1 Mais tarde, os exércitos dos reis de Moabe, de Amom e de uma parte dos amonitas, declarou guerra a Jeosafá e ao povo de Judá.

2 Chegou ao conhecimento de Jeosafá que um vasto exército estava a marchar contra ele, das partes do mar Salgado, da Síria, e que já estava em Hazazom-Tamar (também conhecida por Engedi).

3 Jeosafá ficou profundamente abalado com estas notícias e logo decidiu implorar o socorro do Senhor. Assim anunciou que todo o povo de Judá deveria jejuar durante um tempo.

4 Todo o povo de toda a parte da nação veio até Jerusalém para orarem juntos ao Senhor. Jeosafá pôs-se em pé no meio do povo reunido no pátio novo do templo, e fizeram a seguinte oração:

6 Senhor Deus dos nossos pais - único Deus em todos os céus, o dominador de todos os reinos da Terra - tu tens todo o poder, toda a força. Quem poderá fazer-te frente?

7 Ó nosso Deus, não foste tu quem expulsou os povos pagãos que viviam nesta terra antes do teu povo aqui chegar? E não foste tu quem deu esta terra aos descendentes de Abraão, o teu amigo? Foi o teu povo que se estabeleceu aqui e que construiu este templo para ti, crendo sinceramente quem em tempos de angústia como este -sempre que fôssemos confrontados com uma calamidade, fosse guerra, doença ou fome- pudéssemos aqui vir na tua presença, neste templo, e clamar que nos salves, que nos ouças e nos socorras.

10 Agora, atenta para o que os exércitos de Amom, de Moabe e do monte Seir estão a fazer. Tu não permitiste aos nossos antepassados que invadissem essas terras, quando vinham saindo do Egipto; e como tal, contornaram-nas e não as destruíram. Agora, vê só a recompensa que nos dão! Querem pôr-nos fora desta terra que nos deste.

12 Ó nosso Deus, não os deterás tu? Não temos forma de nos protegermos contra esse poderoso exército. Não sabemos o que fazer; apenas temos os olhos postos em ti.

13 Enquanto aquele povo todo, vindo de todas as partes de Judá, ali estava perante o Senhor, com os seus filhos, as suas mulheres, e seus bebés, o Espírito do Senhor veio sobre um dos homens presentes - Jaaziel (filho de Zacarias, filho de Benaia, filho de Jeiel, filho de Matanias o levita, que era um dos filhos de Asafe).

15 Que todo o povo me escute, povo de Judá e de Jerusalém, e tu também, ó rei Jeosafá!, exclamou ele. Assim diz o Senhor, 'Não tenham medo! Não fiquem paralisados por este poderoso exército! Porque esta batalha não é vossa, mas de Deus!

16 Amanhã, vão e ataquem-nos! Encontrá-los-ão subindo as ladeiras de Ziz, no fim do vale que se abre sobre o deserto de Jeruel. Mas nem terão necessidade de lutar! Tomem os vossos lugares de combate e fiquem quietos, e vejam só a maravilhosa operação de salvação que Deus realizará para vocês, ó povo de Judá e de Jerusalém! Não tenham medo, nem desfaleçam. Partam amanhã, porque o Senhor está convosco!'

18 Então o rei Jeosafá inclinou-se, tocando com o rosto em terra, e todo o povo de Judá mais o de Jerusalém fez o mesmo, adorando o Senhor. Os levitas do clã de Coate mais os do clã de Coré levantaram-se para louvar o Senhor Deus de Israel com cânticos vibrantes e de grande ressonância.

20 Na manhã seguinte, cedo, as forças de Judá dirigiram-se para o deserto de Tecoa. Jeosafá, a meio do caminho, mandou-os parar e falou-lhes assim: Escutem-me todos, ó povo de Judá e de Jerusalém. Creiam no Senhor vosso Deus, e serão protegidos. Creiam nos seus profetas, e tudo correrá bem!

21 Depois de ter consultado os líderes do povo, o rei determinou que um coro abriria a marcha do exército, vestido com as roupas santas e cantando o seguinte tema, A sua misericórdia é para sempre, louvando e agradecendo ao Senhor enquanto iam andando.

22 Ora, no momento em que começaram a cantar e a entoar os louvores, o Senhor fez com que os exércitos, tanto de Amom, como de Moabe, mais o da montanha de Seir, começassem a guerrar entre si, destruindo-se mutuamente! Primeiro foram os dois exércitos dos amonitas e dos moabitas que investiram contra os do monte Seir, matando-os a todos. Quando acabaram, voltaram-se um contra o outro, os dois exércitos! Quando a tropa de Judá chegou ao miradouro que dá sobre o deserto, tudo o que podiam ver era só corpos mortos, jazendo no solo - nem um só dos seus inimigos escapou.

25 O rei Jeosafá mais o povo desceram para apanhar o despojo e carregar o dinheiro, roupa e jóias tirados dos corpos - era tanto que levou três dias a saquear! No quarto dia juntaram-se no vale da Bênção, como é chamado hoje, e aí louvaram entusiasticamente o Senhor!

27 Voltaram para Jerusalém, com Jeosafá à frente, cheios de alegria pela forma maravilhosa como o Senhor os tinha livrado dos seus inimigos. Entraram em Jerusalém acompanhados por uma orquestra de harpas, liras e trombetas, dirigindo-se para o templo.

29 Quando os reinos vizinhos souberam do que acontecera, que o Senhor, ele próprio, combatera contra os inimigos de Israel, o temor de Deus caiu sobre eles. O reino de Jeosafá permaneceu assim sossegado, porque era Deus quem lhes dava paz.

31 Jeosafá tornou-se rei de Judá aos trinta e cino anos de idade, e reinou vinte e cinco anos em Jerusalém. A sua mãe chamava-se Azuba, e era filha de Sili. Foi um bom rei, tal como o fora seu pai Asa. Fez sempre o possível por não se desviar dos caminhos do Senhor, com a ressalva de que não destruiu os nichos de ídolos das colinas, nem o povo chegou a estar inteiramente decidido a seguir o Deus dos seus antepassados.

34 Outro relato dos acontecimentos respeitantes ao reinado de Jeosafá, do princípio ao fim da sua vida, pode encontrar-se na história de Jeú, o filho de Hanani, inserta nos Anais dos Reis de Israel.

35 No fim da sua vida, Jeosafá, rei de Judá, aliou-se a Acazias, rei de Israel, que era um homem mau. Associaram-se para a construção de navios, em Eziom-Geber, que navegassem até Tarsis.

37 Então Eliezer, filho de Dodava, de Maressa, profetizou contra Jeosafá, dizendo-lhe assim: Visto que te aliaste com o rei Acazias, o Senhor destruiu já essa obra que mandaste executar. Com efeito, aqueles navios naufragaram, nunca tendo chegado a Tarsis.

1 Senjälkeen tulivat mooabilaiset ja ammonilaiset, ja heidän kanssaan myös muita paitsi ammonilaisia, sotimaan Joosafatia vastaan.

3 Silloin Joosafat peljästyi ja kääntyi kysymään Herralta ja kuulutti paaston koko Juudaan.

4 Niin Juuda kokoontui etsimään apua Herralta; myös kaikista Juudan kaupungeista tultiin etsimään Herraa.

5 Ja Joosafat astui esiin Juudan ja Jerusalemin seurakunnassa, Herran temppelissä, uuden esipihan edessä

7 Sinä, meidän Jumalamme, karkoitit tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja annoit sen ystäväsi Aabrahamin jälkeläisille ikuisiksi ajoiksi.

8 He asettuivat tänne ja rakensivat täällä sinulle, sinun nimellesi, pyhäkön sanoen:

9 'Jos meitä kohtaa joku onnettomuus, miekka, rangaistustuomio, rutto tai nälänhätä, niin me astumme tämän temppelin eteen ja sinun eteesi, sillä sinun nimesi on tässä temppelissä; ja me huudamme sinua hädässämme, ja sinä kuulet ja autat'.

10 Ja katso, siinä ovat nyt ammonilaiset ja mooabilaiset ja Seirin vuoristolaiset, joiden alueen kautta sinä et antanut israelilaisten kulkea, kun he tulivat Egyptin maasta, vaan nämä kääntyivät heistä pois eivätkä tuhonneet heitä.

11 Katso, nyt he kostavat sen meille: he tulevat karkoittamaan meitä maasta, joka on sinun omasi ja jonka sinä olet antanut meidän omaksemme.

13 Kaikki Juudan miehet seisoivat siinä Herran edessä pikkulapsineen, vaimoineen ja poikineen.

14 Ja Herran Henki tuli seurakunnan keskellä Jahasieliin, Sakarjan poikaan, joka oli Benajan poika, joka Jegielin poika, joka Mattanjan poika, leeviläisen, joka oli Aasafin jälkeläisiä,

16 Menkää huomenna heitä vastaan. Katso, he nousevat silloin Siisin solaa pitkin, ja te kohtaatte heidät laakson päässä, itäänpäin Jeruelin erämaasta.

18 Silloin Joosafat kumartui kasvoillensa maahan, ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat lankesivat Herran eteen, rukoilemaan Herraa.

19 Ja ne leeviläiset, jotka olivat Kehatin ja Koorahin jälkeläisiä, nousivat ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa, ylen korkealla äänellä.

22 Ja juuri kun he alottivat riemuhuudon ja ylistysvirren, antoi Herra väijyjiä tulla ammonilaisten, mooabilaisten ja Seirin vuoristolaisten selkään, jotka olivat hyökänneet Juudan kimppuun; ja heidät voitettiin.

23 Sillä ammonilaiset ja mooabilaiset asettuivat Seirin vuoristolaisia vastaan tuhoamaan ja hävittämään heitä; ja kun he olivat lopettaneet Seirin asukkaat, auttoivat he toisiaan toistensa tuhoamisessa.

24 Kun Juudan miehet tulivat paikalle, josta voi tähystää erämaahan, ja kääntyivät joukkoon päin, niin katso, ruumiita makasi maassa, ei kukaan ollut pelastunut.

25 Niin Joosafat väkineen tuli ryöstämään heiltä saalista, ja he löysivät heidän seastaan paljon sekä tavaraa että ruumiita ja kalliita kaluja. Ja he ottivat itsellensä enemmän kuin saivat kannetuksi; he ryöstivät saalista kolme päivää, sillä sitä oli paljon.

26 Neljäntenä päivänä he kokoontuivat Beraka-laaksoon; sillä siellä he kiittivät Herraa. Siitä on sen paikan nimenä Beraka-laakso vielä tänäkin päivänä.

27 Senjälkeen kaikki Juudan ja Jerusalemin miehet, ja Joosafat heidän etunenässään, kääntyivät iloiten paluumatkalle Jerusalemiin, sillä Herra oli antanut heille ilon heidän vihollisistaan.

28 Ja he tulivat soittaen harpuilla, kanteleilla ja torvilla Jerusalemiin, Herran temppeliin.

29 Ja Jumalan kauhu valtasi kaikkien maitten valtakunnat, kun he kuulivat Herran sotineen Israelin vihollisia vastaan.

30 Sitten Joosafatin valtakunnalla oli rauha; hänen Jumalansa soi hänen päästä rauhaan joka taholla.

31 Niin hallitsi Joosafat Juudaa. Hän oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentä viisi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär.

32 Ja hän vaelsi isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, ja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä.

33 Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet, eikä kansa vielä ollut kiinnittänyt sydäntänsä isiensä Jumalaan.

34 Mitä muuta on kerrottavaa Joosafatista, sekä hänen aikaisemmista että myöhemmistä vaiheistaan, katso, se on kirjoitettuna Jeehun, Hananin pojan, historiassa, joka on otettu Israelin kuningasten kirjaan.

35 Senjälkeen Joosafat, Juudan kuningas, liittoutui Ahasjan, Israelin kuninkaan, kanssa, joka oli jumalaton menoissaan.

36 Hän liittoutui tämän kanssa rakentaakseen laivoja, joiden oli määrä kulkea Tarsiiseen; ja niin he rakensivat laivoja Esjon-Geberissä.