1 Nas colinas de Efraim vivia um homem chamado Mica.

2 Um dia ele disse para a mãe: Aquelas mil e cem moedas de prata que julgas terem-te roubado, tendo amaldiçoado o ladrão, fui eu quem as tirou!Que Deus te abençoe por teres confessado tal coisa.

3 E assim lhe devolveu o dinheiro. Eu quero dar este dinheiro ao Senhor, para que seja contado a teu favor, declarou ela. Vou mandar esculpir uma imagem e cobri-la de prata.

4 A mãe pegou então em duzentas das moedas, levou-as a um ourives, que lhes fez um ídolo e que ela colocou num nicho em casa. Mica já tinha uma colecção de ídolos, além de um éfode e de alguns terafins, e designou um dos seus próprios filhos como sacerdote. (Porque nesses dias Israel não tinha rei, de tal forma que cada qual fazia o que melhor parecia aos seus olhos.)

7 Entretanto houve um levita da cidade de Belém em Judá que chegou àquela região de Efraim, procurando um lugar onde se instalasse para viver. Aconteceu passar ali pela casa de Mica.

9 Donde vens?, perguntou-lhe Mica.Sou levita, de Belém em Judá, e procuro lugar para viver.

10 Fica aqui comigo. Serás o meu sacerdote e conselheiro. Dou-te cento e dez gramas de prata por ano, mais roupa para te vestires e alimentação, além de um quarto. O jovem aceitou e ficou a viver com Mica. Este consagrou-o como seu sacerdote pessoal.

13 Agora tenho a certeza de que o Senhor me abençoará, exclamou Mica, porque tenho levita como sacerdote!

1 Efraimin vuoristossa oli mies, nimeltä Miika.

4 Mutta hän antoi rahat takaisin äidilleen. Ja hänen äitinsä otti kaksisataa hopeasekeliä ja antoi ne kultasepälle, joka niistä teki veistetyn ja valetun jumalankuvan. Se oli sitten Miikan talossa.

5 Sillä miehellä, Miikalla, oli siis jumalanhuone, ja hän teetti kasukan ja kotijumalien kuvia ja asetti yhden pojistaan itsellensä papiksi.

6 Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.

7 Juudan Beetlehemissä oli nuori mies, Juudan sukukuntaa; hän oli leeviläinen ja asui siellä muukalaisena.

8 Tämä mies lähti siitä kaupungista, Juudan Beetlehemistä, asuaksensa muukalaisena, missä vain sopisi; ja vaeltaessaan tietänsä hän tuli Efraimin vuoristoon, Miikan talolle asti.

11 Ja leeviläinen suostui asettumaan sen miehen luo, ja tämä piti sitä nuorta miestä kuin omaa poikaansa.

12 Miika asetti leeviläisen virkaan, ja nuoresta miehestä tuli hänen pappinsa, ja hän jäi Miikan taloon.