1 Quando Salomão terminou a construção do templo, do palácio e dos outros edifícios conforme sempre fora a sua vontade,

2 o Senhor apareceu-lhe uma segunda vez (a primeira tinha sido em Gibeão), e disse-lhe: Ouvi a tua oração. Santifiquei este templo que construiste, e pus nele o meu nome, para sempre. Vigiarei sobre ele e o meu coração ali estará constantemente. Se andares perante mim como o teu pai David, com toda a sinceridade e rectidão, obedecendo aos meus mandamentos, farei com que os teus descendentes sejam reis de Israel para sempre, tal como prometi a David quando lhe disse: 'Um dos teus filhos estará sempre sobre o trono de Israel.'

6 Contudo, se tu ou os teus filhos me voltarem as costas e se puserem a adorar outros deuses e a desobedecer-me, então levarei o povo de Israel da sua terra, da terra que lhes dei. Tirá-los-ei deste templo, que santifiquei por causa do meu nome e afastá-los-ei da minha vista. Israel tornar-se-á num alvo da troça para as nações, num provérbio que corre de boca em boca como aviso para todos os povos. Este templo ficará num montão de ruínas, e qualquer pessoa que por aqui passar ficará espantada e abanará a cabeça dizendo: 'Porque é que o Senhor fez tais coisas a esta terra e a este templo?'E a resposta será: 'O povo de Israel abandonou o Senhor seu Deus que os tirou da terra do Egipto; e agora adoram outros deuses. Foi por essa razão que o Senhor trouxe sobre eles este grande mal.'

10 Ao fim de vinte anos - que foi o tempo que Salomão levou a construir o templo e o palácio - o soberano deu vinte cidades da terra da Galileia ao rei Hirão de Tiro em pagamento de toda a madeira de cedro e de faia e de todo o ouro que este último lhe tinha fornecido para as referidas construções. Hirão deslocou-se desde Tiro para visitar as cidades e não ficou nada contente com elas.

13 Que negócio é este, meu irmão?, perguntou ele. Estas povoações não passam de montes de areia seca! (Por isso ainda hoje são chamadas por o Deserto.) É que Hirão tinha mandado Salomão quatro toneladas de ouro!

15 Salomão tinha imposto o trabalho obrigatório para construir o templo, o seu palácio, o forte de Milo, a muralha de Jerusalém, e as cidades de Hazor, de Megido e de Gezer.

16 Esta última, a cidade de Gezer, tinha sido conquistada e incendiada pelo rei do Egipto, que matou toda a sua população israelita; mais tarde deu-a em dote a sua filha, a qual se tornou numa das mulheres de Salomão. Assim o monarca reconstruiu Gezer, ao mesmo tempo que outras povoações, tais como Bete-Horom de Baixo, Baalate e Tamar, a cidade do deserto. Construiu igualmente povoações para o armazenamento de cereias, outras para arrumação dos carros de combate, para servirem de estrebarias e alojamento dos cavaleiros e ainda de arrecadação de munições, perto de Jerusalém, nas montanhas do Líbano e um pouco por toda a terra.

20 O povo recrutado para os trabalhos obrigatórios foi o que sobreviveu dos países conquistados - dos amorreus, dos heteus, dos perizeus, dos heveus e dos jebuseus. Porque o povo de Israel não tinha sido capaz de os expulsar completamente quando da conquista da terra de Israel, e por isso se mantêm ainda hoje como escravos. Salomão não recrutou nenhum israelita para esta obra; estes eram chamados antes como artífices, soldados, oficiais do exército, comandantes de companhias de carros de combate e de cavalaria. Além disso havia quinhentos e cinquenta homens de Israel com a função de fiscais dos trabalhos.

24 O monarca fez a filha de Faraó mudar os seus aposentos da cidade de David - o sector antigo de Jerusalém - para os novos apartamentos que construiu para ela no palácio. Depois fez construir o forte de Milo.

25 Após a conclusão do templo, Salomão oferecia holocaustos e sacrifícios de paz três vezes ao ano no altar que construíra. Também queimava incenso sobre ele.

26 O soberano tinha também um estaleiro naval em Eziom-Gezer, perto de Elote no Mar Vermelho na terra de Edom, onde fez construir uma armada de navios.

27 O rei Hirão forneceu marinheiros experimentados para acompanharem as tripulações de Salomão. Estas faziam viagens a Ofir, trazendo catorze toneladas e meia de ouro para o rei Salomão.

1 Kun Salomo oli saanut rakennetuksi Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja kaiken, mitä Salomo oli halunnut tehdä,

2 ilmestyi Herra Salomolle toisen kerran,

4 Ja jos sinä vaellat minun edessäni, niinkuin sinun isäsi Daavid vaelsi, vilpittömällä sydämellä ja oikeamielisesti, niin että teet kaiken, mitä minä olen käskenyt sinun tehdä, ja noudatat minun käskyjäni ja oikeuksiani,

5 niin minä pidän pystyssä sinun kuninkaallisen valtaistuimesi Israelissa ikuisesti, niinkuin minä puhuin isällesi Daavidille sanoen: 'Aina on mies sinun suvustasi oleva Israelin valtaistuimella'.

6 Mutta jos te käännytte pois minusta, te ja teidän lapsenne, ettekä noudata minun käskyjäni ja säädöksiäni, jotka minä olen teille antanut, vaan menette ja palvelette muita jumalia ja kumarratte niitä,

7 niin minä hävitän Israelin siitä maasta, jonka olen antanut heille, ja temppelin, jonka minä olen pyhittänyt nimelleni, minä heitän pois kasvojeni edestä; ja Israel tulee sananparreksi ja pistopuheeksi kaikille kansoille.

8 Ja tämä temppeli on tosin korkein, mutta jokainen, joka kulkee siitä ohi, on tyrmistyvä ja viheltävä; ja kun kysytään: 'Miksi on Herra tehnyt näin tälle maalle ja tälle temppelille?'

10 Kun olivat loppuun kuluneet ne kaksikymmentä vuotta, joiden kuluessa Salomo oli rakentanut ne kaksi rakennusta, Herran temppelin ja kuninkaan linnan,

11 Hiiramin, Tyyron kuninkaan, avustaessa Salomoa setripuilla, kypressipuilla ja kullalla, niin paljolla kuin tämä halusi, silloin kuningas Salomo antoi Hiiramille kaksikymmentä kaupunkia Galilean maakunnasta.

12 Niin Hiiram lähti Tyyrosta katsomaan niitä kaupunkeja, jotka Salomo oli antanut hänelle, mutta ne eivät miellyttäneet häntä.

14 Mutta Hiiram lähetti kuninkaalle sata kaksikymmentä talenttia kultaa.

15 Ja näin on sen työveron laita, jonka kuningas Salomo otatti rakentaaksensa Herran temppeliä, omaa linnaansa, Milloa ja Jerusalemin muuria sekä Haasoria, Megiddoa ja Geseriä.

16 Farao, Egyptin kuningas, oli näet tullut ja valloittanut Geserin, polttanut sen tulella ja surmannut kanaanilaiset, jotka asuivat kaupungissa, ja antanut sen myötäjäisiksi tyttärellensä, Salomon puolisolle.

17 Ja Salomo linnoitti Geserin, alisen Beet-Hooronin,

18 Baalatin ja Taamarin sen maan erämaassa

19 ja kaikki varastokaupungit, jotka hänellä oli, ja kaikki vaunukaupungit ja ratsumiesten kaupungit ja mitä muuta Salomo oli tahtonut linnoittaa Jerusalemissa ja Libanonilla ja koko hallitsemassaan maassa.

20 Kaiken kansan, mitä oli jäänyt jäljelle amorilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, hivviläisistä ja jebusilaisista, kaikki, jotka eivät olleet israelilaisia,

21 ne niiden jälkeläiset, jotka vielä olivat jäljellä maassa ja joita israelilaiset eivät olleet kyenneet vihkimään tuhon omiksi, ne Salomo saattoi työveron alaisiksi, aina tähän päivään asti.

22 Mutta israelilaisista Salomo ei tehnyt ketään orjaksi, vaan heitä oli sotilaina, hänen palvelijoinaan, päällikköinään, vaunusotureinaan ja hänen sotavaunujensa ja ratsumiestensä päällikköinä.

23 Maaherrojen virkamiehiä, jotka valvoivat Salomon töitä, oli viisisataa viisikymmentä miestä, vallitsemassa väkeä, joka teki työtä.

24 Heti kun faraon tytär oli muuttanut Daavidin kaupungista omaan linnaansa, jonka hän oli hänelle rakentanut, rakensi hän Millon.

25 Ja Salomo uhrasi kolme kertaa vuodessa polttouhreja ja yhteysuhreja alttarilla, jonka hän oli rakentanut Herralle, ja suitsutti alttarin ääressä, joka oli Herran edessä. Ja niin hän oli saanut temppelin valmiiksi.

26 Kuningas Salomo rakensi myös laivaston Esjon-Geberissä, joka on lähellä Eelatia Kaislameren rannalla Edomin maassa.

27 Tähän laivastoon Hiiram lähetti palvelijoitaan, meritaitoisia laivamiehiä, Salomon palvelijain mukaan.

28 He menivät Oofiriin ja noutivat sieltä kultaa neljäsataa kaksikymmentä talenttia ja toivat sen kuningas Salomolle.