1 David mobilizou trinta mil tropas especiais e levou-as até Baalá de Judá a fim de trazer de volta a arca do Senhor dos céus, cujo trono está acima dos querubins.

3 A arca foi colocada sobre um carro novo, e levada da casa de Abinadabe, que ficava numa colina; e era conduzida pelos filhos deste último - Uzá e Aiô. Aiô ia à frente; era seguido por David e pelos outros líderes de Israel que agitavam alegremente ramos de faia e tocavam instrumentos, na presença do Senhor - liras, harpas, tamborins, pandeiretas e címbalos.

6 No entanto, quando chegaram à eira de Nacom, os bois tropeçaram e Uzá estendeu o braço para segurar a Arca. A ira do Senhor acendeu-se contra ele e matou-o por causa do seu gesto; e ali ficou estendido, ao lado da arca. David ficou muito contristado por causa do que o Senhor fizera, deu àquele lugar o nome de Lugar da Ira sobre Uzá. Ainda hoje é assim chamado.

9 O rei ficou com medo do Senhor e perguntava-se a si mesmo: Como poderei eu trazer a arca para a minha cidade? Por isso resolveu não transportá-la para a cidade de David, mas levá-la antes para a casa de Obed-Edom, originário de Gate. Ela lá ficou por três meses, e o Senhor abençoou Obed-Edom e toda a sua casa e família.

12 Quando o rei teve conhecimento disto, decidiu-se novamente a trazer a arca para a cidade de David, organizando para tal uma grande celebração: a cada seis passos que os transportadores da arca faziam, paravam e esperavam que se oferecesse o sacrifício de um boi e de um cordeiro engordado. David dançava perante o Senhor com toda a exuberância, vestido com a veste sacerdotal. Foi dessa maneira que Israel trouxe para o seu local próprio a arca do Senhor. E tudo isso acompanhado de muitos gritos de júbilo e no meio de toques de trombetas.

16 Mas quando o cortejo se aproximou da cidade, Mical, a filha de Saul, que estava observando aquilo à janela, viu David saltando e dançando na presença do Senhor. Então desprezou-o no seu íntimo.

17 A arca foi colocada numa tenda que David tinha preparado para fez mais sacrifícios de holocaustos e de ofertas de paz ao Senhor. Depois abençoou o povo em nome do Senhor dos céus, e brindou cada um - homens e mulheres indiferentemente - com um pão, uma porção de vinho e um bolo de uvas. Quando tudo terminou e cada um se retirou, David regressou a casa para abençoar a sua família. No entanto Mical veio ao seu encontro e exclamou com ar irónico. Que ar glorioso tinha hoje o rei de Israel, expondo-se dessa maneira aos olhos das raparigas, ao longo das ruas, como um vadio qualquer!

21 David respondeu-lhe assim: Eu estive a dançar diante do Senhor, o qual me escolheu a mim em lugar do teu pai e da tua família, e que me nomeou chefe de Israel, o povo do Senhor! Prefiro antes parecer louco, se dessa forma puder mostrar ao Senhor a minha alegria. Não me importo mesmo de parecer ainda mais louco do que fui, pois sei que mesmo assim serei respeitado pelas raparigas, a quem te referias!

23 E Mical não teve filhos durante toda a sua vida.

1 Daavid kokosi jälleen kaikki valiomiehet Israelista, kolmekymmentä tuhatta miestä.

2 Ja Daavid ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, nousi ja lähti Juudan Baalasta, tuomaan sieltä Jumalan arkkia, jonka Herra Sebaot oli ottanut nimiinsä, hän, jonka istuinta kerubit kannattavat.

3 Ja he panivat Jumalan arkin uusiin vaunuihin ja veivät sen pois Abinadabin talosta, joka oli mäellä; ja Ussa ja Ahjo, Abinadabin pojat, ohjasivat niitä uusia vaunuja.

4 Niin he veivät Jumalan arkin pois Abinadabin talosta, joka oli mäellä, kulkien Jumalan arkin mukana, ja Ahjo kulki arkin edellä.

5 Ja Daavid ynnä koko Israelin heimo karkeloi kaikin voimin Herran edessä soittaen kaikenkaltaisilla kypressipuisilla soittimilla, kanteleilla, harpuilla, vaskirummuilla, helistimillä ja kymbaaleilla.

6 Mutta kun he tulivat Naakonin puimatantereen luo, ojensi Ussa kätensä Jumalan arkkiin ja tarttui siihen, sillä härät kompastuivat.

7 Silloin Herran viha syttyi Ussaa kohtaan, ja Jumala löi hänet siinä hänen hairahduksensa tähden, niin että hän kuoli siihen, Jumalan arkin ääreen.

8 Mutta Daavid pahastui siitä, että Herra niin oli murtanut Ussan. Siitä se paikka sai nimekseen Peres-Ussa, aina tähän päivään saakka.

10 Eikä Daavid tahtonut siirtää Herran arkkia tykönsä Daavidin kaupunkiin, vaan Daavid toimitti sen syrjään, gatilaisen Oobed-Edomin taloon.

11 Ja Herran arkki jäi kolmeksi kuukaudeksi gatilaisen Oobed-Edomin taloon. Ja Herra siunasi Oobed-Edomia ja koko hänen taloansa.

12 Kun kuningas Daavidille kerrottiin, että Herra oli Jumalan arkin tähden siunannut Oobed-Edomin taloa ja kaikkea, mitä hänellä oli, niin Daavid meni ja toi riemuiten Jumalan arkin Oobed-Edomin talosta Daavidin kaupunkiin.

13 Kun Herran arkin kantajat olivat astuneet kuusi askelta, uhrasi hän härän ja juottovasikan.

14 Ja Daavid hyppi kaikin voimin Herran edessä, ja Daavid oli puettu pellavakasukkaan.

15 Niin Daavid ja koko Israelin heimo toivat Herran arkin riemun raikuessa ja pasunain pauhatessa.

16 Kun Herran arkki tuli Daavidin kaupunkiin, katseli Miikal, Saulin tytär, ikkunasta; ja nähdessään kuningas Daavidin karkeloivan ja hyppivän Herran edessä halveksi hän häntä sydämessänsä.

17 Ja kun he olivat tuoneet Herran arkin ja asettaneet sen paikalleen majaan, jonka Daavid oli sille pystyttänyt, uhrasi Daavid polttouhreja ja yhteysuhreja Herran edessä.

18 Ja kun Daavid oli uhrannut polttouhrin ja yhteysuhrit, siunasi hän kansan Herran Sebaotin nimeen.

19 Ja hän jakoi koko kansalle, kaikelle Israelin joukolle, sekä miehille että naisille, kullekin kakun, kappaleen lihaa ja rypälekakun. Sitten kaikki kansa lähti, kukin kotiinsa.

23 Ja Miikal, Saulin tytär, ei saanut lasta kuolinpäiväänsä asti.