1 E agora, ó Israel, ouve cuidadosamente estes estatutos que te transmito, e obedece-lhes se quiseres viver e entrar na posse da terra que o Senhor deu aos vossos antepassados.
2 Não lhes acrescentem mais coisa alguma, nem diminuem seja o que for deles; cumpramnos, porque vos foram comunicados pelo Senhor mesmo, o vosso Deus.
3 Vocês viram o que o Senhor fez por vocês em Baal-Peor, onde destruiu muita gente por ter prestado culto a ídolos.
4 Contudo todos aqueles que permaneceram fiéis ao Senhor vosso Deus estão vivos ainda hoje.
5 São pois estes os mandamentos que devem cumprir quando chegarem à terra onde passarão a viver. Foram dados directamente pelo Senhor nosso Deus a mim primeiro, para que os passasse depois a vocês. Se lhes obedecerem, comunicar-vos-ão sabedoria e inteligência. E quando as nações da vizinhança ouvirem falar desses mandamentos, exclamarão: 'Não há nação tão sábia e sensata como Israel!' Porque, que outro povo haverá, grande ou pequeno, que tenha Deus a viver no seu meio, como acontece com o Senhor nosso Deus, que está sempre entre nós, pronto para quando o chamamos? E que nação há, seja de que grandeza for, que tenha leis tão justas como estas que vos dou hoje?
9 Mas tenham muito cuidado! Nunca se esqueçam daquilo que viram Deus fazer por vocês. Que os seus milagres possam ter um efeito profundo e permanente sobre as vossas vidas. Contem aos vossos filhos e netos as maravilhas que ele executou. Digam-lhes em especial o que aconteceu no dia em que estiveram perante o Senhor no Monte Horebe, e em que ele me disse: 'Convoca todo o povo para que venha à minha presença, e instruí-los-ei para que aprendam a reverenciar-me e ensinem aos seus descendentes as minhas leis.' Vocês ali estiveram na base da montanha, e esta ardia em fogo; subiam chamas até ao céu, rodeadas por nuvens negras e espessa escuridão. O Senhor falou-vos desde aquele fogo; ouviram-lhe as palavras, mas não o viram. Foi ali que proclamou as leis a que deverão obedecer - os dez mandamentos - e escreveu-as em duas placas de pedra. Sim, foi nessa altura que o Senhor me mandou decretar-vos as leis a que devem obedecer quando chegarem à terra prometida.
15 Mas atenção! Vocês nunca chegaram a ver a forma que Deus tem nesse dia em que ele vos falou desde aquelas labaredas no Monte Horebe; por isso não se enganem a si mesmos, tentando fazer alguma imagem de Deus - ou um ídolo, sob que forma for, seja dum homem ou duma mulher, dum animal quadrúpede ou duma ave, dum réptil ou dum peixe. Nunca levantem os vossos olhos para o firmamento, a fim de adorar o Sol ou a Lua ou as estrelas. O Senhor libertou-vos do cativeiro do Egipto para que sejam um povo seu, especial, que lhe pertença em particular; isto mesmo é o que vocês são agora.
21 Mas ele zangou-se comigo por vossa causa, e prometeu que eu não atravessaria o rio Jordão para a boa terra que vos dá para que a possuam. Por isso devo morrer no lado de cá do rio. Dêem muita atenção para que não quebrem a aliança que o Senhor vosso Deus fez convosco! Uma forma de a anularem será fazerem imagens de ídolos de qualquer espécie, visto que o Senhor vos proibiu isso de uma forma muito especial. Deus é cioso, é como um fogo devorador.
25 No futuro quando os vossos filhos e netos, os vossos descendentes, tiverem já nascido na terra onde se vão instalar, quando já tiver passado bastante tempo depois de terem ocupado a terra, quando começarem a corromper-se, modelando e talhando ídolos, e o Senhor vosso Deus ficar muito encolerizado por causa do vosso pecado. Os céus e a Terra são testemunhas em como serão rapidamente destruídos e postos fora da terra. Daqui a pouco irão pois atravessar o rio e tomar a terra. Mas os dias que ali viverem não serão muito prolongados; e então serão duramente aniquilados. Jeová vos espalhará entre as outras nações, e ficarão reduzidos em número. Lá, nessas terras bem distantes, prestarão culto a ídolos, feitos meramente de madeira e de pedra, ídolos que não podem nem ver, nem ouvir, nem comer, nem cheirar!
29 Então começarão a procurar Jeová o vosso Deus, e hão-de encontrá-lo quando o procurarem com todo o vosso coração, com toda a vossa alma. Quando esses tempos amargos caírem sobre vocês, nesse futuro que há-de vir, então finalmente hão-de voltar-se para o Senhor vosso Deus e ouvir o que ele vos disse. Porque o Senhor vosso Deus é misericordioso - não vos abandonará, nem vos destruirá totalmente, nem se esquecerá das promessas que fez aos vossos antepassados.
32 Em toda a história da humanidade, desde o tempo em que Deus criou o homem sobre a Terra, procurem de uma ponta à outra do mundo, se podem encontrar alguma coisa semelhante a isto: uma nação inteira ouvindo a voz de Deus, falando do meio do fogo como aconteceu convosco, e continuando a viver! Que outro exemplo se poderá achar semelhante a este, em que Deus tira todo um povo da escravidão, enviando contra os que o dominavam terríveis pragas, poderosos milagres, guerra e terror? E foi isso que o Senhor vosso Deus fez por vocês no Egipto, mesmo perante os vossos olhos. E ele fez isso tudo para que se dessem perfeitamente conta de que Jeová é Deus, e de que não há outro semelhante a ele. Fez que ouvissem a sua voz, instruindo-vos desde os céus; mostrou-vos o seu tremendo fogo sobre a terra; escutaram mesmo as próprias palavras proferidas por Deus de dentro desse fogo.
37 Foi porque amou os vossos antepassados, e porque decidiu abençoar os seus descendentes, que ele com a sua presença vos trouxe para fora do Egipto, numa grande demonstração do seu poder. Lançou fora na vossa frente outras nações muito mais poderosas do que vocês, e deu-vos a terra deles como vossa propriedade, o que aliás se está a cumprir agora. Esta é a ideia maravilhosa que deverá ocupar o vosso pensamento - que Jeová é Deus tanto nos céus como aqui na Terra; não há outro além dele. Terão de obedecer a estas leis que hoje vos transmito, para que tudo vos vá bem, a vocês e aos vossos filhos, e para que vivam para sempre nesta terra que o Senhor vosso Deus vos dá.
41 Então Moisés ordenou ao povo de Israel que pusesse de parte três cidades na parte nascente do rio Jordão, nas quais alguém que tivesse acidentalmente morto outra pessoa pudesse refugiar-se. Estas povoações foram Bezer, no planalto do deserto, para a tribo de Rúben; Ramote, em Gileade, para a tribo de Gad, e Golã, em Basã ,para a tribo de Manassés.
44 Seguem-se então as leis que Moisés deu ao povo de Israel, depois de este ter deixado o Egipto, enquanto estavam acampados na margem oriental do rio Jordão, perto da cidade de Bete-Peor. Esta foi a terra antes ocupada pelos amorreus, sob o domínio do rei Siom, e cuja capital era Hesbom; tanto este como o seu povo foram destruídos por Moisés, pelos israelitas. Israel conquistou não só esta terra como também a do rei Ogue, de Basã - aliás os dois reis eram amorreus desse lado do Jordão. Israel tomou também todo o território desde Aroer no limite da depressão do ribeiro de Arnom, até ao monte Siriom, também chamado por vezes Hermon; assim como todo o oriente Arabá a nascente do Jordão, até ao Mar Salgado, sob as ravinas do monte Pisga.
2 Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan.
3 Te olette omin silmin nähneet, mitä Herra teki Baal-Peorin asiassa, kuinka Herra, sinun Jumalasi, hävitti sinun keskuudestasi jokaisen, joka lähti kulkemaan Baal-Peorin perässä.
4 Mutta te, jotka riipuitte kiinni Herrassa, teidän Jumalassanne, te kaikki olette elossa vielä tänä päivänä.
5 Katso, minä olen opettanut teille käskyt ja säädökset, niinkuin Herra, minun Jumalani, on minua käskenyt, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne.
6 Noudattakaa ja seuratkaa niitä, sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä. Kun he kuulevat kaikki nämä käskyt, sanovat he: 'Totisesti, viisas ja ymmärtäväinen kansa on tämä suuri kansa'.
7 Sillä onko toista suurta kansaa, jonka jumalat ovat sitä niin lähellä, kuin Herra, meidän Jumalamme, on lähellä meitä, niin usein kuin me häntä rukoilemme?
8 Ja onko toista suurta kansaa, jolla on niin vanhurskaat käskyt ja säädökset, kuin on koko tämä laki, jonka minä tänä päivänä teille annan?
9 Ole vain varuillasi ja ota itsestäsi tarkka vaari, ettet unhota, mitä omin silmin olet nähnyt, ja ettei se lähde sinun sydämestäsi koko elinaikanasi, vaan että ilmoitat sen lapsillesi ja lastesi lapsille:
10 mitä tapahtui sinä päivänä, jona seisoit Herran, sinun Jumalasi, edessä Hoorebilla, kun Herra sanoi minulle: 'Kokoa kansa, niin minä julistan heille sanani, että he oppisivat pelkäämään minua, niin kauan kuin elävät maan päällä, ja opettaisivat lapsensakin siihen'.
11 Ja te astuitte esille ja jäitte seisomaan vuoren juurelle, ja vuori paloi tulena, joka loimusi sisimpään taivaaseen asti pimeyden ja synkkien pilvien keskellä.
12 Ja Herra puhui teille tulen keskeltä. Sanat te kuulitte, mutta ette nähneet hänen muotoansa, kuulitte vain äänen.
13 Ja hän ilmoitti teille liittonsa, jonka hän käski teidän pitää, nimittäin ne kymmenen käskysanaa; ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun.
14 Ja minun Herra silloin käski opettaa teille käskyt ja säädökset, että te seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne.
15 Ottakaa siis itsestänne tarkka vaari-sillä te ette sinä päivänä, jona Herra puhui teille tulen keskeltä Hoorebilla, nähneet hänestä minkäänkaltaista muotoa-
16 ettette menettele kelvottomasti ettekä tee itsellenne jumalankuvaa, ette minkään muotoista patsasta, ette miehen tai naisen kuvaa,
17 ette maan päällä liikkuvan nelijalkaisen eläimen kuvaa, ette taivaan alla lentävän siivekkään linnun kuvaa,
18 ette maassa matelevaisen kuvaa ettekä vesissä maan alla olevan kalan kuvaa;
19 ja ettet, kun nostat silmäsi taivasta kohti ja katselet aurinkoa ja kuuta ja tähtiä, kaikkea taivaan joukkoa, anna vietellä itseäsi kumartamaan ja palvelemaan niitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, on jakanut ne kaikille muille kansoille koko taivaan alla.
20 Onhan Herra ottanut teidät ja vienyt pois rautapätsistä, Egyptistä, että teistä tulisi hänen perintökansansa, niinkuin nyt on tapahtunut.
21 Mutta Herra vihastui minuun teidän tähtenne ja vannoi, etten minä saa mennä Jordanin yli enkä tulla siihen hyvään maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi,
22 vaan että minä kuolen tässä maassa enkä mene Jordanin yli. Mutta te menette sen yli ja otatte tuon hyvän maan omaksenne.
23 Niin varokaa, ettette unhota Herran, teidän Jumalanne, liittoa, jonka hän on tehnyt teidän kanssanne, ettekä tee itsellenne jumalankuvaa, mitään sen muotoista kuvaa, jota Herra, sinun Jumalasi, on kieltänyt sinua tekemästä.
24 Sillä Herra, sinun Jumalasi, on kuluttava tuli, kiivas Jumala.
25 Kun sitten sinulle on syntynyt lapsia ja lasten lapsia ja te olette vanhentuneet maassa, ja jos te silloin menettelette kelvottomasti ja teette itsellenne jumalankuvan, minkämuotoisen kuvan hyvänsä, ja siten teette sitä, mikä on pahaa Herran, sinun Jumalasi, silmissä, ja vihoitatte hänet,
26 niin minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että teidät äkkiä hävitetään siitä maasta, johon te menette Jordanin yli ottamaan sen omaksenne; te ette saa kauan elää siellä, vaan teidät tuhotaan kokonaan.
27 Ja Herra hajottaa teidät kansojen sekaan, ja ainoastaan vähäinen joukko teitä on jäävä niiden pakanakansojen keskelle, joiden tykö Herra teidät kuljettaa.
28 Ja siellä te palvelette jumalia, jotka ovat ihmiskätten tekoa, puuta ja kiveä, jotka eivät näe eivätkä kuule, eivät syö eivätkä hajua tunne.
29 Mutta sitten sinä siellä etsit Herraa, sinun Jumalaasi, ja sinä löydät hänet, kun kysyt häntä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi.
30 Kun olet ahdistuksessa ja kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, niin sinä palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä.
31 Sillä Herra, sinun Jumalasi, on laupias Jumala. Hän ei jätä sinua eikä hukuta sinua; hän ei unhota sinun isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille valalla vahvistanut.
32 Sillä kysy menneiltä ajoilta, jotka ovat olleet ennen sinua, alkaen siitä päivästä, jona Jumala loi ihmiset maan päälle, kysy taivaan äärestä toiseen: onko koskaan mitään näin suurta tapahtunut, tai onko mitään tällaista ikinä kuultu?
33 Onko mikään kansa kuullut Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä, niinkuin sinä olet kuullut, ja kuitenkin jäänyt elämään?
34 Tahi onko mikään jumala koettanut mennä ottamaan itsellensä kansaa toisen kansan keskuudesta koettelemuksilla, tunnusteoilla ja ihmeillä, sodalla, väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella ja suurilla, peljättävillä teoilla, minkä kaiken Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt teille Egyptissä, sinun silmiesi edessä?
35 Sinun on annettu se nähdä, tietääksesi, että Herra on Jumala, eikä muuta jumalaa ole kuin hän.
36 Taivaasta hän antoi sinun kuulla äänensä opettaaksensa sinua, ja maan päällä hän antoi sinun nähdä suuren tulensa, ja sinä kuulit hänen sanansa tulen keskeltä.
37 Koska hän siis rakasti sinun isiäsi ja valitsi heidän jälkeläisensä itselleen ja itse suurella voimallaan vei sinut pois Egyptistä
38 karkoittaen sinun tieltäsi kansoja, suurempia ja väkevämpiä kuin sinä, ja tuoden sinut heidän maahansa antaakseen sen sinulle perintöosaksi, niinkuin nyt on tapahtunut,
39 niin tiedä siis tänä päivänä ja paina se sydämeesi, että Herra on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä, eikä muuta jumalaa ole.
41 Silloin Mooses erotti kolme kaupunkia tuolta puolelta Jordanin, auringon nousun puolelta,
42 että niihin voisi paeta tappaja, joka on tappanut toisen tahtomattaan ja häntä ennestään vihaamatta; paetkoon hän johonkin näistä kaupungeista, niin hän saa elää.
43 Ne olivat: ruubenilaisille Beser erämaassa, ylätasangolla; gaadilaisille Raamot Gileadissa ja manasselaisille Goolan Baasanissa.
44 Tämä on se laki, jonka Mooses antoi israelilaisille,
45 ja nämä ovat ne todistukset, käskyt ja oikeudet, jotka Mooses julisti israelilaisille, heidän lähdettyään Egyptistä,
46 tuolla puolella Jordanin, laaksossa, vastapäätä Beet-Peoria, Siihonin, amorilaisten kuninkaan, maassa, hänen, joka asui Hesbonissa ja jonka Mooses ja israelilaiset voittivat, lähdettyänsä Egyptistä.
47 Ja he ottivat omakseen hänen maansa ja Oogin, Baasanin kuninkaan, maan, kahden amorilaisten kuninkaan maat, jotka ovat tuolla puolella Jordanin, auringon nousuun päin,
48 alkaen Aroerista, joka on Arnonjoen rannalla, aina Sirjonin vuoreen, se on Hermoniin, saakka,
49 sekä koko Aromaan, tuolla puolella Jordanin, idän puolella, aina Aromaan mereen saakka, Pisgan rinteiden juurelle.