1 Então o rei fez uma convocação para uma grande assembleia, em Jerusalém, de todos os chefes de Israel - cabeças de tribos e de famílias - para assistirem à transferência da arca da aliança do Senhor do tabernáculo, em Sião, a cidade de David, para o templo. Esta celebração ocorreu por ocasião da festa do tabernáculo, no mês de Outubro.

4 Durante estas festividades os sacerdotes transportaram a arca para o templo, e ainda todos os recipientes sagrados que tinham estado no tabernáculo.

5 O rei Salomão e todo o povo se juntou na frente da arca, sacrificando um sem número de cordeiros e de bois.

6 Os sacerdotes pegaram na arca e levaram-na para o interior do templo para o lugar santíssimo, colocando-a debaixo das asas dos querubins. Estes tinham sido construídos de tal forma que as asas se abriam sobre o lugar em que a arca se encontrava; dessa forma as asas faziam sombra sobre a arca e sobre os varais para o transportar. Estes eram tão compridos que ultrapassavam os anjos e podiam ser vistos da sala anterior, embora não se vissem do pátio exterior; ali ficaram até ao dia de hoje. Nessa altura nada havia na arca além das duas tábuas da lei que Moisés pôs lá dentro, quando no Monte Horebe o Senhor fez a aliança com o povo de Israel ao sair do Egipto.

10 Quando os sacerdotes sairam do santuário interior uma nuvem luminosa saiu do templo! Os sacerdotes não podiam cumprir o seu serviço porque a glória do Senhor enchia o santuário todo!

12 O rei Salomão fez o seguinte discurso: O Senhor disse que habitaria nas trevas; Mas, ó Senhor, eu edifiquei-te uma morada aqui na terra, um lugar para viveres para sempre.

14 Depois, o monarca virou-se para o povo, que se mantinha de pé, e abençoou-o.

15 Bendito seja o Senhor Deus de Israel,que fez hoje o que prometeu ao meu pai David,visto que lhe disse: 'Quando trouxe o meu povo do Egipto,não indiquei nenhum lugar para edificação do meu templo,mas nomeei um homem que fosse o líder do meu povo.'Este foi o meu pai David.

17 Ele quis construir um templo para o Senhor Deus de Israel, mas o Senhor disse-lhe que não. 'Estou satisfeito que queiras fazê-lo, mas é o teu filho quem realizará tal coisa.'

20 Agora o Senhor cumpriu com o que prometeu, porque sucedi ao meu pai, como rei em Israel e agora este templo foi construído para o Senhor Deus de Israel. Preparei um lugar no templo para a arca, que contém a aliança que o Senhor fez com os nossos pais, quando os tirou da terra do Egipto.

22 Seguidamente Salomão, sempre na frente de todo o povo, pôs-se diante do altar do Senhor, com as mãos estendidas para os céus, e disse: Senhor Deus de Israel, não há outro deus como tu, no céu nem na Terra, tu és misericordioso e bom, e cumpres as promessas que fazes aos teus filhos se eles fizerem de todo o seu coração a tua vontade. Neste dia cumpriste a promessa que fizeste ao meu pai David, que era o teu servo; e agora, ó Senhor Deus de Israel, cumpre igualmente o resto da tua promessa: de que se os seus descendentes andassem nos teus caminhos e se esforçassem por cumprir a tua vontade, tal como ele fez, um deles estaria sempre no trono de Israel. Sim, ó Deus de Israel, cumpre esta promessa também.

27 Mas será realmente possível que Deus viva na Terra? Como é que isso pode ser se nem os céus, os mais altos céus, podem contê-lo? Portanto, muito menos este templo que mandei construir! Mesmo assim, ó Senhor meu Deus, tu ouviste e respondeste ao meu pedido eço-te que noite e dia veles sobre este templo - este lugar em que prometeste que viverias - e quando me virar para o templo e orar, seja de dia ou de noite, ouve-me e responde-me. Ouve qualquer súplica que o povo de Israel te dirigir, sempre que se virarem para este lugar para orarem; sim, ouve, desde os céus, onde vives; e quando ouvires, perdoa.

31 Se alguém for acusado de ter praticado qualquer maldade, e se se puser aqui diante do teu altar jurando que não a praticou, ouve-o desde os céus e exerce a tua justiça; julga-o conforme tiver ou não praticado o mal.

33 Quando o teu povo pecar e os seus inimigos o derrotarem, ouve-os desde os céus e perdoa-lhes, se eles se arrependerem, se voltarem para ti e confessarem que és o seu Deus. Trá-los de novo a esta terra que deste aos seus pais.

35 Quando os céus se fecharem e não houver chuva, por eles terem pecado, ouve-os dos céus e perdoa-lhes quando orarem virados para este lugar, e confessarem o teu nome. Depois de os teres castigado, ajuda-os a seguirem caminhos rectos, nos quais deverão sempre andar, e envia-lhes chuva sobre a terra que deste ao teu povo.

37 Se houver fome provocada por doenças nas plantas, por pragas de insectos ou outros bichos nocivos, se os inimigos de Israel atacarem as suas cidades, se o povo for ferido por alguma praga ou epidemia, ou por outra coisa qualquer, nessa altura, quando o povo se converter dos seus pecados e orar, voltado para este templo, ouve-os então desde os céus, perdoa-lhes e responde a todos os que tiverem sido sinceros na sua confissão; porque tu conheces o coração de cada pessoa. Desta maneira aprenderão a reverenciar-te sempre, enquanto viverem nesta terra que deste aos seus pais.

41 Quando estrangeiros ouvirem falar no teu grande nome e vierem de terras distantes para te adorar, atraídos pelo prestígio glorioso que tem o teu nome, e pela grandeza dos teus milagres, se orarem voltados para este templo, ouve-os desde os céus e responde às suas orações. Todas as nações da Terra te conhecerão e temerão o teu nome, tal como o teu próprio povo de Israel; toda a Terra saberá que este é o teu templo.

44 Quando enviares o teu povo lutar contra os seus inimigos e eles orarem a ti, olhando na direcção da cidade que escolheste - Jerusalém - e na deste templo que fiz construir para honra do teu nome, ouve as suas orações e socorre-os.

46 Quando pecarem contra ti - e não há ninguém que não peque - se a tua ira se acender contra eles permitindo que os seus inimigos os levem como cativos para alguma terra estrangeira, longe ou mesmo perto, se reconsiderarem nos seus corações e se converterem, suplicando-te dizendo: 'Pecámos; agimos perversamente

52 Que os teus olhos estejam atentos e os teus ouvidos abertos perante os seus clamores. Ó Senhor, escuta e responde quando te invocarem, pois que quando tiraste os nossos pais da terra do Egipto, disseste ao teu servo Moisés que escolheras Israel de entre todas as nações da Terra, para serem o teu povo eleito.

54 Salomão tinha-se mantido de joelhos e com as mãos estendidas para o céu. Ao terminar esta oração, levantou-se de diante do altar de Jeová e lançou, em voz bem alta, esta bênção sobre o povo de Israel:

56 Bendito seja o Senhor que cumpriu a sua promessa de dar repouso ao povo de Israel, não falhou nem uma palavra de todas as maravilhosas promessas transmitidas através do seu servo Moisés. Que o Senhor nosso Deus seja connosco tal como foi com os nossos pais ue nunca nos desampare. Que nos dê vontade para cumprir toda a sua vontade e obedecer a todos os seus mandamentos e a todas as instruções que deu aos nossos antepassados. Que as palavras da minha oração lhe sejam sempre presentes, dia e noite, para que me possa amparar, assim como a todo o Israel, de acordo com as nossas necessidades diárias. Que toda a gente em todo o mundo fique sabendo que o Senhor é Deus, e que não há outro. Ó meu povo, que possas viver com rectidão e honestidade perante o Senhor nosso Deus, e obedecer às suas leis e mandamentos, tal como hoje está a acontecer.

62 O rei e todo o povo consagraram o templo, oferecendo sacrifícios de paz ao Senhor, num total de vinte duas mil vacas e cento e vinte mil ovelhas. Como medida temporária o monarca santificou o pátio em frente do templo, para ali fazer os sacrifícios de holocaustos, as ofertas de cereais, e apresentar a gordura das ofertas de paz, visto que o altar de bronze era demasiado pequeno para tantos sacrifícios.

65 Toda aquela celebração durou catorze dias e veio ali uma grande multidão de uma extremidade à outra da terra. No fim de tudo, Salomão despediu a gente, que regressou a casa, feliz por toda a bondade que o Senhor tinha demonstrado para com o seu servo David e o seu povo de Israel. E a população abençoou o rei.

1 Sitten Salomo kokosi Israelin vanhimmat ja kaikki sukukuntien johtomiehet, israelilaisten perhekunta-päämiehet, kuningas Salomon luo Jerusalemiin, tuomaan Herran liitonarkkia Daavidin kaupungista, se on Siionista.

2 Niin kokoontuivat kuningas Salomon luo kaikki Israelin miehet juhlapäivänä eetanim-kuussa, joka on seitsemäs kuukausi.

3 Ja kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet saapuville, nostivat papit arkin,

4 ja he veivät Herran arkin ja ilmestysmajan sinne, sekä kaiken pyhän kaluston, joka oli majassa; papit ja leeviläiset veivät ne sinne.

5 Ja kuningas Salomo seisoi arkin edessä ja hänen kanssaan koko Israelin kansa, joka oli kokoontunut hänen luoksensa; ja he uhrasivat lampaita ja raavaita niin paljon, että niitä ei voitu lukea, ei laskea.

6 Ja papit toivat Herran liitonarkin paikoilleen temppelin kuoriin, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle.

7 Sillä kerubit levittivät siipensä sen paikan yli, missä arkki oli, ja kerubit suojasivat ylhäältä päin arkkia ja sen korentoja.

8 Ja korennot olivat niin pitkät, että niiden päät voi nähdä kaikkeinpyhimmästä, kuorin edestä; mutta ulkoa niitä ei voinut nähdä. Ja ne jäivät sinne, tähän päivään asti.

9 Arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra teki liiton israelilaisten kanssa, heidän lähdettyänsä Egyptin maasta.

10 Ja kun papit lähtivät pyhäköstä, täytti pilvi Herran temppelin,

11 niin että papit eivät voineet astua toimittamaan virkaansa pilven tähden; sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin.

14 Sitten kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin seurakunnan; ja koko Israelin seurakunta seisoi.

16 'Siitä päivästä saakka, jona minä vein kansani Israelin pois Egyptistä, en ole mistään Israelin sukukunnasta valinnut yhtään kaupunkia, että siihen rakennettaisiin temppeli, missä minun nimeni asuisi; mutta minä olen valinnut Daavidin vallitsemaan kansaani Israelia'.

17 Ja minun isäni Daavid aikoi rakentaa temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.

18 Mutta Herra sanoi minun isälleni Daavidille: 'Kun sinä aiot rakentaa temppelin minun nimelleni, niin tosin teet siinä hyvin, että sitä aiot;

19 kuitenkaan et sinä ole sitä temppeliä rakentava, vaan sinun poikasi, joka lähtee sinun kupeistasi, hän on rakentava temppelin minun nimelleni'.

20 Ja Herra on täyttänyt sanansa, jonka hän puhui: minä olen noussut isäni Daavidin sijalle ja istun Israelin valtaistuimella, niinkuin Herra puhui, ja minä olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.

22 Sitten Salomo astui Herran alttarin eteen koko Israelin seurakunnan nähden, ojensi kätensä taivasta kohti

24 sinun, joka olet pitänyt, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni. Mitä suullasi puhuit, sen sinä kädelläsi täytit, niinkuin nyt on tapahtunut.

25 Niin pidä nytkin, Herra, Israelin Jumala, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni, sanoen: 'Aina on mies sinun suvustasi istuva minun edessäni Israelin valtaistuimella, jos vain sinun poikasi pitävät vaarin tiestänsä, niin että he vaeltavat minun edessäni, niinkuin sinä olet minun edessäni vaeltanut'.

26 Niin toteutukoot nyt, Israelin Jumala, sinun sanasi, jotka puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni.

27 Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!

28 Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, minun Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi tänä päivänä rukoilee sinun edessäsi,

29 ja että silmäsi ovat yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, josta sinä olet sanonut: 'Minun nimeni on asuva siellä', niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.

30 Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukous, jonka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä; kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi.

31 Jos joku rikkoo lähimmäistänsä vastaan ja hänet pannaan valalle ja vannotetaan, ja jos hän tulee ja vannoo sinun alttarisi edessä tässä temppelissä,

32 niin kuule taivaasta ja auta palvelijasi oikeuteensa; tee niin, että tuomitset syyllisen syylliseksi ja annat hänen tekojensa tulla hänen päänsä päälle, mutta julistat syyttömän syyttömäksi ja annat hänelle hänen vanhurskautensa mukaan.

33 Jos vihollinen voittaa sinun kansasi, Israelin, sentähden että he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he palajavat sinun tykösi, kiittävät sinun nimeäsi, rukoilevat sinua ja anovat sinulta armoa tässä temppelissä,

34 niin kuule taivaasta ja anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin tähän maahan, jonka olet antanut heidän isillensä.

35 Jos taivas suljetaan, niin ettei tule sadetta, koska he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin, ja kiittävät sinun nimeäsi ja kääntyvät synnistään, koska sinä kuulet heitä,

36 niin kuule taivaasta ja anna anteeksi palvelijaisi ja kansasi Israelin synti-sillä sinä osoitat heille hyvän tien, jota heidän on vaeltaminen-ja suo sade maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöosaksi.

37 Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, jos vihollinen ahdistaa sitä maassa, jossa sen portit ovat, jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva,

38 ja jos silloin joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko sinun kansasi Israel rukoilee ja anoo armoa, kun he kukin tuntevat omantunnon vaivoja ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin,

39 niin kuule silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja tee niin, että annat jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä-sillä sinä yksin tunnet kaikkien ihmislasten sydämet-

40 jotta he sinua pelkäisivät niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka sinä olet meidän isillemme antanut.

41 Myös jos joku muukalainen, joka ei ole sinun kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta sinun nimesi tähden-

42 sillä sielläkin kuullaan sinun suuresta nimestäsi, väkevästä kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi-jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin,

43 niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin sinun kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että sinä olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka minä olen rakentanut.

44 Jos sinun kansasi lähtee sotaan vihollistansa vastaan sitä tietä, jota sinä heidät lähetät, ja he rukoilevat Herraa kääntyneinä tähän kaupunkiin päin, jonka sinä olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut,

45 niin kuule taivaasta heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.

46 Jos he tekevät syntiä sinua vastaan-sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee-ja sinä vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin että heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi vihollismaahan, kaukaiseen tai läheiseen,

47 mutta jos he sitten menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on vangeiksi viety, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vangitsijainsa maassa, sanoen: 'Me olemme tehneet syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomat',

48 ja palajavat sinun tykösi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vihollistensa maassa, jotka veivät heidät vangeiksi, ja rukoilevat sinua kääntyneinä tähän maahan päin, jonka sinä olet antanut heidän isillensä, tähän kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut,

49 niin kuule taivaasta, asuinsijastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus

50 ja anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan, ja kaikki heidän syntinsä, jotka he ovat tehneet sinua vastaan; ja suo, että heidän vangitsijansa olisivat laupiaat heitä kohtaan ja armahtaisivat heitä.

51 Sillä ovathan he sinun kansasi ja sinun perintöosasi, jonka olet vienyt pois Egyptistä, rautapätsistä.

52 Olkoot siis sinun silmäsi avoinna palvelijasi ja sinun kansasi Israelin anomisen puoleen, niin että kuulet heitä kaikessa, mitä he sinulta rukoilevat.

54 Ja kun Salomo oli lakannut rukoilemasta ja anomasta Herralta kaikkea tätä, nousi hän Herran alttarin edestä, jossa hän oli ollut polvillaan kädet ojennettuina taivasta kohti,

55 astui esille ja siunasi koko Israelin seurakunnan suurella äänellä, sanoen:

57 Olkoon Herra, meidän Jumalamme, meidän kanssamme, niinkuin hän on ollut meidän isiemme kanssa. Älköön hän meitä jättäkö älköönkä hyljätkö,

58 vaan kääntäköön meidän sydämemme puoleensa, niin että aina vaellamme hänen teitänsä ja noudatamme hänen käskyjänsä, säädöksiänsä ja oikeuksiansa, jotka hän on antanut meidän isillemme.

59 Ja olkoot nämä minun sanani, joilla minä olen armoa anonut Herran edessä, päivät ja yöt likellä Herraa, meidän Jumalaamme, että hän hankkisi oikeuden palvelijallensa ja kansallensa Israelille, kunkin päivän tarpeen mukaan,

60 niin että kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herra on Jumala eikä muuta jumalaa ole.

62 Sitten kuningas ja koko Israel hänen kanssansa uhrasivat teurasuhrin Herran edessä.

63 Ja Salomo uhrasi yhteysuhrina, jonka hän Herralle uhrasi, kaksikymmentäkaksi tuhatta raavasta ja satakaksikymmentä tuhatta lammasta. Niin he, kuningas ja kaikki israelilaiset, vihkivät Herran temppelin.

64 Sinä päivänä kuningas pyhitti Herran temppelin edessä olevan esipihan keskiosan, sillä hänen oli siellä uhrattava polttouhri, ruokauhri ja yhteysuhrin rasvat. Vaskialttari, joka oli Herran edessä, oli näet liian pieni, että polttouhri, ruokauhri ja yhteysuhrin rasvat olisivat siihen mahtuneet.

65 Näin Salomo siihen aikaan vietti juhlaa, ja koko Israel hänen kanssansa, Herran, meidän Jumalamme, edessä seitsemän päivää ja vielä toiset seitsemän päivää, yhteensä neljätoista päivää. Se oli suuri kokous, johon kokoonnuttiin aina sieltä, mistä mennään Hamatiin, ja aina Egyptin purolta asti.

66 Kahdeksantena päivänä hän päästi kansan menemään, ja he hyvästelivät kuninkaan. Sitten he menivät majoillensa iloiten ja hyvillä mielin kaikesta hyvästä, mitä Herra oli tehnyt palvelijallensa Daavidille ja kansallensa Israelille.