1 O povo de Judá coroou rei, para suceder a seu pai, Uzias , que tinha dezasseis anos.

2 Este reconstruiu a cidade de Elote e reintegrou-a em Judá. Ao todo reinou cinquenta e dois anos. A capital do reino mantinha-se Jerusalém. A sua mãe chamava-se Jecolia; era originária de Jerusalém. Conduziu-se com rectidão, perante Deus, imitando seu pai Amazias naquilo que este tinha feito de bem.

5 Enquanto Zacarias viveu, Uzias sempre se esforçou por buscar o Senhor. Zacarias foi um homem entendido nas coisas de Deus. E portanto, todo o tempo em que o rei procurou agradar a Deus, as coisas correram-lhe bem.

6 Declarou guerra aos filisteus e conquistou a cidade de Gate, derrubando-lhe as muralhas; fez o mesmo às cidades de Jabné e de Asdode. Construiu posteriormente novas povoações, na área de Asdode e noutras partes de Filisteia. Deus ajudou-o, não somente nessas guerras contra os filisteus, mas ainda noutras contra os árabes de Gur-Baal e contra os meunitas. Os amonitas ficaram a pagar-lhe um tributo, e a sua fama espalhou-se até ao Egipto; tornou-se muito poderoso.

9 Edificou torres fortificadas em Jerusalém, na porta do Canto, na porta do Vale e nos ângulos que a muralha fazia. Também construiu fortes no Negueve, assim como muitos reservatórios de água, pois tinha grandes rebanhos de gado, tanto nos vales como nas campinas. Era um homem que amava o trabalho agrícola; tinha ao seu serviço fazendeiros, vinhateiros nas montanhas e nas campinas férteis.

11 Reorganizou o exército em regimentos, enviando para os destacamentos militares homens aptos para o combate, segundo recrutamentos ordenados por Jeiel, secretário-geral do exército, e pelo seu assistente Maaséias. O comando militar das tropas estava sob as ordens de Hananias. Dois mil e seiscentos bravos sargentos, todos eles chefes de clãs, tinha responsabilidades de chefia, dentro do exército. O número total dos militares alistados era de trezentos e sete mil e quinhentos homens, todos cuidadosamente preparados para o combate e dispostos a obedecer às ordens do rei.

14 Uzias equipou o exército com armamento: escudos, lanças, couraças, arcos, e até fundas, para atirar pedras; forneceu também capacetes para os soldados. Mandou igualmente construir máquinas de guerra, inventadas por competentes construtores de engenhos, as quais ficaram em Jerusalém. Esses aparelhos serviam para atirar flechas, assim como grandes pedras, a partir das torres fortificadas nos cantos da muralha. Ganhou assim grande fama e tornou-se poderoso, porque o Senhor o ajudou.

16 Mas após isso começou a tornar-se orgulhoso e corrupto. Transgrediu a lei do Senhor seu Deus, entrando no santuário do templo, o que lhe era absolutamente ilícito, e queimou ele próprio incenso sobre o altar. Azarias, o sumo sacerdote, entrou atrás dele, acompanhado de mais oitenta sacerdotes, todos homens fortes, e mandou-lhe que saísse dali. Não é da tua competência, Uzias, queimar incenso, declarou-lhe. Isso é função estritamente reservada aos sacerdotes, filhos de Arão, que foram consagrados para esse serviço. Retira-te daqui. Transgrediste, e o que estás a fazer não pode de forma alguma representar uma honra para ti!

19 Uzias ficou furioso, e recusou largar o incensário que segurava na mão. Eis se não quando, começa a aparecer-lhe lepra na testa. Ali aos olhos de todos os sacerdotes!

20 Estes, e Azarias, quando viram aquilo, empurraram-no apressadamente para fora. Ele próprio se deu pressa em sair dali, pois reconheceu que o Senhor o feria.

21 Assim ficou Uzias leproso até morrer. Foi obrigado a viver isolado, numa casa à parte, excluído de contactos com as pessoas e com o templo. Seu filho Jotão tornou-se regente do reino, gerindo os assuntos da governação e atendendo aos problemas do povo.

22 Outros factos respeitantes a este reinado, do seu começo até ao final, foram relatados pelo profeta Isaías, filho de Amós. Quando morreu, Uzias foi sepultado no cemitério real, ainda que sendo leproso. O seu filho Jotão ascendeu à dignidade de rei.

1 Mutta koko Juudan kansa otti Ussian, joka oli kuudentoista vuoden vanha, ja teki hänet kuninkaaksi hänen isänsä Amasjan sijaan.

2 Hän linnoitti Eelatin ja palautti sen Juudalle, sittenkuin kuningas oli mennyt lepoon isiensä tykö.

3 Ussia oli kuudentoista vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentä kaksi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Jekolja, Jerusalemista.

4 Ja hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niinkuin hänen isänsä Amasja oli tehnyt.

5 Ja hän etsi Jumalaa, niin kauan kuin Sakarja eli, joka ymmärsi Jumalan näkyjä. Ja niin kauan kuin hän etsi Herraa, antoi Jumala hänen menestyä.

6 Hän lähti sotimaan filistealaisia vastaan ja revitti Gatin, Jabnen ja Asdodin muurit; ja hän rakennutti kaupunkeja Asdodin alueelle ja muualle filistealaisten maahan.

7 Ja Jumala auttoi häntä filistealaisia vastaan ja niitä arabialaisia vastaan, jotka asuivat Guur-Baalissa, sekä meunilaisia vastaan.

8 Ja ammonilaiset maksoivat veroa Ussialle, ja hänen maineensa levisi aina Egyptiin saakka, sillä hän tuli ylen mahtavaksi.

9 Ussia rakennutti Jerusalemiin tornit Kulmaportin ja Laaksoportin päälle ja Kulmauksen päälle ja varusti ne.

10 Hän rakennutti torneja myös erämaahan ja hakkautti paljon vesisäiliöitä, sillä hänellä oli paljon karjaa sekä Alankomaassa että ylätasangolla. Peltomiehiä ja viinitarhureita hänellä oli vuoristossa ja puutarhamailla, sillä hän harrasti maanviljelystä.

11 Ja Ussialla oli sotajoukko, joka teki sotapalvelusta ja lähti sotaan osastoittain, sen lukumäärän mukaan, mikä heitä oli katselmuksessa, jonka kirjuri Jegiel ja päällysmies Maaseja olivat toimittaneet Hananjan, kuninkaallisen päällikön, johdolla.

12 Perhekunta-päämiesten, sotaurhojen, koko lukumäärä oli kaksituhatta kuusisataa.

13 Heidän johdossaan oli kolmensadan seitsemän tuhannen viidensadan miehen suuruinen sotajoukko, joka teki väellä ja voimalla sotapalvelusta auttaakseen kuningasta vihollista vastaan.

14 Ja Ussia varusti heidät, koko sotajoukon, kilvillä, keihäillä, kypäreillä, rintahaarniskoilla, jousilla ja linkokivillä.

15 Ja hän teetti Jerusalemiin taidokkaasti sommiteltuja sotakoneita, jotka asetettiin torneihin ja muurien kulmiin ja joilla ammuttiin nuolia ja suuria kiviä. Niin hänen maineensa levisi kauas, sillä hän sai ihmeteltävästi apua, kunnes hän tuli mahtavaksi.

16 Mutta kun hän oli tullut mahtavaksi, ylpistyi hänen sydämensä, niin että hän teki kelvottoman teon, hän tuli uskottomaksi Herraa, Jumalaansa, kohtaan ja meni Herran temppeliin, suitsutusalttarille, suitsuttamaan.

17 Niin pappi Asarja meni hänen jälkeensä sinne, mukanaan kahdeksankymmentä Herran pappia, rohkeita miehiä.

19 Niin Ussia vihastui, ja hän piti juuri suitsutusastiaa kädessään suitsuttaaksensa. Mutta kun hän vihastui pappeihin, puhkesi hänen otsaansa pitali pappien läsnäollessa Herran temppelissä, suitsutusalttarin ääressä.

20 Ja kun ylimmäinen pappi Asarja ja kaikki muut papit kääntyivät hänen puoleensa, niin katso, hänellä oli pitali otsassa. Silloin he äkisti karkoittivat hänet sieltä, ja itsekin hän kiiruusti lähti pois, kun Herra oli häntä lyönyt.

21 Niin kuningas Ussia tuli pitalitautiseksi kuolinpäiväänsä saakka ja asui pitalitautisena eri talossa, sillä hän oli eristetty Herran temppelistä. Hänen poikansa Jootam hallitsi kuninkaan linnaa ja tuomitsi maan kansaa.

22 Mitä muuta on kerrottavaa Ussiasta, hänen aikaisemmista ja myöhemmistä vaiheistaan, sen on profeetta Jesaja, Aamoksen poika, pannut kirjaan.