1 Alguns anos mais tarde e após toda esta fidelidade da parte do rei Ezequias às coisas de Deus, o rei Senaqueribe da Assíria invadiu Judá e pôs cerco às cidades fortificadas com a intenção de as submeter.

2 Quando se ficou com a certeza de que Senaqueribe tinha o intuito de atacar Jerusalém, Ezequias mandou chamar os seus conselheiros e governantes para um conselho de guerra, tendo ficado decidido tapar as fontes do lado de fora da cidade; e para isso mobilizaram uma enorme quantidade de gente, que, para além desse trabalho, também se empenhou no corte das águas do rebeiro que atravessava os campos: Para que viria o rei da Assíria achar tanta água?, diziam eles.

5 Seguidamente consolidou a sua defesa, reparando a muralha onde havia fendas e levantando, junto às torres fortificadas, outra muralha do lado de fora. Também reforçou a construção do forte de Milo na cidade de David; e mandou fabricar grande quantidade de armas e de escudos. Mobilizou o exército, nomeou oficiais, mandando-os concentraram-se nas campinas, em frente da cidade e encorajando-os:

7 Esforcem-se e sejam corajosos; não tenham medo do rei da Assíria nem do seu poderoso exército. Porque connosco está quem é muito maior do que ele! O exército dele é grande, mas não passam de simples homens, enquanto que nós temos o Senhor nosso Deus combatendo do nosso lado! Estas palavras foram para eles de grande incentivo.

9 Senaqueribe, o rei da Assíria, enquanto sitiava ainda a cidade de Laquis, enviou embaixadores ao rei Ezequias, com a seguinte mensagem para ser dirigida ao povo de Jerusalém:

10 O rei Senaqueribe da Assíria pergunta-vos o seguinte: Pensam vocês poder sobreviver ao cerco que porei a Jerusalém? Não serve de nada que o rei Ezequias tente persuadir-vos a um suicídio colectivo, levando-vos a permanecerem na cidade, morrendo de fome e de sede, ao mesmo tempo que vos promete que 'o Senhor nosso Deus nos livrará do rei da Assíria!' O rei Ezequias foi o mesmo que destruiu todos os ídolos, e ordenou que em Judá e em Jerusalém se usasse unicamente o altar do templo, queimando incenso apenas aí. Mas não estão a ver que tanto eu como os outros reis da Assíria que foram antes de mim nunca fomos impedidos de conquistar qualquer nação que atacássemos? Nenhum dos deuses dessas nações já conquistadas foi capaz de fazer a mais pequena coisa para salvar essas terras! Digam-me o nome de um apenas que tivesse podido resistir com sucesso aos nossos ataques. Sendo assim, o que é que vos leva a acreditar que o vosso Deus pode ser melhor que os outros? Não se deixem enganar por Ezequias! Não creiam nele. Repito - não houve ainda deus de nação nenhuma que alguma vez tivesse sido capaz de salvar o seu povo da minha mão, nem da dos meus antecessores; e muito menos o vosso Deus o poderá fazer!Desta maneira falou o embaixador, com desprezo pelo Senhor Deus e pelo servo de Deus Ezequias, debitando todos aqueles insultos!

17 Senaqueribe fez acompanhar os embaixadores de cartas injuriosas para com o Senhor Deus de Israel: Nenhum dos deuses das outras nações conseguiu salvar os seus povos das minhas mãos. O Deus de Ezequias também não conseguirá, escreveu ele.

18 Os embaixadores gritaram ameaças, em língua judaica, dirigindo-se ao povo, que se juntara sobre as muralhas da cidade, tentando aterrorizá-lo e desencorajá-lo. Falavam do Deus de Jerusalém, como se se tratasse de um simples deus pagão, de um ídolo feito por mãos de homens!

20 O rei Ezequias e o profeta Isaías, filho de Amós, clamaram em oração a Deus no céu. Em resposta, o Senhor enviou um anjo que destruiu o exército assírio, com todos os seus oficiais e generais! Senaqueribe foi obrigado a regressar à sua terra, coberto de vergonha. E quando entrou no templo do seu deus, uns filhos seus mataram-no ali mesmo. Foi assim que o Senhor salvou Ezequias mais o povo de Jerusalém. E houve enfim paz na terra.

23 A partir de então o rei Ezequias tornou-se muito respeitado entre as nações vizinhas. Muitos estrangeiros traziam ricos presentes a Jerusalém, para os oferecer ao Senhor, e também ao rei Ezequias.

24 Uns tempos depois Ezequias adoeceu gravemente. Orou ao Senhor, que respondeu através de um milagre. No entanto Ezequias não correspondeu a esse benefício com um verdadeiro espírito de gratidão, porque se deixou ganhar pelo orgulho. Por isso Deus se indignou contra Judá e Jerusalém. Finalmente Ezequias, e a população de Jerusalém, humilharam-se; em consequência, a ira do Senhor não se manifestou durante o tempo de vida do rei.

27 Ezequias teve muitas riquezas e foi altamente honrado. Teve de construir cofres especiais para guardar o ouro, a prata e as pedras preciosas, mais as especiarias, e ainda os escudos e taças de ouro. Edificou igualmente muitos armazéns para recolha de cereais, de vinhos, de azeite; e também construiu estábulos para os seus animais e currais para os grandes rebanhos de ovelhas e cabras que adquirira. Fundou ainda povoações em grande número - Deus deu-lhe grande prosperidade.

30 Tapou a fonte superior de Giom, e fez correr as águas para baixo, através de aqueduto, a ocidente do bairro de Jerusalém chamado cidade de David. Foi muito feliz nas obras que empreendeu.

31 Contudo, quando vieram embaixadores de Babilónia, para se informarem do milagre da sua cura, Deus deixou-o agir sozinho, sem interferir, para que se revelasse inteiramente o seu carácter.

32 O resto da história de Ezequias, e todas as boas coisas que realizou, estão escritas no Livro de Isaías, o profeta, filho de Amós, e nos Anais dos Reis de Judá e de Israel. Quando morreu, Ezequias foi enterrado no cemitério real da encosta da colina, entre os outros reis. Foi honrado por toda a população de Judá e de Jerusalém com exéquias solenes, na sua morte. Manassés, seu filho ascendeu ao trono, em seu lugar.

1 Näiden tapausten ja Hiskian vakaan vaelluksen jälkeen tuli Sanherib, Assurin kuningas, ja hyökkäsi Juudaan, piiritti sen varustettuja kaupunkeja ja aikoi valloittaa ne itsellensä.

2 Kun Hiskia näki Sanheribin tulevan ja olevan aikeessa sotia Jerusalemia vastaan,

3 neuvotteli hän päämiestensä ja urhojensa kanssa tukkiaksensa vesilähteet, jotka olivat kaupungin ulkopuolella; ja he kannattivat häntä siinä.

5 Ja hän rohkaisi mielensä, rakensi koko revityn osan muuria ja korotti torneja ja teki sen ulkopuolelle toisen muurin, varusti Millon Daavidin kaupungissa ja teetti paljon heittoaseita ja kilpiä.

6 Ja hän asetti sotapäälliköitä kansalle ja kokosi heidät luoksensa aukealle kaupungin portin eteen ja puhui ystävällisesti heille ja sanoi:

9 Tämän jälkeen Sanherib, Assurin kuningas, ollessaan itse koko sotavoimansa kanssa Laakiin edustalla, lähetti palvelijoitansa Jerusalemiin Hiskian, Juudan kuninkaan, luo ja kaikkien Jerusalemissa olevien Juudan miesten luo ja käski sanoa:

11 Eikö Hiskia viettele teitä ja saata teitä kuolemaan nälkään ja janoon, kun hän sanoo: Herra, meidän Jumalamme, pelastaa meidät Assurin kuninkaan käsistä?

12 Eikö tämä sama Hiskia ole poistanut hänen uhrikukkuloitansa ja alttareitansa ja sanonut Juudalle ja Jerusalemille näin: 'Yhden ainoan alttarin edessä on teidän kumartaen rukoiltava ja sillä uhreja poltettava'?

13 Ettekö tiedä, mitä minä ja minun isäni olemme tehneet muiden maiden kaikille kansoille? Ovatko näiden maiden kansain jumalat voineet pelastaa maatansa minun käsistäni?

14 Onko kukaan minun isieni tuhoamien kansojen kaikista jumalista voinut pelastaa kansaansa minun käsistäni? Kuinka sitten teidän Jumalanne voisi pelastaa teidät minun käsistäni?

16 Ja hänen palvelijansa puhuivat vielä enemmän Herraa Jumalaa ja hänen palvelijaansa Hiskiaa vastaan.

18 Ja Jerusalemin kansalle, jota oli muurilla, he huusivat kovalla äänellä juudankielellä nostaakseen heissä pelon ja kauhun, että saisivat kaupungin valloitetuksi.

19 Ja he puhuivat Jerusalemin Jumalasta niinkuin muiden maiden kansain jumalista, jotka ovat ihmiskätten tekoa.

20 Mutta kuningas Hiskia ja profeetta Jesaja, Aamoksen poika, rukoilivat tämän tähden ja huusivat taivaan puoleen.

21 Silloin Herra lähetti enkelin, joka tuhosi kaikki sotaurhot, ruhtinaat ja päälliköt Assurin kuninkaan leirissä, niin että hän häpeä kasvoillaan palasi takaisin maahansa. Ja kun hän kerran meni jumalansa temppeliin, kaatoivat hänet siellä miekalla ne, jotka olivat lähteneet hänen omasta ruumiistansa.

22 Näin Herra vapahti Hiskian ja Jerusalemin asukkaat Sanheribin, Assurin kuninkaan, käsistä ja kaikkien käsistä, ja hän johdatti heitä joka taholla.

23 Ja monet toivat Herralle lahjoja Jerusalemiin ja Hiskialle, Juudan kuninkaalle, kalleuksia; ja hän kohosi sen jälkeen kaikkien kansojen silmissä.

24 Niihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Niin hän rukoili Herraa, ja hän vastasi hänelle ja antoi hänelle tapahtua ihmeen.

25 Mutta Hiskia ei palkinnut hyvää hyvällä, vaan hänen sydämensä ylpistyi; sentähden hänen ja Juudan ja Jerusalemin osaksi tuli viha.

26 Mutta kun Hiskia nöyrtyi sydämensä ylpeydestä, hän ja Jerusalemin asukkaat, ei Herran viha kohdannut heitä Hiskian päivinä.

27 Hiskialle tuli ylen paljon rikkautta ja kunniaa; hän hankki itselleen aarrekammioita hopeata, kultaa, kalliita kiviä, hajuaineita, kilpiä ja kaikkinaisia kallisarvoisia kaluja varten,

28 varastohuoneita jyvä-,viini-ja öljysatoa varten ja talleja kaikenlaisille juhdille ja karjalaumoja tarhoihin.

29 Myös rakennutti hän itsellensä kaupunkeja ja hankki suuret laumat pikkukarjaa ja raavaskarjaa, sillä Jumala oli antanut hänelle ylen suuren omaisuuden.

30 Hiskia myös tukki Giihonin veden yläjuoksun ja johti veden alas, länteenpäin, Daavidin kaupunkiin. Ja Hiskia menestyi kaikessa, mitä hän teki.

31 Niinpä Jumala ainoastaan koetellakseen häntä ja tullakseen tuntemaan kaiken, mitä hänen sydämessään oli, jätti hänet Baabelin ruhtinasten lähettiläiden valtaan, jotka olivat lähetetyt hänen luokseen tiedustelemaan ihmettä, joka oli tapahtunut maassa.

32 Mitä muuta on kerrottavaa Hiskiasta ja hänen hurskaista teoistansa, katso, se on kirjoitettuna profeetta Jesajan, Aamoksen pojan, näyssä, Juudan ja Israelin kuningasten kirjassa.

33 Ja Hiskia meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin siihen, mistä noustaan Daavidin jälkeläisten haudoille. Ja koko Juuda ja Jerusalemin asukkaat osoittivat hänelle kunniaa, kun hän kuoli. Ja hänen poikansa Manasse tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.