1 Existe um tempo próprio para tudo, e há uma época para cada coisa debaixo do céu:

2 um tempo para nascer e um tempo para morrer; um tempo para plantar e um tempo para colher o que se semeou;

3 um tempo para matar, um tempo para curar as feridas; um tempo para destruir e outro para reconstruir;

4 um tempo para chorar e um tempo para rir; um tempo para se lamentar e outro para dançar de alegria;

5 um tempo para espalhar pedras, um tempo para as juntar; um tempo para abraçar, um tempo para afastar quem se chega a nós;

6 um tempo para andar à procura e outro para perder; um tempo para armazenar e um para distribuir;

7 um tempo para rasgar e outro para coser; um tempo para estar calado e outro tempo para falar;

8 um tempo para amar, um tempo para odiar; um tempo para a guerra, e um tempo para a paz.

9 O que é que uma pessoa realmente obtém com o seu esforço?

10 Pensei nisto em relação às várias espécies de trabalho que Deus dá à humanidade.

11 Tudo tem o seu tempo próprio. Mas ainda que Deus tenha posto no coração do ser humano a ideia da eternidade, mesmo assim o homem não consegue atingir inteiramente o propósito das obras de Deus, desde o princípio até ao fim.

12 Por isso concluí que, primeiramente, não há nada melhor para o ser humano do que ser feliz e gozar da vida, tanto quanto puder;

13 em segundo lugar, que deve comer, beber e disfrutar do fruto do seu trabalho, pois estas coisas são um dom de Deus.

14 Uma coisa sei eu, é que tudo quanto Deus faz é perfeito, é para sempre - nada se lhe pode acrescentar ou tirar; e a intenção de Deus é que as pessoas temam o Deus todo-poderoso.

15 Aquilo que acontece agora, no presente, tanto como o que vai acontecer mais tarde, já se produziu no passado. Deus faz com que os factos se repitam.

16 Observei também isto sobre a Terra: é que a maldade reina onde o direito deveria ser aplicado e onde deveria ser feita justiça.

17 E disse para comigo: Com certeza que no momento próprio Deus julgará tudo quanto faz o ser humano, tanto o bem como o mal.

18 E assim dei-me conta que Deus permite que o mundo continue no curso do pecado para poder testar a humanidade, e para que os próprios homens verifiquem que não são melhores do que os animais.

19 Pois tanto estes como aqueles, ambos respiram o mesmo ar, ambos morrem. É assim que a humanidade não tem vantagens reais sobre os animais. Eis outra coisa absurda!

20 Tudo vai ter ao mesmo lugar - todos são pó e ao pó voltarão.

21 Quem pode provar que o fôlego do homem vai para cima e o dos animais fica no pó da terra?

22 É dessa forma que eu constatei que não há nada melhor para o homem do que ser feliz no seu trabalho; é esse o seu quinhão na terra; ninguém o fará voltar à vida para ver o que acontecerá depois dele; por isso, que disfrute do presente!

1 Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.

2 Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.

3 Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.

4 Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.

5 Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.

6 Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.

7 Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.

8 Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.

9 Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?

10 Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.

11 Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

12 Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.

13 Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.

14 Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin.

15 Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.

16 Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.

17 Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.

18 Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä.

19 Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.

20 Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.

21 Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?

22 Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?