1 Ouve, ó Israel! Hoje vão atravessar o rio Jordão e começar a tirar às nações do lado de lá a posse dessas terras. São nações muito maiores e mais poderosas do que vocês! Vivem em cidades rodeadas de altas muralhas. No meio delas vivem os famosos gigantes de Anaque, a quem ninguém pode fazer frente!

3 Mas o Senhor vosso Deus irá adiante de vocês e será para eles como um fogo devorador que os consumirá de tal forma que num curto espaço de tempo vocês os conquistarão e os lançarão fora dali.

4 Então, quando o Senhor tiver feito isso em vosso favor, não digam para vocês mesmos: 'O Senhor ajudou-nos porque somos bons e justos!' Não, de maneira nenhuma; foi antes por causa da maldade dessas outras nações que ele fez isso. Não foi por que vocês fossem gente recta e honesta que o Senhor os expulsou na vossa frente. Repito, foi por causa da impiedade desses povos, e também por causa daquilo que prometera aos vossos antepassados, Abraão, Isaque e Jacob. Jeová o vosso Deus dá-vos esta boa terra não por causa de vocês serem especialmente justos, pois que não o são, vocês são antes gente má e teimosa.

7 Não se lembram vocês como continuamente provocavam a ira do Senhor vosso Deus no deserto desde o dia em que deixaram o Egipto até agora? Durante todo esse tempo, constantemente se revoltaram contra ele!

8 Não se lembram de como o encolorizaram no Monte Horebe? Ele estava pronto a destruir-vos. Eu estava lá na montanha nessa altura, recebendo os termos em que o Senhor estabelecia convosco uma aliança; eram duas placas de pedra com essas leis lá inseridas. Lá estive por quarenta dias e quarenta noites sem nada comer por todo esse tempo; nem água sequer bebi. No fim desses quarenta dias e noites o Senhor entregou-me a aliança, as placas onde ele tinha escrito os mandamentos que ordenara oralmente, falando convosco da montanha cercada de fogo, enquanto o povo olhava lá em baixo.

12 O Senhor disse-me que descesse depressa, porque o povo que eu conduzira para fora do Egipto se corrompera, afastando-se rapidamente das leis de Deus e fizeram um ídolo de metal fundido.

13 'Deixa-me sozinho, para que destrua este povo mau e obstinado

15 Desci então da montanha, trazendo nas mãos as duas lápides com as leis de Deus lá inscritas. E ao descer logo vi lá em baixo o bezerro que vocês tinham feito, no vosso terrível pecado contra o Senhor vosso Deus. Como se desviaram tão depressa! Levantei as placas e lancei-as ao chão, partindo-as, sob os vossos olhos! Então durante outros quarenta dias e noites estive perante o Senhor, sem nada comer nem beber; pois que vocês tinham feito aquilo que o Senhor mais abominava, provocando assim grandemente a sua ira. Receei muito por vocês nessa altura, porque vi bem como o Senhor estava mesmo pronto para vos destruir. Mas ainda dessa vez ele aceitou ouvir-me. Arão corria grande risco porque o Senhor estava muito irado contra ele; mas eu orei e o Senhor poupou-o. Tomei então o vosso pecado - quer dizer, o bezerro que tinham feito - fi-lo arder e moí-o até ficar em pó; seguidamente lancei isso para a torrente que jorrava da montanha.

22 Depois, foi novamente em Tabera, e mais tarde outra vez em Massá, que vocês encolerizaram o Senhor. E ainda em Quibrote-Hatava fizeram o mesmo. Em Cades-Barneia, quando o Senhor vos disse para penetrarem na terra que vos tinha dado, vocês revoltaram-se e não quiseram acreditar que ele vos ajudaria; recusaram mais uma vez obedecer-lhe. Sim, vocês foram rebeldes contra o Senhor desde os primeiros dias em que vos conheci. Por isso estive prostrado perante o Senhor esses quarenta dias e noites, quando o Senhor estava pronto a destruir-vos.

26 Eu orei dizendo-lhe: 'Ó Senhor Deus, não destruas o teu próprio povo. São a tua possessão, que salvaste do Egipto com o teu grande poder, com a tua força gloriosa. Não leves em consideração a rebelião, o endurecimento deste povo, lembra-te em vez disso das promessas que fizeste aos teus servos Abraão, Isaque e Jacob. Oh, peço-te que perdoes a tremenda maldade e o pecado deste povo. Porque se o destruires, os egípcios dirão - Foi por causa do Senhor não ter sido capaz de os levar até à terra que lhes prometera! - ou então ainda - Destruiu-os porque afinal lhes queria mal; trouxe-os para o deserto para os assassinar ali! - Mas, Senhor, eles são o teu povo, a tua possessão, que tiraste do Egipto pelo teu grande poder, com o teu poderoso braço.'

2 anakilaisten suuren ja kookkaan kansan, jonka sinä tunnet ja josta olet kuullut sanottavan: 'Kuka kestää anakilaisten edessä?'

3 Niin tiedä nyt, että Herra, sinun Jumalasi, käy sinun edelläsi niinkuin kuluttava tuli; hän hävittää heidät ja nöyryyttää heidät sinun edessäsi, ja sinä karkoitat heidät ja hukutat heidät nopeasti, niinkuin Herra on sinulle puhunut.

4 Kun Herra, sinun Jumalasi, työntää heidät sinun tieltäsi, niin älä ajattele sydämessäsi näin: 'Minun vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut ottamaan tämän maan omakseni'. Sillä näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra karkoittaa heidät sinun tieltäsi.

5 Et sinä vanhurskautesi ja oikeamielisyytesi tähden pääse ottamaan heidän maatansa omaksesi, vaan näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi ja täyttääksensä, mitä Herra valalla vannoen on luvannut sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

6 Tiedä siis, ettei Herra, sinun Jumalasi, sinun vanhurskautesi tähden anna sinulle tätä hyvää maata omaksesi; sillä sinä olet niskurikansa.

7 Muista äläkä unhota, kuinka sinä erämaassa vihoitit Herran, sinun Jumalasi. Siitä päivästä alkaen, jona sinä lähdit Egyptin maasta, aina siihen saakka, kun te tulitte tähän paikkaan, te olette niskoitelleet Herraa vastaan.

8 Myöskin Hoorebilla te vihoititte Herran, ja Herra vihastui teihin, niin että hän aikoi tuhota teidät. 9:

9 Kun minä olin noussut vuorelle vastaanottamaan kivitaulut, sen liiton taulut, jonka Herra oli tehnyt teidän kanssanne, olin minä vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta.

10 Ja Herra antoi minulle ne kaksi kivitaulua, joihin oli kirjoitettu Jumalan sormella, ja niissä oli kaikki ne sanat, jotka Herra oli puhunut teille vuorelta, tulen keskeltä, silloin kun seurakunta oli koolla.

11 Ja niiden neljänkymmenen päivän ja neljänkymmenen yön kuluttua Herra antoi minulle ne kaksi kivitaulua, liitontaulut.

12 Ja Herra sanoi minulle: 'Nouse ja astu nopeasti täältä alas, sillä sinun kansasi, jonka sinä veit pois Egyptistä, on turmion tehnyt. Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota minä käskin heidän vaeltaa; he tekivät itselleen valetun kuvan.'

13 Ja Herra puhui minulle sanoen: 'Minä olen nähnyt, että tämä kansa on niskurikansa.

14 Anna minun olla, minä tuhoan heidät ja pyyhin pois heidän nimensä taivaan alta. Mutta sinusta minä teen väkevämmän ja lukuisamman kansan, kuin se on.'

15 Silloin minä käännyin ja astuin alas vuorelta, vuoren palaessa tulena; ja minulla oli käsissäni ne kaksi liitontaulua.

16 Ja niin minä näin, että te olitte rikkoneet Herraa, teidän Jumalaanne, vastaan: olitte tehneet itsellenne valetun vasikankuvan, pian poikenneet siltä tieltä, jota Herra oli käskenyt teidän vaeltaa.

17 Silloin minä tartuin molempiin tauluihin ja heitin ne käsistäni ja murskasin ne teidän silmienne edessä.

18 Ja minä heittäydyin Herran eteen ja olin, niinkuin edelliselläkin kerralla, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta, kaiken sen synnin tähden, jota te olitte tehneet, kun teitte sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoititte hänet.

19 Sillä minä pelkäsin sitä vihaa ja kiivautta teitä vastaan, joka oli vallannut Herran, niin että hän aikoi tuhota teidät. Ja Herra kuuli minua vielä silläkin kertaa.

20 Myöskin Aaroniin Herra vihastui niin suuresti, että hän aikoi tuhota hänet, ja minä rukoilin silloin myöskin Aaronin puolesta.

21 Sitten minä otin teidän tekemänne syntikuvatuksen, vasikan, ja poltin sen tulessa, löin sen palasiksi ja rouhensin sen hienoksi, aivan kuin tuhaksi, ja sen tuhan minä heitin puroon, joka juoksi vuorelta.

22 Tabeerassa, Massassa ja Kibrot-Hattaavassa te vielä vihoititte Herran.

23 Ja kun Herra tahtoi lähettää teidät Kaades-Barneasta ja sanoi: 'Menkää ja ottakaa omaksenne se maa, jonka minä teille annan', niin te niskoittelitte Herran, teidän Jumalanne, käskyä vastaan ettekä uskoneet häneen ettekä kuulleet hänen ääntänsä.

24 Te olette niskoitelleet Herraa, teidän Jumalaanne, vastaan aina siitä päivästä alkaen, jona minä opin teidät tuntemaan.

25 Silloin minä heittäydyin Herran eteen ja olin siinä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä; sillä Herra oli sanonut aikovansa tuhota teidät.

26 Ja minä rukoilin Herraa ja sanoin: Herra, Herra, älä tuhoa kansaasi ja perintöosaasi, jonka sinä suuruudessasi vapahdit ja jonka sinä veit pois Egyptistä väkevällä kädellä.

27 Muista palvelijoitasi Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia, älä katso tämän kansan uppiniskaisuutta, jumalattomuutta ja syntiä,

28 ettei sanottaisi siinä maassa, josta sinä veit meidät pois: 'Koska Herra ei kyennyt viemään heitä siihen maahan, jonka hän oli heille luvannut, ja koska hän vihasi heitä, vei hän heidät täältä pois surmatakseen heidät erämaassa'.