro, assim com os dois leões que lhe estavam juntos. Também de cada lado dos degraus havia leões de ouro. Nenhum trono no mundo inteiro tinha comparação com este!

20 Todas as taças do serviço real eram de ouro maciço, assim como os outros utensílios da sala da Floresta do Líbano. Prata era coisa de pouca valia naqueles tempos! De três em três anos o rei enviava barcos a Tarsis, tripulados por marinheiros enviados pelo rei Hirão, para trazerem mais ouro, prata, marfim, macacos e pavões.

22 Desta forma, Salomão era mais rico, e ainda mais sábio, do que qualquer rei sobre a face da Terra. Soberanos de todos os países vinham visitá-lo e ouvir da sua boca a sabedoria que Deus lhe pusera no coração. Cada um trazia-lhe um tributo anual em vasos de prata e de ouro, e ainda roupa, armas, especiarias, cavalos e mulas.

25 Para além disso Salomão tinha 4.000 estábulos e cocheiros para guardar carros de guerra; eram 12.000 os seus cavaleiros. O local de estacionamento de todo este equipamento e tropas era nas povoações chamadas cidades-estábulo e também em Jerusalém, sob o controlo directo do soberano.

26 O seu domínio exercia-se sobre todos os reis desde o rio Eufrates até à terra dos filisteus e até à fronteira do Egipto.

27 A prata em Jerusalém era tão abundante como as pedras das ruas! A madeira de cedro era usada como se fosse simples madeira de figueira brava. Vinham-lhe cavalos de toda a parte, do Egipto, como doutros sítios.

29 O resto da biografia de Salomão está escrito nas Crónicas do Profeta Natã, nos escritos proféticos de Aías o silonita e nas visões de Ido o vidente no que concerne Jeroboão, filho de Nebate.

30 Assim Salomão reinou em Jerusalém sobre todo o Israel, durante quarenta anos.

31 Depois morreu e foi enterrado em Jerusalém. O seu filho Reboão reinou em seu lugar.

1 Kun Saban kuningatar kuuli Salomon maineen, tuli hän Jerusalemiin koettelemaan Salomoa arvoituksilla. Hän tuli sangen suuren seurueen kanssa, mukanaan kameleja, jotka kantoivat hajuaineita, kultaa ylen paljon ja kalliita kiviä. Ja kun hän tuli Salomon luo, puhui hän tälle kaikki, mitä hänellä oli mielessänsä.

2 Mutta Salomo selitti hänelle kaikki hänen kysymyksensä; Salomolle ei mikään jäänyt ongelmaksi, jota hän ei olisi hänelle selittänyt.

3 Kun Saban kuningatar näki kaiken Salomon viisauden, linnan, jonka hän oli rakentanut,

4 ruuat hänen pöydällänsä, kuinka hänen palvelijansa asuivat ja hänen palvelusväkensä palveli ja kuinka he olivat puetut, ja näki hänen juomanlaskijansa ja kuinka he olivat puetut, ja hänen yläsalinsa, josta hän nousi Herran temppeliin, meni hän miltei hengettömäksi.

6 Minä en uskonut, mitä sanottiin, ennenkuin itse tulin ja sain omin silmin nähdä; ja katso, ei puoltakaan sinun suuresta viisaudestasi oltu minulle kerrottu. Sinä olet paljon suurempi, kuin minä olin kuullut huhuttavan.

7 Onnellisia ovat sinun miehesi, onnellisia nämä palvelijasi, jotka aina saavat olla sinun edessäsi ja kuulla sinun viisauttasi.

9 Ja hän antoi kuninkaalle sata kaksikymmentä talenttia kultaa, sangen paljon hajuaineita ja kalliita kiviä. Ei milloinkaan ole ollut moisia hajuaineita kuin ne, jotka Saban kuningatar antoi kuningas Salomolle.

10 Huuramin palvelijat ja Salomon palvelijat, jotka toivat kultaa Oofirista, toivat myöskin santelipuuta ja kalliita kiviä.

11 Ja kuningas teetti santelipuusta portaat Herran temppeliin ja kuninkaan palatsiin ja kanteleita ja harppuja laulajille. Moisia ei oltu ennen nähty Juudan maassa.

12 Kuningas Salomo taas antoi Saban kuningattarelle kaikki, mitä tämä halusi ja pyysi, antoi vielä enemmän, kuin mitä tämä oli tuonut kuninkaalle. Sitten hän lähti paluumatkalle ja meni palvelijoineen omaan maahansa.

13 Kullan paino, mikä yhtenä vuotena tuli Salomolle, oli kuusisataa kuusikymmentä kuusi talenttia kultaa,

14 paitsi mitä kauppamiehet ja kaupustelijat toivat. Sen lisäksi kaikki Arabian kuninkaat ja maan käskynhaltijat toivat Salomolle kultaa ja hopeata.

15 Ja kuningas Salomo teetti kaksisataa suurta kilpeä pakotetusta kullasta ja käytti jokaiseen kilpeen kuusisataa sekeliä pakotettua kultaa;

16 samoin kolmesataa pienempää kilpeä pakotetusta kullasta, ja käytti jokaiseen kilpeen kolmesataa sekeliä kultaa. Ja kuningas asetti ne Libanoninmetsä-taloon.

17 Vielä kuningas teetti suuren norsunluisen valtaistuimen ja päällysti sen puhtaalla kullalla.

18 Valtaistuimessa oli kuusi porrasta ja astinlauta, kullalla kiinnitettyinä valtaistuimeen. Istuimen kummallakin puolella oli käsinoja, ja kaksi leijonaa seisoi käsinojan vieressä.

19 Ja kaksitoista leijonaa seisoi siinä kuudella portaalla, kummallakin puolella. Senkaltaista ei ole tehty missään muussa valtakunnassa.

20 Ja kaikki kuningas Salomon juoma-astiat olivat kultaa, ja kaikki Libanoninmetsä-talon astiat olivat puhdasta kultaa. Hopeata ei Salomon päivinä pidetty minkään arvoisena.

21 Kuninkaalla oli näet laivoja, jotka kulkivat Tarsiiseen Huuramin palvelijain kanssa; kerran kolmessa vuodessa Tarsiin-laivat tulivat ja toivat kultaa ja hopeata, norsunluuta, apinoita ja riikinkukkoja.

22 Ja kuningas Salomo oli kaikkia maan kuninkaita suurempi rikkaudessa ja viisaudessa.

23 Ja kaikki maan kuninkaat pyrkivät näkemään Salomoa kuullaksensa hänen viisauttaan, jonka Jumala oli antanut hänen sydämeensä.

24 Ja he toivat kukin lahjansa: hopea-ja kultakaluja, vaatteita, aseita, hajuaineita, hevosia ja muuleja, joka vuosi vuoden tarpeen.

25 Salomolla oli neljätuhatta hevosvaljakkoa vaunuineen ja kaksitoista tuhatta ratsumiestä; ne hän sijoitti vaunukaupunkeihin ja kuninkaan luo Jerusalemiin.

26 Ja hän vallitsi kaikkia kuninkaita Eufrat-virrasta aina filistealaisten maahan ja Egyptin rajaan asti.

27 Ja kuningas toimitti niin, että Jerusalemissa oli hopeata kuin kiviä, ja setripuuta niin paljon kuin metsäviikunapuita Alankomaassa.

28 Ja hevosia tuotiin Salomolle Egyptistä ja kaikista muista maista.

29 Mitä muuta Salomosta on kerrottavaa, hänen sekä aikaisemmista että myöhemmistä vaiheistaan, se on kirjoitettuna profeetta Naatanin historiassa, siilolaisen Ahian ennustuksessa ja näkijä Jeddon näyssä Jerobeamista, Nebatin pojasta.

30 Salomo hallitsi Jerusalemissa koko Israelia neljäkymmentä vuotta.

31 Sitten Salomo meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin isänsä Daavidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Rehabeam tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.