1 Há um mal que eu vi muito frequentemente acontecer em toda a parte e com toda a gente:

2 Deus deu, a alguns, grandes riquezas e honra, de tal forma que podem ter tudo quanto pretendem, mas não lhes dá saúde para gozarem do que têm; acabam por morrer e são outros que ficam com o que tinham! Isto é absurdo e um mal bastante sério.

3 Se um indivíduo tiver centenas de filhos e filhas, e viver até muito velho, mas ao morrer deixar tão pouco dinheiro que os filhos nem sequer lhe possam fazer um funeral decente, digo que era melhor que ele tivesse sido um nado-morto.

4 Porque dessa forma o seu nascimento não teria sido considerado, e acabaria por ir para as trevas sem ter tido um nome, e sem ter visto o Sol e sem se dar conta sequer da sua existência; isso é melhor portanto do que ser velho e infeliz.

6 Ainda que se viva dois mil anos, mas se não se tiver felicidade, de que serve isso?

7 Tanto os sábios como os loucos gastam as suas vidas a angariar comida para viverem, e nunca parecem satisfeitos. Têm ambos o mesmo problema. Mas o pobre que é sábio sempre vive melhor.

9 Mais vale um pássaro na mão do que dois a voar. O andar só sonhando com coisas belas é loucura - é andar correndo em busca do nada.

10 Todas as coisas têm já o seu destino fixado; já muito antes, está decidido aquilo que qualquer homem deverá ser. Por isso de nada serve discutir com Deus sobre o nosso destino.

11 Quanto mais se falar, menos significado terão as nossas palavras; por isso, de que serve procurar falar a todo o custo?

12 Nestes poucos dias da nossa vida absurda, quem é que nos pode dizer a melhor forma de os passar? Quem é que pode saber o que teria sido melhor, no futuro, depois de ter morrido? Quem poderá conhecer o futuro?

1 On onnettomuus tämäkin, jonka olen nähnyt auringon alla ja joka raskaasti painaa ihmistä:

2 että Jumala antaa miehelle rikkautta ja tavaraa ja kunniaa, niin ettei hänen sielultaan puutu mitään kaikesta siitä, mitä hän halajaa, mutta Jumala ei salli hänen nauttia sitä, vaan sen nauttii vieras. Se on turhuutta ja raskas kärsimys.

3 Vaikka syntyisi miehelle sata lasta ja hän eläisi vuosia paljon ja paljot olisivat hänen vuottensa päivät, mutta hän ei saisi tyydyttää omaa haluaan omaisuudellansa eikä saisi edes hautaustakaan, niin minä sanon, että keskoinen olisi onnellisempi kuin hän.

4 Sillä se turhaan tulee ja pimeyteen menee, ja pimeyteen peittyy sen nimi.

5 Ei se ole aurinkoa nähnyt eikä tuntenut. Sen lepo on parempi kuin hänen.

6 Ja vaikka hän eläisi kaksi kertaa tuhannen vuotta, mutta ei saisi onnea nähdä-eikö kuitenkin kaikki mene samaan paikkaan?

7 Kaikki ihmisen vaivannäkö tapahtuu hänen oman suunsa hyväksi, ja kuitenkaan ei halu täyty.

8 Sillä mitä etua on viisaalla tyhmän edellä, ja mitä kurjalla siitä, että hän osaa oikein vaeltaa elävitten edessä?

9 Parempi silmän näkö kuin halun haihattelu. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

10 Mitä olemassa on, sille on pantu nimi jo ammoin; ja edeltä tunnettua on ollut, mitä ihmisestä on tuleva. Ei voi hän riidellä väkevämpänsä kanssa.

11 Sillä niin on: puheen paljous enentää turhuutta. Mitä etua on ihmisellä siitä?

12 (H7:1) Sillä kuka tietää, mikä on ihmiselle hyvä elämässä, hänen elämänsä lyhyinä, turhina päivinä, jotka hän viettää kuin varjo; ja kuka ilmaisee ihmiselle, mitä on tuleva hänen jälkeensä auringon alla?