1 Quando morreu, Jeosafá foi enterrado no cemitério dos reis, em Jerusalém. O seu filho Jeorão tomou o seu lugar no trono de Judá. Os seus irmãos - os outros filhos de Jeosafá - eram: Azarias, Jeiel, Zacarias, Asarias, Micael e Sefatias.

3 O pai tinha dado a cada um valiosos presentes em dinheiro e em jóias, assim como o senhorio sobre algumas das cidades fortificadas de Judá. Contudo o trono foi para Jeorão, porque era o mais velho. Mas quando este último se sentiu confirmado solidamente como rei, matou os irmãos, e muitos outros líderes de Israel.

5 Tinha trinta e dois anos quando começou a reinar. Reinou oito anos em Jerusalém. Foi tão mau como os reis de Israel. Assemelhou-se ao ímpio Acabe; até porque tinha casado com uma das suas filhas. Toda a sua vida foi um constante desfiar de maldades.

7 No entanto o Senhor não tinha intenção de terminar com a dinastia de David, pois fizera com este uma aliança em como haveria sempre um descendente seu sobre o trono.

8 O rei de Edom revoltou-se e declarou independência, face a Judá. Jeorão atacou-o com todo o exército, equipado com carros de combate, progredindo de noite; e quase conseguiram dominá-los. Mas o certo é que Edom acabou por sair vitorioso, e conseguiu, até hoje, libertar-se do jugo de Judá. Também Libna se revoltou. Tudo isso porque Jeorão desprezou o Senhor Deus dos seus pais. E mais ainda: construiu altares aos ídolos, no cimo das elevações de Judá, e levou a população de Jerusalém a prestar-lhe culto - foi mesmo uma imposição que fez ao povo de Jerusalém e de Judá.

12 Elias o profeta escreveu-lhe a seguinte carta: O Senhor Deus do teu antepassado David diz que, devido a não andares nos caminhos de Jeosafá, teu pai, e nos do rei Asa, antes te tornaste tão perverso como os reis de Israel e fizeste com que o povo de Jerusalém e de Judá adorassem ídolos, tal como nos tempos do rei Acabe, e visto que mataste os teus irmãos, que eram melhores do que tu, agora o Senhor destruirá a tua nação com uma grande praga. Tanto tu, como os teus filhos, as tuas mulheres e tudo o que tens se perderá. Serás ferido com uma enfermidade intestinal e as entranhas rebentar-te-ão.

16 O Senhor suscitou a revolta nos filisteus e nos árabes, vizinhos dos etíopes, levando-os a atacarem Jeorão. Marcharam contra Judá, atravessaram a fronteira, e levaram tudo o que havia de valioso no palácio real, mais ainda seus filhos e mulheres; só o mais novo, Jeoacaz , conseguiu escapar.

18 Foi após isto que Jeová o feriu com a tal doença intestinal incurável. Com a evolução do mal, ao fim de dois anos, os intestinos rebentaram-lhe e morreu no meio de tremendos sofrimentos. Não se lhe fizeram sequer as cerimónias fúnebres habituais, com queima de aromas, aquando do seu funeral.

20 Tinha trinta e dois anos de idade quando começou a reinar. Reinou oito anos em Jerusalém, e morreu sem deixar saudades. Foi enterrado em Jerusalém, mas não no cemitério real.

1 Sitten Joosafat meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Jooram tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

2 Ja hänellä oli veljiä: Joosafatin pojat Asarja, Jehiel, Sakarja, Asarjahu, Miikael ja Sefatja. Nämä kaikki olivat Joosafatin, Israelin kuninkaan, poikia.

3 Ja heidän isänsä oli antanut heille suuria lahjoja, hopeata, kultaa ja kalleuksia, sekä varustettuja kaupunkeja Juudassa; mutta kuninkuuden hän oli antanut Jooramille, sillä tämä oli esikoinen.

4 Kun Jooram oli noussut isänsä valtaistuimelle ja vahvistunut, tappoi hän miekalla kaikki veljensä, niin myös muutamia Israelin päämiehiä.

5 Jooram oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta.

6 Mutta hän vaelsi Israelin kuningasten tietä, niinkuin Ahabin suku oli tehnyt, sillä hänellä oli puolisona Ahabin tytär; ja niin hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä.

7 Mutta Herra ei tahtonut tuhota Daavidin sukua, koska hän oli tehnyt liiton Daavidin kanssa ja koska hän oli luvannut antaa hänelle ja hänen pojillensa lampun ainiaaksi.

8 Hänen aikanaan edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta ja asettivat itsellensä kuninkaan.

9 Niin Jooram lähti sinne päällikköineen ja kaikkine sotavaunuineen. Ja hän nousi yöllä ja voitti edomilaiset, jotka olivat saartaneet hänet, ja sotavaunujen päälliköt.

10 Niin edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta vapaiksi, aina tähän päivään asti. Siihen aikaan luopui hänen vallanalaisuudestaan myös Libna, koska hän oli hyljännyt Herran, isiensä Jumalan.

11 Hänkin teetti uhrikukkuloita Juudan vuoristoon ja saattoi Jerusalemin asukkaat haureuteen ja vietteli Juudan.

13 vaan olet vaeltanut Israelin kuningasten tietä ja saattanut Juudan ja Jerusalemin asukkaat haureuteen, niinkuin Ahabin suku saattoi heidät haureuteen; ja koska myös olet tappanut veljesi, jotka olivat sinun isäsi perhekuntaa ja paremmat kuin sinä,

14 katso, sentähden Herra rankaisee sinun kansaasi, poikiasi, vaimojasi ja kaikkea, mitä sinulla on, kovalla vitsauksella;

16 Niin Herra herätti Jooramia vastaan filistealaisten hengen ja niiden arabialaisten hengen, jotka asuivat etiopialaisten naapureina,

17 ja he menivät Juudaa vastaan, valloittivat sen ja veivät saaliinaan kaiken tavaran, mitä oli kuninkaan linnassa, niin myöskin hänen poikansa ja vaimonsa, niin ettei hänelle jäänyt muuta poikaa kuin Jooahas, hänen nuorin poikansa.

18 Ja kaiken tämän jälkeen Herra rankaisi häntä parantumattomalla sisusvaivalla.

19 Parin vuoden kuluttua, toisen vuoden lopulla, hänen sisuksensa taudin voimasta tunkeutuivat ulos, ja hän kuoli koviin tuskiin. Mutta hänen kansansa ei polttanut hänen kunniakseen kuolinsuitsutusta, niinkuin oli poltettu hänen isiensä kunniaksi.

20 Hän oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. Ja hän meni pois kenenkään kaipaamatta, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin, mutta ei kuningasten hautoihin.