1 Autobiografia de Neemias, filho de Hacalias: Em Dezembro do ano vinte do reinado de Artaxerxes, rei da Pérsia, quando me encontrava no palácio real em Susã, um dos meus amigos judeus chamado Hanani veio ver-me, acompanhado de alguns homens chegados de Judá. Aproveitei a oportunidade para saber como iam as coisas em Jerusalém.
2 Como passam então os judeus que regressaram a Jerusalém do exílio daqui?, perguntei-lhes.
3 Bom, as coisas não vão indo bem. O muro de Jerusalém ainda não está reconstruído; as portas mantêm-se queimadas.
4 Ouvindo isto, sentei-me e chorei. Recusei comer durante vários dias e passei muito tempo orando ao Deus dos céus.
5 Ó Senhor Deus, clamei. Ó grande e tremendo Deus que te manténs fiel às tuas promessas, e que és bom e misericordioso para com os que te amam e obedecem!
6 Ouve a minha oração! Escuta cuidadosamente o que tenho para te dizer! Vê, peço, como oro noite e dia pelo teu povo de Israel. Confesso que pecámos contra ti. Sim, eu e o meu povo cometemos o grave pecado de não obedecer aos mandamentos que nos deste através do teu servo Moisés.
8 Lembra-te, peço-te, daquilo que disseste a Moisés: 'Se pecarem, espalhar-vos-ei entre as nações. Mas se se voltarem para mim e obedecerem às minhas leis, ainda que se encontrem exilados nos mais longíquos pontos da Terra, vos farei voltar para Jerusalém. Pois Jerusalém é o local que escolhi para me fazer representar.'
10 Somos teus servos, o povo que resgataste pelo teu grande poder.
11 Senhor, peço-te que ouças a minha oração! Atenta às orações dos que têm prazer em te honrar. Ajuda-me agora, que vou pedir ao rei um grande favor - faz com que no seu coração se incline a ser benévolo para comigo.(Nesse tempo eu era quem servia as bebidas ao rei.)
1 Nehemian, Hakaljan pojan, kertomus. Kislev-kuussa, kahdentenakymmenentenä vuotena, minun ollessani Suusanin linnassa,
2 tuli Hanani, eräs minun veljistäni, ja muita miehiä Juudasta. Ja minä kyselin heiltä juutalaisista, siitä pelastuneesta joukosta, joka vankeudesta palanneena oli jäljellä, ja Jerusalemista.
4 Tämän kuultuani minä istuin monta päivää itkien ja murehtien, ja minä paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä.
6 olkoon sinun korvasi tarkkaavainen ja silmäsi avoin kuullaksesi palvelijasi rukoukset, joita minä nyt päivät ja yöt rukoilen sinun edessäsi palvelijaisi, israelilaisten, puolesta, tunnustaen israelilaisten synnit, jotka me olemme tehneet sinua vastaan; sillä minäkin ja minun perhekuntani olemme syntiä tehneet!
7 Me olemme pahoin tehneet sinua vastaan; emme ole noudattaneet käskyjä, säädöksiä ja oikeuksia, jotka sinä annoit palvelijallesi Moosekselle.
8 Muista sana, jonka sinä annoit palvelijallesi Moosekselle, sanoen: 'Jos te tulette uskottomiksi, niin minä hajotan teidät kansojen sekaan;
9 mutta jos te palajatte minun tyköni, noudatatte minun käskyjäni ja seuraatte niitä, niin vaikka teidän karkoitettunne olisivat taivaan ääressä, minä heidät sieltäkin kokoan ja tuon heidät siihen paikkaan, jonka minä olen valinnut nimeni asuinsijaksi'.
10 Ovathan he sinun palvelijasi ja sinun kansasi, jotka sinä vapahdit suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi.