1 Terminou então a construção do templo alomão trouxe para o seu interior os dons consagrados ao Senhor pelo seu pai, o rei David; foram arrumados nos tesouros do templo.

2 Salomão convocou então para Jerusalém todos os líderes de Israel -os cabeças de tribos e de clãs- para a cerimónia de transferência da arca do tabernáculo que se encontrava na cidade de David (também conhecida por Sião) para a sua nova morada no templo. Esta celebração teve lugar no mês de Outubro, pela ocasião da festividade dos tabernáculos. Sob o olhar dos chefes de Israel, os levitas ergueram a arca e tiraram-na do tabernáculo, com todos os outros recipientes sagrados. O rei Salomão, assim como os outros, sacrificaram ovelhas e bois perante a arca, em tal quantidade que ninguém tentou sequer contar!

7 Depois os sacerdotes levaram a arca para a sala interior do templo -o lugar santíssimo- e colocou-a sob as asas dos querubins; essas asas cobriam pois toda a arca e os seus varais. Estes últimos eram tão longos que podiam ser vistos do lado de fora da sala, ainda que não do exterior do edifício. A arca encontra-se ali ainda no dia de hoje. Nela havia as duas tábuas de pedra que Moisés lá colocara, no Monte Horebe, quando o Senhor fez uma aliança com o povo de Israel, ao tempo em que deixaram o Egipto.

11 Depois de terem executado as cerimónias da sua própria purificação, os sacerdotes participaram todos nas cerimónias, sem preocupação com as funções de cada um. Os levitas davam louvores ao Senhor quando os sacerdotes saíam do lugar santíssimo! Como cantores havia Asafe, Hemã, Jedutum, mais todos os seus filhos e irmãos, vestidos com roupas tecidas com linho fino; mantinham-se no lado oriental do altar. Esse coro era acompanhado por cento e vinte sacerdotes tocando trombetas, enquanto outros tocavam címbalos, liras e harpas. Tanto a banda como o coro louvavam harmoniosamente e agradeciam ao Senhor, porque a sua benignidade dura para sempre. As frases dos cantores eram acompanhadas e intercaladas com partes musicais, pelos instrumentos. O tema fundamental dessa acção de louvores era O Senhor é bom! A sua bondade é eterna!Nessa altura, a glória do Senhor, vindo como uma nuvem luminosa, encheu o templo, de tal forma que nem sequer os sacerdotes puderam continuar a ministrar.

1 Kun kaikki työ, minkä Salomo teetti Herran temppeliin, oli valmis, vei Salomo sinne isänsä Daavidin pyhät lahjat. Hopean, kullan ja kaikki kalut hän pani Jumalan temppelin aarrekammioihin.

2 Sitten Salomo kokosi Israelin vanhimmat ja kaikki sukukuntien johtomiehet, israelilaisten perhekunta-päämiehet, Jerusalemiin, tuomaan Herran liitonarkkia Daavidin kaupungista, se on Siionista.

3 Niin kokoontuivat kuninkaan luo kaikki Israelin miehet juhlapäivänä, joka on seitsemännessä kuussa.

4 Ja kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet saapuville, nostivat leeviläiset arkin,

5 ja he veivät arkin ja ilmestysmajan sinne, sekä kaiken pyhän kaluston, joka oli majassa; leeviläiset papit veivät ne sinne.

6 Ja kuningas Salomo seisoi arkin edessä ynnä koko Israelin kansa, joka oli kokoontunut hänen luoksensa; ja he uhrasivat lampaita ja raavaita niin paljon, että niitä ei voitu luetella eikä laskea.

7 Ja papit toivat Herran liitonarkin paikoilleen temppelin kuoriin, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle.

8 Sillä kerubit levittivät siipensä sen paikan ylitse, missä arkki oli, ja niin kerubit peittivät ylhäältä päin arkin ja sen korennot.

9 Ja korennot olivat niin pitkät, että niiden arkista ulkonevat päät voi nähdä kaikkeinpyhimmän edustalta, mutta ulkoa niitä ei voinut nähdä. Ja ne jäivät sinne tähän päivään asti.

10 Arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi taulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra oli tehnyt liiton israelilaisten kanssa, heidän lähdettyänsä Egyptistä.

11 Kun papit lähtivät pyhäköstä-sillä kaikki siellä olevat papit olivat pyhittäneet itsensä, osastoihin katsomatta;

12 ja kaikki leeviläiset veisaajat, Aasaf, Heeman ja Jedutun poikinensa ja veljinensä, seisoivat hienoihin pellavavaatteisiin puettuina kymbaaleineen, harppuineen ja kanteleineen itään päin alttarista, ja heidän kanssaan sata kaksikymmentä pappia, jotka puhalsivat torviin;

14 niin että papit eivät voineet astua toimittamaan virkaansa pilven tähden; sillä Herran kirkkaus täytti Jumalan temppelin.