1 Tinham-se passado já vinte anos desde que Salomão se tornara rei, e os seus projectos de grandes construções, como o templo e o palácio real, estavam concretizados.

2 Por isso consagrou então as suas energias à reconstrução das cidades que Hirão rei de Tiro lhe dera, e repovoou-as com gente de Israel.

3 Foi também por essa altura que Salomão atacou a cidade de Hamate-Zobá e a tomou.

4 Edificou Tadmor no deserto, e construiu povoações em Hamate como centros de abastecimento.

5 Fortificou as cidades de Bete-Horom de Cima e Bete-Horom de Baixo, ambas de reabastecimento, reconstruindo as muralhas e reforçando os portões das entradas.

6 Edificou igualmente Baalate e outras cidades de depósito de abastecimentos nessa altura, construindo ao mesmo tempo povoações onde os seus carros de combate e os cavalos eram mantidos e guardados. Também construiu, tanto em Jerusalém como no Líbano e em todas as terras do seu domínio, tudo quanto teve em mente edificar.

7 Iniciou a prática, que se mantém ainda hoje em dia, de obrigar ao tributo de trabalho obrigatório os heteus, os amorreus, os perizeus, os heveus e os jebuseus - descendentes daqueles povos que os israelitas não tinham destruído totalmente. Contudo, a isso nunca obrigou nenhum cidadão israelita; estes foram chamados, sim, mas para o serviço militar, como soldados e como oficiais, como condutores de carros de combate e como tropa de cavalaria; além disso tinha duzentos e cinquenta deles como responsáveis pelos diversos serviços da administração pública.

11 Salomão mudou as instalações da sua mulher, a filha do Faraó, da cidade de David para o novo palácio que lhe construira. Ela não deve viver no palácio do rei David, explicou ele, porque a arca do Senhor esteve ali e é solo sagrado.

12 Salomão ofereceu holocaustos ao Senhor sobre o altar que fizera e que estava defronte do pórtico do templo. O número dos sacrifícios variava de dia para dia, segundo as instruções dadas por Moisés; aos sábados havia sacrifícios extras, assim como nas luas novas e nas três festividades anuais - a celebração da Páscoa, a festividade das semanas e a festividade dos tabernáculos. Na atribuição das funções e dos postos que os sacerdotes deviam ocupar, seguiu o esquema que o seu pai tinha preparado; também aos levitas foi atribuído trabalho de louvor e de apoio às funções dos sacerdotes, de acordo com os deveres diários destes; colocou também as equipas de porteiros em cada entrada do templo. Salomão não fez a mais pequena alteração às ordens deixadas por David com respeito a estas funções assim como às do pessoal responsável pelo tesouro.

16 Assim, Salomão completou inteiramente a construção do templo.

17 O monarca foi às cidades portuárias de Eziom-Geber e de Elote em Edom para preparar a saída de uma frota que lhe fora enviada por Hirão. Este barcos, com uma tripulação experiente, que o rei Hirão lhe tinha mandado, trabalhando em conjunto com os homens de Salomão, foram a Ofir e trouxeram de lá dezasseis toneladas de ouro para o soberano de Israel.

1 Niiden kahdenkymmenen vuoden kuluttua, joina Salomo oli rakentanut Herran temppelin ja oman linnansa,

2 linnoitti Salomo ne kaupungit, jotka Huuram oli antanut hänelle, ja hän asetti israelilaisia niihin asumaan.

3 Ja Salomo meni Hamat-Soobaan ja valloitti sen.

4 Hän linnoitti myös Tadmorin erämaassa ja kaikki varastokaupungit, jotka hän oli rakentanut Hamatiin.

5 Vielä hän linnoitti Ylä-Beet-Hooronin ja Ala-Beet-Hooronin muureilla, porteilla ja salvoilla varustetuiksi kaupungeiksi;

6 samoin Baalatin ja kaikki varastokaupungit, jotka hänellä oli, ja kaikki vaunukaupungit ja ratsumiesten kaupungit ja kaikki muut paikat, mitkä hän tahtoi linnoittaa Jerusalemissa ja Libanonilla ja kaikessa hallitsemassaan maassa.

7 Kaiken kansan, mitä oli jäänyt jäljelle heettiläisistä, amorilaisista, perissiläisistä, hivviläisistä ja jebusilaisista, kaikki, jotka eivät olleet israelilaisia,

8 ne niiden jälkeläiset, jotka vielä olivat jäljellä maassa ja joita israelilaiset eivät olleet tuhonneet, ne Salomo saattoi työveron alaisiksi, aina tähän päivään asti.

9 Mutta israelilaisista Salomo ei tehnyt ketään työorjakseen, vaan heitä oli sotilaina, hänen vaunusoturiensa päällikköinä ja hänen sotavaunujensa ja ratsumiestensä päällikköinä.

10 Maaherrojen virkamiehiä oli Salomolla kaksisataa viisikymmentä, jotka vallitsivat väkeä.

12 Siihen aikaan Salomo uhrasi polttouhreja Herralle Herran alttarilla, jonka hän oli rakentanut eteisen eteen.

13 Hän uhrasi kunakin päivänä sen päivän uhrit Mooseksen käskyn mukaan, sapatteina ja uudenkuun päivinä sekä juhlina kolme kertaa vuodessa: happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana.

14 Ja hän asetti, niinkuin hänen isänsä Daavid oli säätänyt, pappien osastot toimittamaan virkaansa ja leeviläiset suorittamaan tehtäviänsä, veisaamaan ylistysvirsiä ja palvelemaan pappeja, kunakin päivänä sen päivän tehtävissä, sekä ovenvartijat osastoittain joka ovelle, sillä niin oli Jumalan mies Daavid käskenyt.

15 Eikä missään poikettu kuninkaan käskyistä, mitä tuli pappeihin, leeviläisiin ja aarrekammioihin.

16 Ja niin suoritettiin Salomon kaikki työt, Herran temppelin perustamispäivään asti, sekä siihen saakka, kunnes se valmistui. Niin oli Herran temppeli valmis.

17 Siihen aikaan Salomo meni Esjon-Geberiin ja Elatiin, joka on meren rannalla Edomin maassa.

18 Ja Huuram lähetti palvelijansa tuomaan hänelle laivoja. Palvelijat olivat meritaitoisia ja menivät yhdessä Salomon palvelijain kanssa Oofiriin ja noutivat sieltä kultaa neljäsataa viisikymmentä talenttia ja toivat sen kuningas Salomolle.