1 Acaz tinha vinte anos de idade quando se tornou rei. Reinou por dezasseis anos, em Jerusalém. Mas foi um mau rei, muito ao contrário do cabeça da sua dinastia, o rei David.

2 Conformou a sua conduta com a dos reis de Israel, prestando culto aos ídolos de Baal.

3 Chegou ao ponto de se deslocar até ao vale de Hinom; e não foi só para queimar incenso aos ídolos - foi até para sacrificar os seus próprios filhos no fogo, à semelhança do que faziam os povos pagãos que foram lançados pelo Senhor fora da terra que deu a Israel.

4 Sim, fez sacrifícios e queimou incenso nos altares dos ídolos sobre os altos e debaixo de cada árvore verde.

5 Por isso o Senhor permitiu que fosse conquistado pelo rei da Síria, que o derrotou e expatriou grande número da sua população para Damasco. Também os exércitos de Israel mataram muitos das suas tropas. Num só dia, Peca (filho de Remalias) matou cento e vinte mil dos seus melhores soldados. Tudo, por terem deixado o Senhor Deus dos seus antepassados.

7 Foi igualmente nesse tempo que Zicri, um grande guerreiro de Efraim, matou o príncipe, o filho do rei, Maaséias, assim como Azricão, administrador geral do palácio, mais o comandante geral do exército Elcana, o segundo depois do rei. Também Israel tomou como cativas duzentas mil mulheres e crianças de Judá, assim como uma tremenda quantidade de despojo, que levaram para Israel.

9 Havia aliás em Samaria mesmo um profeta do Senhor chamado Odede, que foi ao encontro do exército quando regressava. Vejam!, exclamou ele. O Senhor Deus dos vossos pais irou-se contra Judá e permitiu que vocês os conquistassem; mas vocês mataram-nos sem misericórdia, e todo o céu ficou perturbado. Irão vocês agora fazer desta gente de Judá e de Jerusalém escravos? Vocês mesmos não têm pecado tanto contra o Senhor vosso Deus?

11 Dêem-me atenção, e mandem embora estes vossos irmãos, que regressem às suas casas, porque agora é sobre vocês que está a ira do Senhor!

12 Alguns dos principais líderes de Efraim apoiaram as palavras do profeta; eram eles Azarias (filho de Joanã), Berequias (filho de Mesilomote), Jeizquias (filho de Salum) e Amasa (filho de Hadlai); e fizeram a seguinte declaração:

13 Não podes trazer para aqui esses prisioneiros! Se o fizeres, provocas a ira do Senhor. Será mais um a acrescentar aos nossos já muitos pecados. Já é bastante o que fizemos para irritar Deus.

14 Os oficiais do exército entregaram os prisioneiros e o despojo aos líderes políticos do povo, para que decidissem sobre o que fazer. Os quatro homens já mencionados distribuíram roupas trazidas como despojo, dando-as às mulheres e aos meninos que delas mais necessitavam; deram-lhes também calçados, alimento e bebidas. Puseram os doentes e os velhos sobre jumentos, e mandaram-nos para as suas famílias em Jericó, a cidade das Palmeiras. Depois voltaram para Samaria.

16 Por essa altura, o rei Acaz de Judá pediu ao rei da Assíria que fosse seu aliado na luta contra as tropas de Edom, que estavam a invadir Judá e a levar muita gente cativa.

17 Entretanto, os filisteus tinham ocupado as povoações das campinas e do Negueve, nomeadamente, as cidades de Bete-Semes, de Aijalom, de Gederote, de Soco, de Timna e Ginzo, mais as localidades ao redor. Puseram mesmo lá gente deles, que passou a viver ali. O Senhor estava a humilhar Judá, por causa dos pecados de Acaz, pois levara o povo à ruína espiritual, e prevaricou contra o Senhor.

20 Mas quando Tiglate-Pileser, o rei da Assíria, chegou, foi muito mais o incómodo do que a ajuda que ele trouxe; nem sequer de alguma coisa serviu todo o ouro do templo e dos tesouros do palácio que Acaz lhe deu.

22 E numa ocasião dessas, de grande aperto, ainda maior foi a sua degradação espiritual. Tal era o rei Acaz!

23 Pôs-se a prestar culto, com sacrifícios, aos deuses de Damasco, que o tinham derrotado, a ele próprio, dizendo que se esses ídolos tinham ajudado os reis da Síria, então haviam de o ajudar a ele, agora, se os adorasse. Mas foi bem ao contrário: arruinaram-no a ele e a todo o seu povo. O rei, ele mesmo, tirou os vasos do templo e fê-los em pedaços; mandou fechar a casa de Deus, e levantou altares aos ídolos em cada canto da cidade de Jerusalém. Fez o mesmo em cada cidade de Judá, acendendo a ira do Deus dos seus pais.

26 Outros factos referentes à sua vida e actividade estão consignados nos Anais dos Reis de Judá e de Israel. Quando faleceu, Acaz foi enterrado em Jerusalém, mas não junto aos túmulos dos outros reis. O seu filho Ezequias reinou em seu lugar.

1 Aahas oli kahdenkymmenen vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Hän ei tehnyt sitä, mikä on oikein Herran silmissä, niinkuin hänen isänsä Daavid,

2 vaan vaelsi Israelin kuningasten teitä; jopa hän teki valettuja kuvia baaleille.

3 Ja hän poltti uhreja Ben-Hinnomin laaksossa ja poltti poikansa tulessa, niiden kansain kauhistavien tekojen mukaan, jotka Herra oli karkoittanut israelilaisten tieltä.

4 Ja hän teurasti ja poltti uhreja uhrikukkuloilla ja kummuilla ja jokaisen viheriän puun alla.

5 Sentähden Herra, hänen Jumalansa, antoi hänet Aramin kuninkaan käsiin. He voittivat hänet ja ottivat hänen väestään suuren joukon vangiksi ja veivät Damaskoon. Hänet annettiin myöskin Israelin kuninkaan käsiin, ja tämä tuotti hänelle suuren tappion.

6 Pekah, Remaljan poika, surmasi Juudasta satakaksikymmentä tuhatta yhtenä päivänä, kaikki sotakuntoisia miehiä, koska he olivat hyljänneet Herran, isiensä Jumalan.

7 Ja Sikri, efraimilainen urho, tappoi kuninkaan pojan Maasejan, linnan esimiehen Asrikamin ja kuninkaan lähimmän miehen Elkanan.

8 Ja israelilaiset veivät veljiltään vangeiksi vaimoja, poikia ja tyttäriä kaksisataa tuhatta, ryöstivät heiltä myös paljon saalista ja veivät saaliin Samariaan.

10 Ja nyt te ajattelette pakottaa tämän Juudan väen ja Jerusalemin orjiksenne ja orjattariksenne. Eikö teillä jo ole tunnollanne kyllin rikkomuksia Herraa, Jumalaanne, vastaan?

12 Silloin muutamat efraimilaisten päämiehistä, Asarja, Joohananin poika, Berekia, Mesillemotin poika, Hiskia, Sallumin poika, ja Amasa, Hadlain poika, nousivat sotaretkeltä tulevia vastaan

14 Silloin aseväki luopui vangeista ja saaliista päämiesten ja koko seurakunnan edessä.

15 Ja nimeltä mainitut miehet nousivat ja ottivat huostaansa vangit ja antoivat saaliista vaatteita kaikille heidän joukossaan, jotka olivat alasti. He antoivat näille vaatteita ja kenkiä, ruokaa ja juomaa, voitelivat heitä ja toimittivat heille, kaikille uupuneille, aasit ja veivät heidät Jerikoon, Palmukaupunkiin, lähelle heidän veljiänsä. Sitten he palasivat Samariaan.

16 Siihen aikaan kuningas Aahas lähetti sanansaattajat Assurin kuningasten tykö saadaksensa apua.

17 Sillä vielä edomilaisetkin olivat tulleet ja voittaneet Juudan ja ottaneet vankeja.

18 Ja filistealaiset olivat tehneet ryöstöretken Alankomaan ja Juudan Etelämaan kaupunkeihin ja valloittaneet Beet-Semeksen, Aijalonin ja Gederotin, niin myös Sookon ja sen tytärkaupungit, Timran ja sen tytärkaupungit ja Gimson ja sen tytärkaupungit, ja he olivat asettuneet niihin.

19 Sillä Herra nöyryytti Juudaa Aahaan, Israelin kuninkaan, tähden, koska tämä oli harjoittanut kurittomuutta Juudassa ja ollut uskoton Herraa kohtaan.

20 Niin Tillegat-Pilneser, Assurin kuningas, lähti häntä vastaan ja ahdisti häntä eikä tukenut häntä.

21 Sillä vaikka Aahas ryösti Herran temppeliä ja kuninkaan ja päämiesten linnoja ja antoi kaiken Assurin kuninkaalle, ei hänellä ollut siitä apua.

22 Silloinkin kun häntä ahdistettiin, oli hän, kuningas Aahas, edelleen uskoton Herraa kohtaan.

24 Ja Aahas kokosi Jumalan temppelin kalut ja hakkasi Jumalan temppelin kalut kappaleiksi. Hän sulki Herran temppelin ovet ja teetti itselleen alttareita Jerusalemin joka kolkkaan.

25 Ja jokaiseen Juudan kaupunkiin hän teetti uhrikukkuloita polttaakseen uhreja muille jumalille; ja niin hän vihoitti Herran, isiensä Jumalan.

26 Mitä muuta on kerrottavaa hänestä ja kaikesta hänen vaelluksestaan, sekä aikaisemmasta että myöhemmästä, katso, se on kirjoitettuna Juudan ja Israelin kuningasten aikakirjassa.

27 Ja Aahas meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin kaupunkiin, Jerusalemiin; sillä häntä ei viety Israelin kuningasten hautoihin. Ja hänen poikansa Hiskia tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.