1 Numa visão, o Senhor revelou a Obadias o futuro da terra de Edom. Chegou a notícia da parte do Senhor, disse ele, que Deus enviou um embaixador às nações com a seguinte mensagem: Atenção! Deverão mandar os vossos exércitos contra a terra de Edom para a destruir!

2 Vou fazer-te pequeno entre as nações, Edom, tornando-te desprezível.

3 És orgulhoso porque vives nas alturas, no cimo de falésias inacessíveis. Quem é que pode chegar até aqui, gabaste tu.

4 Não se enganem a si próprios! Ainda que se elevem como águias, e construam os ninhos nas estrelas, derrubar-vos-ei daí abaixo, diz o Senhor.

5 Muito melhor teria sido para vocês que ladrões tivessem vindo de noite assaltar-vos - porque nunca chegariam a levar tudo o que vocês possuem! Ou, no caso das vossas vinhas serem roubadas, pelo menos deixariam ficar uns cachos mais desprezíveis!

6 Mas o que há-de acontecer na verdade é que cada recanto, cada lugar, por mais escondido que esteja, será vasculhado e roubado, e tudo o que valer alguma coisa será levado.

7 Todos os teus aliados se voltarão contra ti e colaborarão na tua expulsão da terra. Prometer-te-ão paz, ao mesmo tempo que conspiram contra ti, para te destruir. Os teus amigos de confiança lançar-te-ão armadilhas e todas as tuas anti-estratégias falharão.

8 Nesse dia, nem um só sábio será deixado em todo Edom! diz o Senhor. Antes encherei aqueles que eram considerados como tal, com estupidez.

9 Os mais valentes soldados de Temã ficarão atrapalhados e paralizados, perante o exterminador.

10 E isto porquê? Por causa do que fizeram ao vosso irmão Israel. Assim, os vossos pecados serão expostos perante todos, para que os vejam. Envergonhado e sem defesa alguma, serás exterminado para sempre.

11 Abandonaste Israel, quando ele mais precisava de auxílio. Mantiveste-te à distância, recusando levantar um dedo que fosse para ajudar, contra os invasores que vieram tirar-lhe o que possuia e repartir Jerusalém como despojo de guerra; portaste-te como um dos seus inimigos.

12 Não devias ter feito isso. Não devias ter ficado satisfeito quando o vieram buscar para o levar para longe, para terras estranhas; não devias ter-te alegrado com o seu infortúnio; não devias ter-te rido dele, nesse tempo de desgraça para ele.

13 Tu próprio entraste na terra de Israel, nesses dias de calamidade, e o pilhaste. Tornaste-te rico à custa dele.

14 Colocaste-te nos cruzamentos das estradas para apanhar os que fugiam; apanhaste os fugitivos e entregaste-os aos seus adversários, nesse tempo terrível de grande tragédia para eles.

15 A recompensa do Senhor em breve cairá sobre todas as nações pagãs. Tal como fizeram com Israel assim vos será feito. Os vossos actos recairão sobre as vossas cabeças.

16 Vocês beberam a minha taça de castigo sobre a minha santa montanha, e as nações todas beberão por ela igualmente; sim, bebam e depois desapareçam da história como se nunca tivessem existido.

17 Mas Jerusalém tornar-se-á um refúgio, um caminho de escape. Israel tornará a ocupar a terra.

18 Israel será como um fogo lançado sobre os campos ressequidos de Edom que tudo incendiará. Não haverá sobreviventes da casa de Esaú, porque o Senhor assim falou.

19 Então o meu povo que vive no Negueve ocupará a região das colinas de Edom; os que vivem nas planícies da Judeia possuirão as planuras dos filisteus, e reapoderar-se-ão dos campos de Efraim e da Samaria. O povo de Benjamim tornará a possuir Gileade.

20 Os exilados israelitas regressarão e ocuparão toda a terra da costa fenícia, até Zarefate. Os que estavam cativos na Ásia Menor voltarão à sua terra natal e conquistarão as povoações remotas do Negueve.

21 Levantar-se-ão salvadores que virão a Jerusalém, e que governarão Edom. O Senhor será rei!

2 Katso, vähäiseksi minä teen sinut kansojen seassa, ylen halveksittu olet sinä oleva.

4 Vaikka tekisit pesäsi korkealle niinkuin kotka ja vaikka sen sija olisi tähtien välissä, minä syöksen sinut sieltä alas, sanoo Herra.

5 Jos varkaat tulisivat kimppuusi, jos yölliset rosvot, kuinka voisit tulla niin hävitetyksi: eivätkö he varastaisi vain sen, mitä tarvitsevat? Jos viininkorjaajat tulisivat luoksesi, eivätkö he jättäisi jälkikorjuuta?

6 Mutta kuinka onkaan Eesau läpikotaisin etsitty, hänen kätkönsä pengotut!

7 Sinut on ajettu rajalle asti, kaikki liittolaisesi ovat sinut pettäneet. Ystäväsi ovat vieneet sinusta voiton, ovat panneet taritsemasi leivän paulaksi sinun eteesi. -Ei ole hänessä taitoa.

8 Totisesti, sinä päivänä, sanoo Herra, minä lopetan viisaat Edomista ja taidon Eesaun vuorelta.

9 Ja sinun sankarisi, Teeman, kauhistuvat, niin että viimeinenkin mies häviää Eesaun vuorelta murhatöitten tähden.

10 Väkivallan tähden veljeäsi Jaakobia kohtaan peittää sinut häpeä, ja sinut hävitetään ikiajoiksi.

11 Sinä päivänä, jona sinäkin olit läsnä, päivänä, jona vieraat veivät pois hänen rikkautensa, jona muukalaiset tunkeutuivat sisään hänen porteistaan ja heittivät Jerusalemista arpaa, olit myöskin sinä niinkuin yksi heistä.

12 Mutta älä katso iloiten veljesi päivää, hänen onnettomuutensa päivää; älä ilku juutalaisia heidän turmionsa päivänä äläkä suullasi suurentele ahdistuksen päivänä.

13 Älä tunkeudu sisään minun kansani portista heidän hätäpäivänänsä. Älä katso iloiten, myös sinä, hänen onnettomuuttansa hänen hätäpäivänänsä. Älä ojenna kättäsi hänen rikkauteensa hänen hätäpäivänänsä.

14 Älä seiso tienhaarassa hävittämässä hänen pelastuneitansa. Älä luovuta hänen pakoonpäässeitänsä ahdistuksen päivänä.

15 Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja: Niinkuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi.

16 Sillä niinkuin te olette juoneet minun pyhällä vuorellani, niin tulevat kaikki pakanakansat juomaan ainiaan: he juovat ja särpivät ja ovat, niinkuin ei heitä olisi ollutkaan.

17 Mutta Siionin vuorella saavat olla pelastuneet, ja se on oleva pyhä, ja Jaakobin heimo on perivä perintönsä.

18 Jaakobin heimo on oleva tuli ja Joosefin heimo liekki, mutta Eesaun heimo kuin olki, ja ne polttavat sen ja kuluttavat sen; eikä jää pakoonpäässyttä Eesaun heimosta. Sillä Herra on puhunut.

19 Ja he ottavat perinnöksensä Etelämaan ynnä Eesaun vuoren, Alankomaan ynnä filistealaiset; he ottavat perinnöksensä Efraimin maan ja Samarian maan, Benjaminin ynnä Gileadin.

20 Ja tästä väestä, israelilaisista, viedyt pakkosiirtolaiset ottavat perinnöksensä kanaanilaiset Sarpatiin asti. Ja Jerusalemin pakkosiirtolaiset, jotka ovat Sefaradissa, ottavat perinnöksensä Etelämaan kaupungit.

21 Pelastajat nousevat Siionin vuorelle tuomitsemaan Eesaun vuorta. Ja kuninkuus on oleva Herran.