1 Mas justamente quando Reboão estava no auge da popularidade e do poder, abandonou o Senhor; e o povo seguiu-o nesse pecado.

2 Como resultado, o rei Sisaque do Egipto atacou Jerusalém; era o quinto ano do reinado de Reboão.

3 O rei egípcio atacou-o com mil e duzentos carros de guerra, sessenta mil cavaleiros e um número incalculável de tropas de infantaria - egípcios, líbios, suquitas e etíopes.

4 Sem dificuldade conquistou as cidades fortificadas de Judá e logo se aproximou de Jerusalém.

5 O profeta Semaías foi ter com Reboão e com os líderes de Judá, que se tinham concentrado em Jerusalém, fugindo de Sisaque. E disse-lhe: Assim diz o Senhor, 'Vocês abandonaram-me; por isso vos abandonei a vocês e vos entreguei nas mãos de Sisaque'.

6 O rei e os líderes de Judá confessaram então os seus pecados e exclamaram: Deus tem razão em nos fazer isto!

7 Quando o Senhor os viu humilharem-se, enviou novamente Semaías dizer-lhes: Visto que se humilharam, não vos destruirei completamente. Alguns escaparão. Não usarei Sisaque para derramar a minha ira sobre Jerusalém. Contudo deverão ficar a pagar-lhe tributo. Assim dar-se-ão bem conta como é muito melhor servir-me a mim do que a ele!

9 O rei Sisaque do Egipto conquistou pois Jerusalém e levou todos os tesouros do templo e do palácio, assim como todos os escudos de ouro de Salomão. O rei Reboão substituiu-os por escudos de bronze e entregou-os aos cuidados do capitão da sua guarda pessoal. Sempre que o rei ia ao templo, a guarda real trazia-os para os exporem e depois tornava a guardá-los. Sendo que o rei se humilhou, a ira do Senhor desviou-se dele e não permitiu a destruição total; de facto, mesmo após a invasão de Sisaque, ainda havia boas condições de vida em Judá.

13 O rei Reboão reinou dezassete anos em Jerusalém, a cidade que Deus escolhera de entre as outras cidades de Israel para lá estar presente. Tornara-se rei com a idade de quarenta e um anos; a sua mãe chamava-se Naamá, uma mulher amonita. Mas foi um mau rei, pois nunca se decidiu determinadamente a agradar ao Senhor.

15 A completa biografia de Reboão está registada nas crónicas escritas por Semaías o profeta e por Ido o vidente, e também no Registo de Genealogias. Houve guerras continuamente entre Reboão e Jeroboão. Quando Reboão faleceu foi enterrado em Jerusalém, e o seu filho Abião ascendeu ao trono.

1 Kun Rehabeamin kuninkuus oli vahvistunut ja hän oli voimistunut, hylkäsi hän Herran lain, hän ja koko Israel hänen kanssaan.

2 Mutta kuningas Rehabeamin viidentenä hallitusvuotena hyökkäsi Siisak, Egyptin kuningas, Jerusalemin kimppuun, sillä he olivat tulleet uskottomiksi Herraa kohtaan.

3 Hänellä oli mukanaan sotavaunuja tuhat kaksisataa ja ratsumiehiä kuusikymmentä tuhatta, ja lukematon oli väki, joka tuli hänen kanssaan Egyptistä: liibyalaisia, sukkilaisia ja etiopialaisia.

4 Ja hän valloitti Juudan varustetut kaupungit ja tuli aina Jerusalemiin saakka.

9 Niin Siisak, Egyptin kuningas, hyökkäsi Jerusalemin kimppuun ja otti Herran temppelin aarteet ja kuninkaan linnan aarteet, otti kaikki tyynni. Hän otti myös kaikki kultakilvet, jotka Salomo oli teettänyt.

10 Kuningas Rehabeam teetti niiden sijaan vaskikilvet ja jätti ne henkivartijain päälliköitten haltuun, jotka vartioivat kuninkaan linnan ovella.

11 Ja niin usein kuin kuningas meni Herran temppeliin, menivät myöskin henkivartijat ja kantoivat niitä ja veivät ne sitten takaisin henkivartijain huoneeseen.

12 Sentähden, että Rehabeam nöyrtyi, kääntyi Herran viha hänestä pois, niin ettei tullut täydellistä tuhoa; ja olivathan asiat Juudassa vielä hyvin.

13 Niin kuningas Rehabeam vahvistui Jerusalemissa ja hallitsi edelleen. Sillä Rehabeam oli neljänkymmenen yhden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi seitsemäntoista vuotta Jerusalemissa, siinä kaupungissa, jonka Herra oli valinnut kaikista Israelin sukukunnista, sijoittaaksensa nimensä siihen. Hänen äitinsä oli nimeltään Naema, ammonilainen.

14 Ja hän teki sitä, mikä on pahaa, sillä hän ei kiinnittänyt sydäntänsä etsimään Herraa.

15 Rehabeamin vaiheet, sekä aikaisemmat että myöhemmät, ovat kirjoitetut profeetta Semajan ja näkijä Iddon historiaan, sukuluettelojen tapaan. Mutta Rehabeamin ja Jerobeamin väliset taistelut jatkuivat kaiken aikaa.

16 Sitten Rehabeam meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Abia tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.