1 Meu filho, obedece às minhas palavras, esconde dentro de ti os meus mandamentos. Obedece-me e viverás, guarda os meus preceitos como a coisa mais preciosa que possues. Escreve-os para que os tenhas sempre à mão; grava-os no teu íntimo.

4 Considera a sabedoria como uma irmã a quem ames, como um membro querido da tua família. Para que te proteja do aliciamento das mulheres de conduta desonesta, que procuram atrair com conversas ardilosas.

6 Um dia, aproximando-me da janela da minha casa e olhando para a rua, reparei num rapaz, um moço bem pobre de juízo, que se dirigia para a casa duma dessas mulheres, num recanto da rua. Era já o fim do dia, anoitecia. As sombras favoreciam-no.

10 E ela saiu-lhe ao encontro, arranjada provocantemente e com ar ligeiro das que nunca param em casa, que andam pelas esquinas das ruas, nos lugares mais frequentados, procurando por todos os lados.

13 Então, aproximou-se, beijou-o e disse-lhe com descaramento:

14 Decidi fazer hoje uns sacrifícios de louvor, que tinha em dívida. Por isso vim a correr à tua procura, a saber onde estavas. Olha, já pus na cama bonitas colchas bordadas com linho fino do Egipto, e perfumei-a com mirra, aloés e canela. Vem já, vamo-nos saciar de amores e gozar até de manhã. Porque o meu marido não está em casa, deve ter ido a um sítio distante. Eu vi que até levou bagagem e dinheiro. Com certeza que não volta para casa antes da lua cheia.

21 E assim o seduziu, com muita conversa e palavrinhas doces. E ele deixou-se enfeitiçar. Quando vi que a seguia, veio-me à lembrança um boi que levam para o matadouro, ou um veado apanhado numa armadilha de caça, em que só lhe resta esperar que um tiro certeiro lhe atravesse o corpo, ou ainda uma ave, correndo rápida para o sítio onde vai ficar presa num laço, sem pensar que está ali o fim da sua vida.

24 Agora ouçam-me, meus filhos; mas ouçam-me com atenção. Não percam o controlo dos vossos desejos; afastem-se delas e dos sítios por onde andam. Porque têm sido causa de ruína de muita gente. São muitas as suas vítimas. Frequentar a casa delas é seguir pelo caminho que conduz à morte e ao inferno.

1 Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni.

2 Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi.

3 Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun.

5 että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka sanoillansa liehakoitsee.

6 Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi,

7 ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla.

8 Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja asteli hänen majaansa päin

9 päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä.

10 Ja katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä.

11 Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona;

12 milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa.

13 Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle:

15 Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt.

16 Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta.

17 Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia.

18 Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta.

19 Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas.

21 Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa:

22 kkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi,

23 niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.

24 Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja.

25 Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa.

26 Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut.

27 Hänen majastaan käyvät tuonelan tiet, jotka vievät alas tuonelan kammioihin.