1 Depois voltámo-nos contra a terra de Basã, do rei Ogue. Este, mobilizou imediatamente o seu exército e atacou-nos em Edrei. Mas o Senhor disse-me que não o temesse. 'Todo o seu povo e a sua terra serão vossos

3 Assim o Senhor nos ajudou a lutar contra o rei Ogue e o seu povo, e matá-los a todos. Conquistámos todas as suas sessenta povoações, tendo ocupado inteiramente a região de Argobe de Basã. Eram cidades fortificadas, rodeadas por altas muralhas e com as entradas vedadas por fortes portões. Além disso apoderámo-nos igualmente das cidades desprotegidas.

6 Destruímos assim totalmente o reino de Basã, tal como fizemos com o reino de Siom em Hesbom, liquidando toda a população - homens, mulheres e crianças. Conservámos, no entanto, o gado que repartimos por todos nós.

8 Possuíamos agora toda a terra dos dois reis amorreus, a nascente do rio Jordão, todo o território desde o vale de Arnom até ao monte Hermon. (Os sidónios chamam ao monte Hermom, Siriom, enquanto que os amorreus dão-lhe o nome de Senir.)

10 Tínhamos agora conquistado todas as cidades do planalto, todo o Gileade e Basã, até às cidades de Salca e de Edrei.

11 O rei Ogue de Basã era o último dos gigantes de Refaim. A sua cama de ferro conserva-se num museu de Raba, uma das cidades dos amonitas, e mede quatro metros de comprimento por dois de largo.

12 Foi por essa altura que dei a terra conquistada às tribos de Rúben, de Gad e à meia-tribo de Manassés. Às duas primeiras dei a área que vai de Aroer na ribeira de Arnom, mais metade do monte Gileade, incluindo as suas povoações. A meia-tribo de Manassés recebeu o resto de Gileade, e tudo o que tinha constituído o reino de Ogue, a região de Argone. (Basã é por vezes também chamada a terra dos Refains.) O agregado de Jair, da tribo de Manassés conquistou toda a região de Argone, ou seja Basã, até às fronteiras dos gesuritas e dos maacatitas; e deram a esse território o seu próprio nome, chamando-lhe Havote-Jair, e é assim que ainda hoje é conhecido. Então dei Gileade ao agregado de Maquir. As tribos de Rúben e de Gad receberam a área que se estende desde o ribeiro de Jaboque, em Gileade, que era a fronteira dos amonitas, até ao meio da depressão onde corre o rio Arnom. Também tiveram a Arabá, limitada a ocidente pelo Jordão, com uma fronteira entre Quinerete e o monte Pisga, até ao mar Salgado, também chamado mar de Arabá.

18 Por essa ocasião lembrei às tribos de Rúben e de Gad, assim como à meia-tribo de Manassés, que, apesar do Senhor lhes ter dado aquela terra, não poderiam estabelecer-se definitivamente antes que os seus guerreiros tivessem levado os seus irmãos das outras tribos a atravessar o Jordão e a ocupar a terra que o Senhor lhes tinha dado.

19 'Contudo as vossas mulheres e os meninos

21 A seguir disse a Josué: 'Viste o que o Senhor vosso Deus fez a estes dois reis. Farás o mesmo a todos os reinos do outro lado do Jordão. Não receies aquelas nações, porque o Senhor vosso Deus será quem lutará por vocês.'

23 Nessa altura fiz um pedido ao Senhor. 'Ó Senhor Deus, peço-te que me deixes entrar na terra prometida, essa boa terra que está para além do Jordão, com as suas belas montanhas, assim como o Líbano, onde nos levará toda a grandeza e todo o poder que tens vindo a revelar-nos; porque, que outro Deus pode haver, no céu ou na Terra, capaz de fazer tudo o que fizeste por nós?'

26 Mas o Senhor estava muito zangado comigo, por vossa causa, e não me deixou entrar na terra. 'Basta! Não me fales mais nesse assunto

29 Assim ficámos neste vale, perto de Bete-Peor.

2 Mutta Herra sanoi minulle: 'Älä pelkää häntä, sillä minä annan sinun käsiisi hänet ja kaiken hänen kansansa ja hänen maansa. Tee hänelle, niinkuin teit Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, joka asui Hesbonissa.'

3 Ja niin Herra, meidän Jumalamme, antoi meidän käsiimme myöskin Oogin, Baasanin kuninkaan, ja kaiken hänen sotaväkensä, ja me voitimme hänet, päästämättä pakoon ainoatakaan.

4 Ja me valloitimme silloin kaikki hänen kaupunkinsa-ei ollut ainoatakaan kaupunkia, jota emme olisi heiltä ottaneet-kuusikymmentä kaupunkia, koko Argobin seudun, Oogin valtakunnan Baasanissa,

5 kaikki nämä kaupungit korkeilla muureilla, porteilla ja salvoilla varustettuja, ja sen lisäksi vielä suuren joukon linnoittamattomia pikkukaupunkeja.

6 Ja me vihimme ne tuhon omiksi, niinkuin olimme tehneet Siihonille, Hesbonin kuninkaalle; me vihimme tuhon omiksi jokaisessa kaupungissa miehet, naiset ja lapset.

7 Mutta kaiken karjan ynnä saaliin kaupungeista me ryöstimme itsellemme.

8 Niin me otimme silloin kahdelta amorilaisten kuninkaalta, jotka hallitsivat tuolla puolella Jordanin, heidän maansa Arnon-joesta aina Hermonin vuoreen asti-

9 siidonilaiset kutsuvat Hermonia Sirjoniksi, mutta amorilaiset kutsuvat sitä Seniriksi-

10 kaikki ylätasangon kaupungit ja koko Gileadin ja koko Baasanin aina Salkaan ja Edreihin, Baasanissa oleviin Oogin valtakunnan kaupunkeihin, saakka.

11 Sillä Baasanin kuningas Oog oli yksin enää jäljellä viimeisistä refalaisista. Hänen basaltista tehty ruumisarkkunsa on vieläkin ammonilaisten kaupungissa Rabbassa; se on yhdeksää kyynärää pitkä ja neljää kyynärää leveä, mitattuna tavallisella kyynärämitalla.

12 Kun me silloin olimme ottaneet omaksemme tämän maan, annoin minä sen osan siitä, joka alkaa Aroerista, Arnon-joen varrelta, sekä puolet Gileadin vuoristoa kaupunkeineen ruubenilaisille ja gaadilaisille.

13 Loput Gileadista ja koko Baasanin, Oogin valtakunnan, minä annoin toiselle puolelle Manassen sukukuntaa, koko Argobin seudun; koko tätä Baasania kutsutaan refalaisten maaksi.

14 Jaair, Manassen poika, valtasi koko Argobin seudun aina gesurilaisten ja maakatilaisten alueeseen saakka, ja hän kutsui nämä seudut, se on Baasanin, oman nimensä mukaan Jaairin leirikyliksi, niinkuin niitä kutsutaan vielä tänäkin päivänä.

15 Ja Maakirille minä annoin Gileadin.

16 Ja ruubenilaisille ja gaadilaisille minä annoin maan Gileadista aina Arnon-jokeen, jokilaakson keskikohtaan saakka, joka on rajana, ja Jabbok-jokeen saakka, joka on ammonilaisten rajana;

17 niin myös Aromaan, Jordan rajana, Kinneretistä aina Aromaan mereen, Suolamereen, saakka, Pisgan rinteiden juurelle, itään päin.

18 Ja silloin minä käskin teitä ja sanoin: 'Herra, teidän Jumalanne, on antanut teille tämän maan omaksenne. Mutta te, kaikki sotakuntoiset miehet, lähtekää asestettuina veljienne, israelilaisten, etunenässä.

19 Ainoastaan vaimonne, lapsenne ja karjanne-sillä minä tiedän teillä olevan paljon karjaa-jääkööt kaupunkeihinne, jotka minä olen teille antanut,

20 kunnes Herra suo veljienne, samoinkuin teidänkin, päästä rauhaan, kun hekin ovat ottaneet omaksensa sen maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille Jordanin tuolta puolelta; sitten saatte palata takaisin, kukin omistamallensa maalle, jonka minä olen teille antanut.'

21 Ja silloin minä käskin Joosuaa ja sanoin: 'Sinä olet omin silmin nähnyt kaiken, mitä Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt näille kahdelle kuninkaalle. Samalla tavalla Herra on tekevä kaikille valtakunnille, joihin sinä menet.

22 Älkää niitä peljätkö, sillä Herra, teidän Jumalanne, sotii itse teidän puolestanne.'

23 Ja silloin minä anoin Herralta armoa sanoen:

24 'Herra, Herra, sinä olet alkanut näyttää palvelijallesi valtasuuruuttasi ja väkevää kättäsi; sillä kuka on se jumala taivaassa tai maassa, joka voi tehdä sellaisia töitä ja niin voimallisia tekoja kuin sinä?

25 Niin salli minun nyt mennä katsomaan sitä hyvää maata, joka on tuolla puolella Jordanin, tuota ihanaa vuoristoa ja Libanonia.'

26 Mutta Herra oli julmistunut minuun teidän tähtenne eikä kuullut minua, vaan sanoi minulle: 'Riittää! Älä puhu minulle enempää tästä asiasta.

27 Nouse Pisgan huipulle ja kohota katseesi länteen ja pohjoiseen, etelään ja itään ja katsele silmilläsi; sillä tämän Jordanin yli sinä et mene.

28 Ja anna määräyksiä Joosualle, vahvista ja rohkaise häntä. Sillä hän menee sinne tämän kansan edellä, ja hän jakaa heille perinnöksi sen maan, jonka sinä näet.'